Tekijä: Nina Brander

Helsingin Sanomissa oli hyvä artikkeli Saaristomerestä ja muun muassa sen näkösyvyydestä. Siinä kerrottiin Itämeritutkijan Seppo Knuutilan matkasta ulkosaaristosta sisäsaaristoon ja siitä, miten näkösyvyys muuttuu matkan edetessä. Me päätimme myös tutkia ja mitata näkösyvyyksiä edetessämme Öröstä kohti Turkua.

Tutkimusväline oli yksinkertainen valkoinen secchilevy. Sen pohjassa on paino ja sitä roikutetaan narusta eri syvyyksissä. Toiminta perustuu siihen, että valon säteet heijastuvat levystä takaisin. Kun levy häviää näkyvistä, saadaan mitattua näkösyvyys. Kun näkösyvyys kerrotaan kahdella, saadaan tietää levien ja kasvien yhteyttämissyvyys vedessä.

Otimme mittaustulokset eri pakoista kuin Knuutilan tutkimusryhmä, mutta idea oli sama ja tutkimuksemme tulokset olivat hyvin samanalaisia kuin tutkimusryhmän. Knuutilan tutkimusryhmän uloin mittauspiste oli Storlandetissa ja viimeinen Paimion lahdessa. Mittaustulokset vaihtelivat 4,7 metrin ja 0,6 metrin välillä.

Olemme tällä hetkellä matkalla Airistolla kohti Aurajokea, joten meiltä puuttuu vielä pohjoisen Airiston ja Aurajoen mittaustulokset. Hypoteesimme on, että viimeiset mittauspisteet ovat sakeimmat ja etenkin Aurajoesta saatu tulos heikoin. Arvauksemme on, että Aurajoessa näkee 70 cm:n syvyyteen.

Melun mittaustulokset:

• Örö 4 metriä
• Dalskär, Nauvo 2,5 metriä
• Airiston eteläosa 2 metriä
• Airiston pohjoisosa 1,5 metriä
• Aurajoki 0,6 m

Venla, Isabella ja Niilo

Keräsimme levä- ja simpukkanäytteitä Hiidenmaan Tahkuna-majakan takana olevalta hiekkarannalta. Huomasimme rannalla sormenpään kokoisia (n. 1–2 cm) hyytelöpalloja. Hetken tutkiskelun jälkeen päättelimme niiden olevan korvameduusoja (Aurelia aurita). Korvameduusoja näkee myös Suomen vesillä loppukesästä, mutta ne ovat huomattavasti suurempia (5–15 cm). Ne eivät tiedettävästi lisäänny Suomen rannikkovesissä. Hiidenmaalta löydettyjen pikkumeduusojen koon perusteella voisi päätellä, että ne lisääntyvät jossakin Hiidenmaan lähivesistöissä. Mutta miksi meduusat pystyvät lisääntymään täällä eivätkä Suomessa?

Pohdimme tätä ylittäessämme TSS-väylää (Traffic Separation Scheme). Illan pikkutuntien selvittelyjen jälkeen selvisi, että Viron rannikon merenpohja on kalkkikiveä, joka on hyvä alusta meduusojen toukkien kiinnittymiseen ja polyyppivaiheeseen. Toinen vaikuttava tekijä on Hiidenmaan veden korkeampi suolapitoisuus, joka mahdollistaa niiden lisääntymisen. Suomessa vesi on liian makeaa. Suomen rannikon meduusat ovat jo aikuisia, koska ne ajelehtivat Suomen rannikolle merivirtojen mukana Virosta.

Ensimmäinen meduusavaihe eli polyyppi muodostaa päällekkäisiä kiekkomaisia osia. Tätä rakennetta kutsutaan strobilaksi, joka näyttää jäätelötuutin sisällä olevalta kiekkopinolta. Korvameduusoilla on neljä korvan näköistä sukurauhasta. Koiras korvameduusojen sukurauhaset ovat usein sinertävän punaisia, kun taas naarailla ne ovat yleensä kellertävän oransseja.

-Paavo, Anni, Oona ja Iida

Katsoimme aamun oppitunnilla Örön laiturilla vedessä olevia rakkohauruja ja havaitsimme huomattavan eron Hiidenmaan rakkohauruihin. Örössä olevat rakkohaurut olivat rihmalevän peitossa, kun taas Hiidenmaalla rakkohaurut näyttivät puhtailta ja elinvoimaisilta. Lisäksi vedessä oli sinilevää. Ihmettelemme, miksi lannoitteiden ja karjan lannan valumista ei ole saatu rajoitettua, vaikka ongelma on tiedetty monta monta vuotta. Esimerkiksi noin 90% Aurajoen kuormituksesta on peräisin lannoitteista. Rehevöityminen näkyy kaikkialla Saaristomerellä, Örössä asti.

Vietämme tänään Itämeripäivää ja sen kunniaksi kerromme teille viisi tapaa, joilla Itämerta voi suojella. Vaikka jotkut asiat saattavat tuntua pieniltä, niillä on suuri merkitys meren hyvinvointiin. Pohdimme oppitunnin lopuksi, mitä voisimme itse tehdä asialle ja tässä on meidän listamme.

Vinkit Itämeren suojeluun

1. Syökää lähikalaa, kuten ahventa, haukea, kuhaa ja särkikaloja, koska ne vähentävät meren fosforipitoisuutta. (Ettehän mene hampurilaiselle, vaan syökää Itämeren kalapuikkoja!!) PS. kannattaa kalastaa omat kalat PPS. Se on tosi rentouttavaa.
2. Älkää rehevöittäkö merta millään biohajoamattomilla ja saastuttavilla aineilla. (Miehet, älkää tehkö tarpeita mereen sillä se tuottaa ämpärillisen levää).
3. Ostakaa vastuullisesti ja ekologisesti tuotettuja hyödykkeitä. Näin voit tukea kotimaisia yrittäjiä ja vähentää meren rehevöitymistä.
4. Kerätkää ainakin omat roskat, jotta ne eivät päädy mereen ja saastuta sitä vaarallisilla mikromuoveilla.
5. Peskää vaatteita vain tarvittaessa, koska vaatteista irtoava mikromuovi voi päätyä mereen.

Heh: Liisa, Anni, Paavo, Aleksi, Eero, Iida, Oona

Aurinko nousi Hiidenmaan pohjoispuolella klo 6.13. Kannella olivat Eero, Niilo, Anni, Aleksi, Paavo, Nina ja Sakke. Hyvä tasainen tuuli puhalsi koko yön, ja pääsimme yhdellä halssilla Hiidenmaan vesille. Lokilla kaikki hyvin.

Aamulla teimme pienen kierroksen Sandhamnin ainutlaatuisessa kylässä, josta kerromme lisää myöhemmin. Köydet irtosivat klo. 10.25 ja nyt lähdemme kohti Hiidenmaata, jossa olemme perillä suotuisilla tuulilla noin 24 tunnin päästä. Edessä on noin 140 merimailia avomeripurjehdusta. Sää on tällä hetkellä hyvä Sandhamnin edustalla ja odotettavissa merellä on mahdollisesti reippaita 10 m/s pohjoistuulia. Niillä pitäisi päästä oikein hyvin Itämeren halki. Moottori sammutettu 10.45 ja genoa on auki sekä isopurje ylhäällä. Vauhti tällä hetkellä on 4 solmua ja kohta nostamme staysailit ja mahdollisesti genaakkerin saadaksemme mahdollisimman hyvän matkavauhdin. Yhteydet avomerellä voivat olla heikkoja, joten seuraavaan päivitykseen voi mennä hetki aikaa. Hejdå! Vi ses!

Niilo, Venla ja Isabella

Jokainen vahti otti vuorollaan pohjanäytteen. Niistä paljastui paljon tietoa. Pohjanäytteet otettiin Ekman laitteella. Se toimi siten, että pohja avattiin ja leuat viritettiin. Kun Ekman oli laskettu pohjaan tiputimme luodin, joka laukaisi sen leuat. Ekman siis nappaa pohjalta pienen määrän pohjamateriaalia, joka voidaan sitten nostaa veneeseen tutkittavaksi. Pohjanäytteistä löysimme erilaisia pohjatyyppiä. Meidän vahdin näyte oli pääosin hiekkaa, joka oli erittäin puhdasta ja hajutonta. Näytteestä ei tosin löytynyt yhtään elämää (pieni mato) ja muutama mikromuovin pätkä. Vahti MH Hunter sai pohjalta savista pohjaa josta ei myöskään oikein löytynyt elämää. Näyte oli hajuton, joka kertoo että pohjassa on ainakin jonkin verran happea. Aamuja-vahti sai noutimella levämassaa, josta paljastui paljon elämää, kuten sinisimpukoita, liejusimpukoita, vaeltajasimpukoita ja sukkula- sekä touhukoteloita. Pohjanäytteiden otossa meitä yllätti varsinkin eliöiden pieni koko. Emme osanneet odottaa, että pohjasta löytyisi niin paljon kotiloita ja simpukoita. Jäimme miettimään kuinka paljon elämää koko Itämeren pohjassa oikeastaan on.

Olavi, Mauno, Samuel

Perjantaiaamupäivän aikana seurasimme tuulten ja säätilan kehittymistä Sandhamnissa. Matkamme jatkui klo 14 Kunglika Svenska Segelsällskapetin  huippuhienosta satamasta kohti Furusundia. Sandhamnia pidetään Pohjoismaissa purjehtijoiden Mekkana.

Köysien irrottua meri oli lähes tyyni, eikä tuulesta ollut havaintoja. Ajoimme hetken moottorilla, kunnes Aamuja -vahtiryhmä otti vesi- ja pohjanäytteet. Lähes heti näytteiden oton jälkeen tuuli yltyi jopa 2-3 metriin sekunnissa. Kevyt myötätuuli olikin juuri se, mitä tarvitsimme spinaakkerin nostoon. Spinaakkeri on purje, joka suorassa myötätuulessa yleensä nostetaan. Se eroaa hieman muista purjeista, koska sitä lennätetään leijan tavoin. Spinaakkerin nosto ei tuottanut meille vaikeuksia aluksen päällikön Jyrkin tarkkojen ohjeiden ja rauhallisuuden ansiosta. Siitä huolimatta spinaakkerin nosto kesti suhteellisen kauan, koska muista purjeista poiketen sitä säilytetään sisätiloissa ja jouduimme asentamaan spinaakkeriin puomin. Tarkastimme nopeutemme nostoa ennen ja sen jälkeen ja huomasimme iloksemme, että nopeutemme nousi 2,1 solmusta 4,0 solmuun. Tämä ei valitettavasti kestänyt kauaa, koska tuuli lakkasi lähes kokonaan. Aluksemme kapteeni opetti säätilaa tutkimalla vieressä olevan cumuluspilven aiheuttavan ylöspäin suunnattuja ilmavirtauksia, jotka muuttivat tuulen suuntaa.

Kello on 20 ja valmistaudumme pimeänavigointiin.

Olavi & kumppanit

Tutkimme eilen Märketistä keräämiämme levänäytteitä. Ahdinparran seasta löysimme todennäköisesti muutaman sinipallukan. Ne ovat hyytelömäisiä pieniä palloja, jotka luokitellaan sinibakteereihin. Sinipallukoita tavataan rannikolla itäiseltä Suomenlahdelta Perämeren pohjukkaan saakka. Sinipallukat lienevät myrkyttömiä. Otimme haavilla (lokin perästä) myös planktonnäytteen, koska halusimme lisää sinileviä tutkittavaksemme. Sinilevät ovat maailman vanhimpia eliöitä, ja ne ovat syntyneet jo noin 3,8 miljardia vuotta sitten.

Meillä heräsi kysymys siitä, miksi sinilevien myrkyllisyys vaihtelee, mutta emme saaneet netistä ihan tarkkaa vastausta asiaan. Löysimme kuitenkin mahdollisia tekijöitä. Sinilevät kokevat ympäristöstressiä, joka voi kiihdyttää myrkkyjen tuotantoa. Stressiä voivat aiheuttaa valonpuute, ravinteiden väheneminen ja veden suolaisuudessa tapahtuvat muutokset. Stressi voi myös suosia myrkyllisiä sinileviä ja syrjäyttää myrkyttömät levät. JOka tapauksessa sinileviä tulee välttää, koska emme tarkasti tiedä koska ne ovat myrkyllisiä tai myrkyttömiä.

Löysimme näytteistä myös leväkatkan. Mikroskoopin alla havaitsimme leväkatkan erikoisen näköisen silmän. Silmä oli muodoltaan soikio, jossa valkoisella taustalla oli kymmeniä mustia täpliä. Näytti aivan kuin leväkatkalla olisi ollut monta silmää.

Alarik, Elmeri ja Niko

Lokin kannella Nina Brander opetti meille asiaa Itämerestä. Oppitunnin aikana nostimme myös purjeet ja menimme muutamaa solmua eteenpäin. Muutaman tunnin jälkeen laskimme taas purjeet ja jatkoimme moottorilla kohti Sandhamia. Pysähdyimme ottamaan vesinäytteitä ja ehdimme samalla käydä uimassa. Vesi oli mukavan virkistävää ja Lokilta hyppiminen oli hauska kokemus.

Opimme, että Itämeri on noin 9000 vuotta nuori murtovesiallas, jonka ainoa yhteys muihin meriin on Tanskan salmien kautta. Pohjanmerellä suolapitoisuus on noin 2% ja Itämerellä vain noin 0,05%. Tavallista enemmän suolavettä saapuu suolapulsseissa, joita tapahtuu noin 10-15 vuoden välein. Itämeren vesi on kuitenkin pääasiassa peräisin sadevesistä valuma-alueelta, johon kuuluu yhdeksän valtiota, ja joissa asuu yhteensä noin 90 miljoonaa ihmistä.

Vesi virtaa Itämereen jokia pitkin. Samalla tulee ravinteita pelloilta ja se aiheuttaa rehevöitymistä. Aiemmin Pietarista tuli paljon jätevesiä suoraan Suomenlahteen. Kun Suomi osallistui Pietarin vedenpuhdistukseen rahoitukseen, tilanne saatiin paranemaan. Itämeren vedenkierron takia ravinteita ajautuu Turun lähistölle, jossa ne jäävät Saaristomeren matalaan veteen. Suurin kuormittava tekijä on kuitenkin Saaristomeren valuma-alueen maatalous.

Ongelmana on myös happikato. Tällöin runsastuneet vesikasvit ja levät vajoavat meren pohjaan ja mätänevät kuluttaen kaiken hapen. Tästä aiheutuneen happikadon seurauksena pohjaan sitoutunut fosfori liukenee veteen ja aiheuttaa vielä sisäistä kuormitusta. Lisäksi ilmastonmuutos lisää sateita ja valumia, eli ongelmia Itämerellä siis riittää.

Aamuja

Liinus, Otto, Eero