PIKI-KERHO
Olemme aloittaneet Tuutikki- ja Pikkumyy-ryhmissä lokakuussa 2017 Piki-kerhon. Piki-kerho kokoontuu kerran viikossa ja kokoontumisia on yhteensä 16.
Mikä ihmeen PIKI-KERHO?
Piki-kerho pohjautuu lasten kuvakirjaan PIKI, jonka on kirjoittanut Katri Kirkkopelto (Lasten keskus 2016). Toimintavinkit kerhoon saadaan kirjasta; Mun ja Sun juttu (Tiina Haapsalo, Katri Kirkkopelto, Laura Repo).
Piki-kerhossa tuetaan lapsen itsetuntoa, vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja tunnetaitojen hallintaa. Sosiaalisia taitoja vahvistamalla pyritään ennaltaehkäisemään kiusaamista.
Piki-kerhossa kerrotaan Pikistä, joka on menossa ensi kertaa metsään, jonne muut lapset ovat rakentaneet majan. Mutta kuinka sitten käykään? Uudet kaverit eivät ota Pikiä mukaan, vaan läimäyttävät oven kiinni sen nenän edestä.
Onneksi on Iso, jolla on lämmin syli ja jonka sanat rauhoittavat murheellista Pikiä. Yhdessä Ison kanssa Piki miettii, miten päästä leikkiin mukaan ja millainen on hyvä kaveri.
Piki on tarina ryhmässä tapahtuvasta kiusaamisesta, itsetunnon vahvistamisesta, tunteista ja ystävyydestä.
Mitä Piki-kerhossa sitten tehdään?
Piki-kerho noudattaa aina tiettyä selkeää kaavaa, vaikka teemat vaihtelevatkin kertojen välillä. Aluksi käydään läpi, ketä on paikalla. Lapset saavat valita rytmisoittimen ja sen avulla lorutellaan soittaen rytmissä: ”Kerro, kerro ystävä oi. Mikä on sun nimesi ja kuinka se soi?” Jokainen lapsi vuorotellen kertoo sekä soittaa nimensä ja yhdessä se soitetaan ja sanotaan uudelleen.
Tämän jälkeen aikuinen lukee kirjasta yhden aukeaman. Luetusta keskustellaan aikuisen johdolla yhdessä lasten kanssa. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla pohdimme; miltä tuntuu mennä uuteen paikkaan, miltä ja missä jännitys tuntuu. Eräs lapsi kertoi mm. ”mua ainaki jännitti, ku mä olin äitin kanssa lääkärissä.”
Seuraavaksi on vuorossa toiminnallinen osuus. Ensimmäisellä kerralla pukeuduimme viittoihin. Teimme salamasankarin hyppyjä ja huudahduksia ”tusssh”. Jokainen sai vuorotellen esittää Pikiä ja tehdä oman superloikkansa kaikkien aplodien saattelemana.
Sen jälkeen liimasimme oman valokuvan paperille, johon jokainen piirsi ja väritti salamasankarin viitan eli oman voima-asun.
Päätimme kerhon istumalla yhdessä piiriin. Piirissä silitimme ensin omaa poskea ja sen jälkeen silitys kiersi piirissä, jokaisen hellästi silittäen vieruskaverien poskea. Silittämällä haluttiin osoittaa välittämistä ja turvaa, kuten kirjassa Iso oli silittänyt Pikin poskea.
Lasten ajatuksia Piki-kerhosta
”mä haluaisin oikeesti elää siinä Piki-maailmassa”
”muista tuoda se Piki-kirja takas! Me halutaan kuulla, miten sille Pikille käy”