Kesän loppu alkaa häämöttää ja koulu on taas alkanut. Taiteen kuvista omiin kuviin, valokuvaus-, piirustus- ja nykytaide kurssit ovat pyörähtäneet käyntiin, eli minulle (uudelle kuvisharjoittelijalle) riittää myös hommaa. Pian alkuhässäkkä on ohi ja rutiinit alkavat hahmottua.

Palasin takaisin Tsykkiin, vaikka olen kurssini käynyt ja yo-kokeeni kirjoittanut. Hain Lapin yliopistoon kuvataide kasvatukseen ja kävin Rovaniemellä pääsykokeissa, mitkä kestivät kaksi päivää. Kokeissa maalattiin, kirjoitettiin tiivistelmä taidon oppimisesta, tehtiin sarjakuva ja rakennettiin tila aaltopahvista ja paperista. Valitettavasti en päässyt sisään, mutta onneksi Marja ja Riitta ottivat minut tänne kuvisharjoittelijaksi. Ehkä on parempi olla vielä toistaiseksi Turussa suojassa kaamokselta ja hyttysiltä.

Kuvataide opettajan työ vaikuttaa todella monipuoliselta. Siinä saa olla sekä ihmisten ja taiteen parissa töissä ja tämä yhdistelmä kuulostaa loistavalta. En osaa kuvitella työskenteleväni yksin ja taide on elämässäni erittäin suuressa osassa. Rakastan maalausta ja taide on tapa ilmaista sitä, mitä ei osaa sanoiksi pukea.

Opin täällä paljon lisää taiteesta koko ajan. Tuntien seuraaminen on hyödyllistä, vaikka monet kuviskurssit olen käynyt jo aikaisemmin. Valokuvaus ei ole minulle juurikaan tuttua, joten valokuvauskurssin seuraaminen on erittäin mielenkiintoista ja opettavaista. Kameran käyttäminen onkin aika monimutkaista, mutta hienon otoksen ottaminen on palkitsevaa.

Näen nyt kuvataide opettajan työn ihan toisesta näkökulmasta. Tuntien suunnittelu voi olla hyvinkin aikaa vievää, samoin kuin materiaalien osto ja paikkojen järjestely. Alan ymmärtää, miksi aikuiset juovat niin paljon kahvia.

Enni