Navigare

Torstai-illalla saavuimme kapeaa väylää pitkin Karlskronaan. Matkaa tehtäessä pitää olla tarkkana, sillä väylän molemmilla puolilla on vedenalaiset puolustusmuurit. Tämä onkin merkkinä siitä, että ollaan saapumassa laivaston tukikohtaan. Kaarle XI perusti kaupungin 1680 Ruotsin laivaston uudeksi tukikohdaksi. Tähän Tanska vastasi perustamalla oman tukikohdan  50 mailin päähän Christiansöhön, josta juuri lähdimme.  Karlskronan siluetti oli tarkoituksella rakennettu jo kaukaa uhkaavan näköiseksi, jotta viholliset välttäisivät sitä.

Aamulla lähdimme reippain akselin kohti Stumholmenin laivastosaarta, joka on nykyisin museoalue. Ensimmäisenä tutkailimme kartasta mitä paikasta löytyy. Siellä oli vanhoja kasarmialueita, tehtaita ja laivaston varastoja. Kävimme Karlskronan upeassa merimuseossa. Ensin tutustuimme sukellusveneiden ihmeelliseen maailmaan. Tunnistimme mm vedenalaisia ääniä. Miltä kuulostaa lähestyvä torpedo, moottorivene, uiva ihminen tai kalaparvi. Hyvin tunnistettu, saimme kaikki oikein.

Kävimme myös kylmän sodan aikaisessa Neptun-sukellusveneessä. Pääsimme kuulemaan tarinoita erilaisista kohtaloista ja näkemään millaista elämä oli sukellusveneen sisällä. Tämän jälkeen saimme tutustua The Shipwreck Tunnel:iin, jossa oli oikea hylky meren pohjassa. Näkymät olivat ikkunoista hieman sumeat, mutta bongasimme sieltä muutama ahven. Osa miehistöstämme osallistui solmupajaan ja teki itselleen avaimenperät matkamuistoksi. Oman vahtimme lempipaikka oli lasihuone, joka oli täynnä  sotalaivojen keulakuvia. Pohdimme mikä niistä sopisi Lokkiin.

Museoalueeseen tutustumisen jälkeen teimme kaupunkikierroksen. Tutustuimme Fredrikin kirkkon barokkiarkkitehtuuriin uulkopuolelta. Kirkko rakennettiin suureksi ja jylhäksi. Matkaamme lähdettyä näimme merelle kauas kirkon, kun se kohosi korkeana. Samalla Stortorgetilla oli myös Pyhän kolminaisuuden kirkko, jossa vierailimme. Kultakoristein koristeltu kirkko oli kaunis, mutta hillitty.  Stortorgetin keskellä seisoi Kaarle XI kaupungin perustaja ja tuijotti meitä vihaisesti.

Teksti: Silja, Jutta ja Ofelia

Irrotimme köydet Karlskronasta tänään kello 14.45. Tuuli neljä metriä sekunnissa etelästä. Tovin konetettuamme ja tuulen noustua 8 metriin sekunnissa nostimme purjeet kello 16.05. Ensiksi nostimme isopurjeen ykkösreivillä, eli pienensimme sen pinta-alaa, jotta purjehtiminen sujuisi helpommin. Seuraavaksi vedimme auki rullagenuan keulaan. Lopuksi viimeistelimme purjevarustuksemme main- ja forestaysaileilla. Purjeet saatiin hienosti nostettua, kun Linnea ajoi vastatuuleen.

Saavutimme matkamme ennätysnopeuden 8 solmua. Ruoria oli hankalampi hallita verrattuna eiliseen, koska keli oli kovempi. Suuntaamme rannikkoa ylöspäin kohti Öölantia. Yritimme mahdollisimman hyvin löytää kipparin kanssa suunnan, jonne lähtisimme purjehtimaan. Kian ja Linnean ohjatessa Elli etsi paikkaamme kartalta ja piirsi alustavan reitin TS 110. Reittiä jouduttiin kuitenkin muokkaamaan, koska Lokkia oli vaikea ohjata tuulen ja aaltojen vuoksi.

teksti: Kia, Elli ja Linnea

Lähdimme seilaamaan Christiansöstä kohti Karlskronaa kymmenen aikaan aamulla. Purjeet nousivat, kun olimme päässeet salmesta pois. Matka on sujunut leppoisasti mukavassa sivuvastaisessa itätuulessa neljällä purjeella noin 6-7 solmun vauhdilla.

Seilatessamme avomerellä Christiane piti meille kannella luennon varjolaivastosta eli shadow fleet:istä. Varjolaivastolla tarkoitetaan aluksia,  jotka harjoittvaat laittomia toimia kiertääkseen pakotteita, välttääkseen turvallisuus ja ympäristö sääntöjä, vältelläkseen vakuutuskuluja ja estääkseen viranomaisten tarkastukset (IMO 12/23). Venäjän varjolaivaston suuruudeksi on arvioitu noin 1200-1400 alusta, joista iso osa liikkuu Itämerellä öljykuljetusten vuoksi.

Meitä kehotettiin bongailemaan nähtäisiinkö sattumalta varjolaivastoa ja suoraan sen jälkeen huomasimme kaukana horisontissa yhden laivan, joka ei näkynyt plotterissa. Pian tämän jälkeen kipparimme Sakke tuli kertomaan, että veharissa Tanskan meriturvallisuusviranomainen oli ottanut yhteyden tankkeriin selvittääkseen tankkerin aikeet. Yhteydenoton alkuperäinen syy oli se, että aluksen saapumisesta Tanskan aluevesille ei oltu tehty asianomaista raportointia. Ongelmana oli myöskin se, että aluksella ei ollut luotsia, joka tarvittaisiin kyseisellä alueella liikennöintiin. Veharissa tiedusteltiin myös että oliko tankkerin kapteeni itse päätösten takana vai oliko varustamolta tullut käsky toimia siten. Lopuksi ilmoitettiin, että alus on Tanskan meriturvallisuusviranomaisten tarkkailtavana kunnes se poistuu Tanskan aluevesiltä. Alukselle perusteltiin nämä säännökset IMO:n ohjeistusten mukaan.

Varjolaivasto on noussut keskustelunaiheeksi viimevuosina Venäjän hyökkäyssodan alettua. Venäjän päävientituote on öljy ja nyt Venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi, varjolaivaston toiminta on ajankohtaistunut ja konkretisoitunut. Venäjä käyttää varjolaivastoa mahdollistaakseen öljynviennin esimerkiksi Kiinaan ja  Intiaan.

Matkalla seuraavaan kohteeseemme Karlskronaan purjehdimme seuduilla, jossa vuonna 2022 räjäytettiin kaasuputki. Tapaus on epäselvä, mutta matkalla pohdimme, että oliko tämä mm. varjolaivaston tekosia?

Nyt matkamme jatkuu!

Teksti Kia, Linnea ja Elli

Keskiviikkoaamuna rantauduimme kello 6.15 Tanskaan Pohjois-Bornholmiin, Allingen pikkukaupungin rantaan. Aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti pyörävuokraamoa. Pyöräilimme idyllisten tanskalaistyylisten talojen keskellä kaunista rantatietä kohti Hammarshusia.

Hammarshus on Pohjois-Euroopan suurin keskiaikainen linnanraunio. Lundin arkkipiispa rakennutti linnan noin 1200-luvun puolivälissä vahvistamaan kirkon valtaa Bornholmissa. Linna on vaihtanut omistajaa useita kertoja ja mm 1500-luvulla se oli Lübeckin hallinnassa. Erinomainen strateginen sijainti mahdollisti meriliikenteen valvonnan ja alueen kontrollin. Linna toimi aikoinaan hallintokeskuksena, puolustuslinnakkeena, sekä myöhemmin vankilana. Raunioilla pääsimme kokemaan keskiaikaista elämäntyyli sekä ihailemaan huikeita maisemia kalliojyrkänteellä.

Jokaisella linnalla on tarinansa, Turun linnalla on Jaakko Ilkka ja Hammarshusilla Tanskan kuninkaan tytär Leonora Christina. Hän joutui vangiksi miehensä maanpetossyytteiden vuoksi. Viettäessään vuoden Hammarshusissa hän ja hänen miehensä pyrkivät pakoon kiipeämällä alas muurilta ja kalliolta, mutta pakoyritys epäonnistui. Christinalta on säilynyt 1600- luvulta kuvaus linnoistuksesta:

”Meidät vietiin kauas, kallioiden ja meren keskelle, paikkaan jossa tuuli puhalsi kuin Jumalan tuomio. Siellä kivisessä linnassa, alkoi hiljainen taisteluni.”

Kuvaus kuvasi myös meidän kokemuksia Hammarshusista.

Hikisen pyöräretken jälkeen pysähdyimme paluumatkalla uimaan Sandvikin uimarannalle.

Teksti Raisa, Kiira ja Iida

Irroitimme köydet keskiviikkona kello 18.20 Allingessa ja otimme vesinäytteen Pohjois-Bornholmin edustalla 16 metrin syvyydestä. Mittasimme secci-levyllä myös näkösyvyyden. Se oli 7,5 m. Klo 18.40 nostimme isopurjeen ja genuan ylös. Seilasimme noin tunnin kohti pientä Tanskalle kuuluvaa linnakesaarta Christiansötä auringonlaskua ihaille. Rantauduimme erittäin haastavasti kapeaan salmeen pilkkopimeässä. Lopulta saimme paikan ahvenamaalaisaluksen kyljestä, emmekä joutuneet lähtemään yötä vasten avomerelle.

Aamulla tutustuimme saaren mielenkiintoiseen historiaan ja kävimme aamu-uinnilla.Köydet irroitettiin klo 9.55, koska meidän piti poistua paikallemme tulevan yhteisaluksen tieltä. Uusi vesinäytete otettiin Christiansön edustalta 20 metrista. Näkösyvyys on 8 metriä.

Nyt suuntana tyyni meri.

Kia, Elli ja Linnea

Purjehduksemme lähti eteläisestä Ruotsista kaupungista nimeltä Ystad. Ystad on fiktiosta ja faktoista tunnettu 18 000 asukkaan kaupunki. Ennen merelle suuntaamista tutustuimme kaupungin saloihin. Kiertelimme luostarin tiluksilla ja Kurt Wallanderin jalanjäljillä.

Suuntasimme askeleemme kohti Ystadin keskustassa sijaitsevaa keskiaikaista fransiskaaniluostaria, joka on peräisin 1200-luvulta. Fransiskaaninen veljeskunta on Franciscus Assisilaisen perustama. Fransiskaaniluostarin tiloissa asui vain miehiä ja luostarien syntyminen kuvasti kristinuskon leviämistä Pohjolaan saakka.

Kierroksen aikana pohdimme myös miksi Ystadin sijainti oli otollinen keskiaikaiselle kaupungille. Totesimme kulkuyhteyksien olleet hyvät Hansaliiton kaupunkeihin, kuten Lübeckiin ja Danzigiin. Kaupunki kuului Tanskalla 1600-luvulle asti, kunnes se siirtyi Ruotsin haltuun Roskilden rauhassa. Ihmetyksen aiheena meillä oli myös kauniit talot ja hämmästyttävät korttelit. Ystadin katukuvassa näkyy nimittäin rakennuksia ihan keskiajalta saakka. Samaa ei voi sanoa rakkaasta kotikaupungistamme Turusta, sen kokemien palojen takia.

Faktan jälkeen keskityimme fiktion ihmeelliseen maailmaan. Monelle meistä Ystadista ennen tuli mieleen vain Kurt Wallander. Rikoskomissaario Wallanderin tarinoita on ikuistettu niin kirjojen kansiin kuin valkokankaillekkin. Kirjailija Henning Mankellin asui Ystadissa ja sijoitti dekkareidensa tapahtumat kotikaupunkiinsa.

Teksti: Silja, Jutta ja Ofelia

Lähdimme Ystadista kohti Bornholmia tiistaina klo 21.45 auringonlaskun jälkeen. Tuuli 1 m/s, oli pilvistä ja lämpötila oli 17 astetta. Lähdimme liikkeelle moottorilla ja päästyämme pois satama-altaasta kuljimme n. 6 solmua ensimmäisen vahdin ajan. Aluksi navigoimme plotterin avulla, jolloin Kia ja Elli tekivät reittisuunnitelman ja Linnea ohjasi venettä. Reittisuunnitelman valmistuttua siirryimme navigoimaan kompassin avulla. Purjeita ei nostettu koko matkan aikana vähäisten tuulten takia. Matkaa oli Bornholmiin yhteensä n. 40 mailia ja rantauduimme klo 6.05 keskiviikkoaamuna.

Ylitimme Reittijakojärjestelmän TSS (Traffic Separation Scheme) eli ”merten moottoritien”, joka on merenkulussa käytetty järjestely, jossa vilkkailla merialueilla liikenne on jaettu kaistoihin ja käytössä on oikeanpuoleinen liikenne. TSS tulee ylittää kohtisuoraan ja ripeästi, mutta turvallisesti.

Opettelimme matkan aikana mm. reittisuunnitelman tekemistä, joka on hyvä tehdä jokaisen matkan alussa, jotta voidaan arvioida esimerkiksi saapumisaika. Koska kuljimme laivaväylää, oli tärkeää havainnoida myös isoja aluksia ja niiden kulkusuuntia. Etenkin pimeällä oli tärkeä huomata ja tietää alusten erilaisten valojen merkitykset välttääksemme yhteentörmäykset. Laivojen kulkuvalot kertovat aluksen suunnan: punainen on aluksen perästä katsottuna vasemmalla kyljellä (paapuuri), vihreä oikealla (styyrpuuri) ja valkoinen perässä. Periaate on, että jos näet punaisen valon, katsot aluksen vasenta kylkeä; vihreä valo niin oikeaa; punainen ja vihreä yhdessä tarkoittaa, että alus tulee suoraan kohti ja pelkkä valkoinen valo, että alus kulkee poispäin. Jos aluksen mastossa on kaksi valkoista valoa eri korkeuksilla, on alus yli 50 metriä pitkä.

Linnea, Elli, Kia

Vuoden 2025 NNE käynnistyi klo 21.30, kun Lokin köydet irtosivat Ystadissa Etelä-Ruotsissa ja suuntasimme Itämeren yöhön. Sää on leuto ja yöksi on luvattu kevyttä idänpuoleista tuulta. Päämäärämme on Tanskalle kuuluva Bornholm.

Olemme seilanneet Merilukion kolmen eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Turusta Isokarin ja Kökarin kautta Maarianhaminaan, Maarianhaminasta Arholmaan,  Sandhamniin  ja Tukholmaan, Tukholmasta Öregrundin ja Gettan kautta Turkuun.

Vuoden 2024 Merilukion purjehduksen teemana oli Myrskyluodon Maija ja saariston naiset. Kävimme koko merilukion kanssa katsomassa ensi-illassa Tiina Lymin ohjaaman Myrskyluodon Maija-elokuvan. Tutustuimme Röölan Dikseli -museossa Saariston naiset-näyttelyyn, Kumlingen kirkon naispyhimyksiin ja merenkulkijoiden suojelupyhimykseen pyhään Gertrudiin, pyhän Annan kirkkoihin Kumlingessa ja Kökarissa sekä neitsyt Marialle omistettuun kirkkoon Houtskarissa. Viimeinen legi purjehti Myrskyluodon Maija- elokuvan kuvauspaikkojen, Maria Michelsdottirin kotisaaren Väderskärin ja kirjailija Anni Blomqvistin kotisaaren Simskalan ohi. Opiskelimme toki muutakin historiaa. Tukholmassa vierailimme Vasa-museossa ja historiallisen museon viikinki-näyttelyssä.

Tämän vuoden NNE-purjehdus on viidestoista koululaivapurjehdus, jonka toteutimme Nina Branderin kanssa. Kun Merilukio perustettiin 2008, lähdimme kehittämään meriympäristössä toteutettavaa opetusta, jossa yhdistetään purjehdusta, merenkulkua, meribiologiaa, merentutkimusta, maantiedettä ja historiaa. Johtavana ajatuksenamme oli ja on edelleen se, että Merilukiota ei voi olla ilman aitoa merellistä oppimisympäristöä ja opiskelua merellä.

Olemme vieneet merelle lähes 500 merilukiolaista s/y Lokilla, hollantilaisilla, norjalaisilla, saksalaisilla aluksilla ja monien erilaisten päällystöjen kanssa sekä opettaneet heille maantiedettä, biologiaa, merentutkimusta, merenkulun perinteitä ja historiaa. Itämeren suojelu on alusta asti ollut keskeinen painopistealue toiminnassamme

Kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat vuoden 2024 NNE-kurssin toteutumisen. Haluan osoittaa sydämelliset kiitokseni biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille kollegiaalisuudesta, huikeasta asiantuntemuksesta,  innovatiivisuudesta ja omistautumisesta Itämerelle ja purjehdukselle näiden viidentoista vuoden aikana.

Kiitokset biologian ja maantieteen lehtori Kalle Viherälle, joka vastasi tänä vuonna opetuksesta 1. legillä. Vuodesta 2012 koululaivanamme on toiminut kuunari Lokki. Kiitän lämpimästi s/y Lokin kippareita Teemu Grönroosia ja Sakari Kalsketta sekä förstejä Jyrki Nurmea, Kimmo Hotasta ja Jukka Eloa turvallisesta purjehduksesta sekä osaavasta merenkulun ja purjehduksen opetuksesta, aluksen omistajia sekä ennen kaikkea kuunari Lokkia turvallisista purjehduksista. Lokki on kuljettanut meitä turvallisesti Itämerellä jo yli vuosikymmenen. Kiitokset myös taloudellisesta tuesta TSYKin kannatusyhdistykselle.

Lämpimät kiitokset kaikille 2024 NNE-purjehdukselle osallistuneille sekä kaikille kanssamme 15 vuoden aikana seilanneille merilukiolaisille. Teitä varten näitä purjehduksia järjestetään.

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Merilukion koordinaattori

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Irrotimme köydet 8.10 Houtskäristä, Näsbystä ja aloitimme matkan kohti kotia haikein tunnelmin. Alkumatkan kuljimme koneella, mutta noin kello 9.30 nostimme purjeet tuulen noustua 5-6m/s SW. Purjehdimme pääasiassa sivutuulen voimin, mutta Airistolle päästyämme tuuli kääntyi myötäiseksi. Myötätuulessa purjehtiessa vaarana oli vahinkojiippi. Vahinkojiippi tarkoittaa suunnittelematonta myötätuulikäännöstä, jolloin puomit vaihtavat puoliansa vahingossa.

Purjehdimme Maanpään edustalle asti parhaimmillaan 7.8 solmun vauhdilla ja loppumatkan kuljimme moottorin avulla. Kokonaisuudessaan viimeinen päivä sujui kohtalaisesti keittiövahdin osalta, koska jääkaappi ammotti tyhjyyttään,  mutta purjehduksen osalta mahtavasti.  Opimme matkan aikana paljon purjehduksesta, merestä, historiasta sekä yhdessä olemisesta. Tämä kaikki oppimamme näkyi koko päivän ”sujuvuudessa”.

Konsta, Daniel, Torsti