Keräsimme levä- ja simpukkanäytteitä Hiidenmaan Tahkuna-majakan takana olevalta hiekkarannalta. Huomasimme rannalla sormenpään kokoisia (n. 1–2 cm) hyytelöpalloja. Hetken tutkiskelun jälkeen päättelimme niiden olevan korvameduusoja (Aurelia aurita). Korvameduusoja näkee myös Suomen vesillä loppukesästä, mutta ne ovat huomattavasti suurempia (5–15 cm). Ne eivät tiedettävästi lisäänny Suomen rannikkovesissä. Hiidenmaalta löydettyjen pikkumeduusojen koon perusteella voisi päätellä, että ne lisääntyvät jossakin Hiidenmaan lähivesistöissä. Mutta miksi meduusat pystyvät lisääntymään täällä eivätkä Suomessa?
Pohdimme tätä ylittäessämme TSS-väylää (Traffic Separation Scheme). Illan pikkutuntien selvittelyjen jälkeen selvisi, että Viron rannikon merenpohja on kalkkikiveä, joka on hyvä alusta meduusojen toukkien kiinnittymiseen ja polyyppivaiheeseen. Toinen vaikuttava tekijä on Hiidenmaan veden korkeampi suolapitoisuus, joka mahdollistaa niiden lisääntymisen. Suomessa vesi on liian makeaa. Suomen rannikon meduusat ovat jo aikuisia, koska ne ajelehtivat Suomen rannikolle merivirtojen mukana Virosta.
Ensimmäinen meduusavaihe eli polyyppi muodostaa päällekkäisiä kiekkomaisia osia. Tätä rakennetta kutsutaan strobilaksi, joka näyttää jäätelötuutin sisällä olevalta kiekkopinolta. Korvameduusoilla on neljä korvan näköistä sukurauhasta. Koiras korvameduusojen sukurauhaset ovat usein sinertävän punaisia, kun taas naarailla ne ovat yleensä kellertävän oransseja.
-Paavo, Anni, Oona ja Iida
