Uusia tuulia

Tänään tarkoituksen oli suunnata kohti Pohjois-Ahvenanmaata ja Myrskyluodon Maijan saaria. Tutkittuamme päivän tuulitietoja päädyimme kuitenkin tekemään täyskäännöksen ja päämääräksi valikoituikin Kökarin upeat maisemat. Alkuperäisen suunnitelman mukainen reitti olisi ollut merenkulullisesti haastava kovan vastatuulen vuoksi. Noin 12 metriä sekunnissa puhaltavan luoteistuulen voimalla pääsemme laskettelemaan vauhdilla kohti eteläisempää Ahvenanmaata. Tälle päivälle on kovan tuulen lisäksi luvattu myös satunnaisia sateita, jotka tuovat purjehdukseemme pientä lisähaastetta.

Laura, Kaisla ja Amanda

Isokarin majakkasaarella

Sunnuntaina ohjelmana oli tutustua Isokarin majakkasaaren historiaan ja luontoon. Lähdimme opastetulle kierrokselle ja luotsituvan kautta kohti majakkaa. Saarta ovat asuttaneet hylkeenpyytäjät ja kalastajat jo 1500-luvulta lähtien. 1800-luvulla asukkaiden vastuut laajenivat myös luotsaustoimintaan ja saarelle rakennettiin ensimmäinen luotsitupa. 1965 valmistui uudempi ja tilavampi luotsiasema, joka majoitti parhaimmillaan jopa 14 luotsia kerralla.

Isokarin majakka on valmistunut vuonna 1833 ja se on yksi Itämeren korkeimmista. Majakan suunnitteli luotsimajuri Gustav Brodd, jonka piirrokset tarkisti myöhemmin myös Carl Ludvig Engel. Historian saatossa majakan punaiset raidat on myös maalattu mustaksi ja se on ollut vaarassa tulla räjäytetyksi sotien aikana. Alkuaikoina majakka valaistiin hamppu- ja naurisöljyllä, kunnes siirryttiin petrooliin. Majakan linssistön nokeentuessa mantereelta lähetettiin pirtua sen puhdistamiseksi, mutta pian huomattiin, että se joutui nopeasti parempiin suihin, ja saaren lähetykset vaihtuivat glyseroliksi. Majakka sähköistettiin myöhemmin vuonna 1952 ja tällä hetkellä valon kantavuus on noin 38 kilometriä.

Kierroksen jälkeen aloimme valmistella lähtöä kohti Kumlingen Remmarhamnia. Maininki oli kuitenkin yltynyt suunnitellulla reitillämme aavistuksen turhan suureksi, jonka vuoksi jouduimme tekemään äkillisen suunnitelmanmuutoksen ja avomeren sijaan suuntaamaan kohti armollisempaa Kihdin-väylää. Pelkästää uudella genoalla, joka on fokkaa suurempi keulapurje, saavutimme parhaimmillaan 7,7 solmun nopeuden.

Kaisla, Amanda ja Laura

Sata salamaa

16.55 S/Y Lokki irtosi Röölän laiturista ja aloitti matkan kohti Isokaria. Purjeet nostettiin, laskettiin ja taas nostettiin juuri ennen vahdin vaihtoa klo 21:45 ja vauhti nousi noin 6 solmuun. Tasaisella vauhdilla edettiin hetken aikaan, kunnes taivaanrannassa alkoi häämöttää sadepilviä.

Kymmenen aikaan tuuli yltyi, koska osuimme ukkospuuskan reunaan. Lokki kallistui ja oikean puolen kaiteet jäivät veden alle. Ruorissa sai olla aika vinossa ja ohjata tarkkaan, etteivät purjeet vahingossa vaihda puolta. Myös kannella riitti purjeiden kanssa tekemistä eikä navigointivahdissa ollut tylsää.

Isokari häämöttää jo edessä ja kohta päästään nukkumaan. Puuskat alkavat hellittää ja seuraavat päivitykset tulevat huomenna Isokarilta!

Iina, Eveliina, Meri ja Miksu

Saariston naiset Röölassa

S/Y Lokki kiinnittyi Röölän satamaan kello 15:15. Lähdimme heti tutkimaan Dikseli-museota sekä tutustumaan erityisesti ”Saariston naiset”- näyttelyyn. Mukava sattuma oli törmätä lippukassalla merilinjan abiin Ronjaan, joka esitteli meille mikä on dikseli. Dikseli on työkalu, jota käytetään sillipurkkien avaamiseen ja sulkemiseen. Sillipurkit suljettiin käsin ja dikselin avulla purkkien kannet oli mahdollista sulkea ilmatiiviisti niin, että kalansaalis ei pilaannu.

 Kävimme  keväällä katsomassa koko Merilukion kanssa Myrskyluodon Maija -elokuvan, joka toimii nyt purjehduksemme teemana. Saariston naiset näyttely oli startti matkalle kohti Maijan jalanjälkiä.

Saaristossa naisten rooli oli perinteisesti hyvin monipuolinen ja keskeinen. He vastasivat usein kodin sekä perheen hoidosta, mutta osallistuivat myös elinkeinotoimintaan kuten kalastukseen, karjan hoitoon ja kaupankäyntiin. Saariston elämä oli usein fyysisesti vaativaa ja naiset kantoivat usein raskaan taakan. Jossain taloissa oli kipakat talonemännät. Eräs isäntä oli luonteeltaan häijy. Kun isäntä oli haukkunut emäntää voita kirnutessa sanoi emäntä: ” Talo ja tavara on minun ja ovenläpi on sinun.”

Näyttelyssä oli esillä naisten elämään liittyviä esineitä, mutta myös heidän elämäntarinoistaan oli kerrottu. Riitta on vuonna 1941 Littoisissa syntynyt nainen ja hänen tarinansa keskittyi muun muassa sen aikaiseen opiskeluun ja naisen elämään. ”Naisen elämä ei se ainakaan huonoa ollut. He olivat taitavia ihmisiä ja monet olivat käyneet kansanopistot ja käsityökurssit.”-Riitta Räikkä

Monien naisten tarinoissa korostui se, miten jo nuoresta lähtien piti pärjätä ja pystyä omatoimisesti tekemään asioita. Lapset joutivat muun muassa soutamaan kouluun jo ensimmäisellä luokalla ja talviaikaan heidän piti kulkea sinne jäätä pitkin. Naisten piti myös nuoresta pitäen oppia pitämään kodista huolta, koska jonkun piti olla koko ajan kiinni hellassa. Myöhemmällä iällä naiset joutuivat olemaan pitkiä aikoja yksin kotona, koska miehet kävivät pitkillä matkoilla pyytämässä esimerkiksi silliä. Reissut olivat kestoltaan noin 3 kuukautta, jonka aikana naisten tehtävä oli huolehtia lapsista ja kodin hoidosta. Sodan jälkeen 1940-1970-luvuilla miehet lähtivät Rymättylästä Saukko-laivastolla kohti Pohjois-Atlanttia. Itämeren sillit oli kalastettu vähiin, joten kalaa piti lähteä pyytämään pitkän matkan takaa.

”Ei saa olla ykstotinen vaan täytyy olla vähän hullu, että pärjää”-Saariston naiset näyttely

Eveliina, Meri, Iina ja Miksu

Ladysailing Myrskyluodon Maijan jalanjäljillä

Kello 10:50 S/Y Lokin köydet irtosivat Aurajoen rannasta ja tämän vuoden NNE-purjehduksen ensimmäinen legi potkaistiin käyntiin. Naisistomme koostuu merilinjan kymmenestä opiskelijasta. Ensimmäisenä ruorinaisena aloitti Laura, joka keulapotkurin avulla ohjasi meidät pois kaljaasi Olgan kyljestä ja matka alkoi kohti Airistoa. Ohitettuamme Airisto regatan kilpaveneet, Kaisla ja Amanda ryhtyivät purjeiden nostoon kippari Teemun ja försti Jyrkin ohjeistuksella Rajakarin loiston pohjoispuolella. Saimme kunnian nostaa ensimmäisinä Lokin upouuden genoan ja uudenkarhean isopurjeen. Niiden lisäksi nousivat myös molemmat staysailit. Airistolla tuuli noin 8 m/s ja vauhti nousi huimaan seitsemään solmuun. Kryssipätkällä tikkasimme Airistoa alas kohti etelää, suuntanamme Rymättylän Röölä. Siellä meitä odottaa Saariston naiset -näyttely.

Laura, Amanda ja Kaisla