Eskarivuosi sisältää erilaisia ja eripituisia projekteja. Turun kaupungin esiopetussuunnitelman perusteissa todetaan:
”Toiminnallinen ja kirjaton esiopetus ei tarkoita sitä, ettei lasten kanssa
opeteltaisi käyttämään kyniä. Tehtävät toteutuvat lasten mielenkiinnon ja eri projektien pohjalta.” …”Lasten vaikutusmahdollisuuksia lisätään huomioimalla lasten ideoita projektien teemoina tai mahdollisuuksina osallistua erilaisiin raateihin, joissa mietitään yhteisiä pelisääntöjä tai mahdollisia tarvikehankintoja. Osallisuuden kokemus lisää tunnetta siitä, että jokainen on tärkeä ja voi osallistua. Tämä kokemus vaikuttaa myös oppimismotivaatioon.” (s. 11-12, 17)
Kastanjat toivovat usein musiikinkuuntelutuokioita ja innostuvat musiikista joko soittimilla tai ilman. Erilaiset laulut ja rytmit saavuttavat nopeasti suosiota – erityisesti syksyllä laulettu ja soitettu ystävyyslaulu jäi monen Kastanjan huulille usean päivän ajaksi. Kun ryhmässämme vieraili sijainen, joka toi Kastanjoiden kokeiltavaksi trumpetin, päätimme lasten kommenteista inspiroituneena aloittaa soitinprojektin ja tehdä ikiomia soittimia. Soittamisessa on aivan eri meininki, kun kukin saa lyödä tahtia itsetehdyllä instrumentilla! Ensimmäisenä vuorossa oli oma rumpu.
Seuraavaksi oli aika päästä itse hommiin! Itse rumpuna toimi suuri jogurttipurkki, jonka päällystimme kankaalla. Eskarilaiset piirsivät kankaalle kaavan avulla sopivan mittaisen palan, minkä jälkeen he leikkasivat ja liimasivat kankaan jogurttipurkin ympärille. Kankaan piirtäminen ja leikkaaminen ei ollut aivan niin yksinkertaista kuin miltä päällepäin näytti, mutta alkuhankaluuksien jälkeen kaikki suoriutuivat tehtävästä kunnialla!
Rummun reunaa varten maalattiin kangassuikale sinisellä, oranssilla tai pinkillä (tai vaikka kaikkien sekoituksella!)
Kun kankaat kuivuivat, eskarilaiset leikkasivat vanhasta retkipatjasta ympyrän, jolla he päällystivät purkin pohjan. Lopuksi kuivuneet kangassuikaleet liimattiin paikalleen, rumpuun tehtiin viimeiset koristelut ja voilá: rummut olivat valmiita! Sitten olikin aika testata, millaista rummutusta omalla soittimella sai aikaiseksi.
Seuraavalla viikolla valmistimme marakassit. Niiden valmistamiseen tarvitsimme rasian, jonka täytimme muun muassa puutikuilla ja soralla, ja jonka teippasimme tiukasti kiinni. Käytimme marakassien päällystämiseen sanomalehtisuikaleita, jotka kiinnitettiin liisterillä. Liisterin levittäminen sormilla herätti monenlaisia reaktioita – osa kuvaili tunnetta ihanaksi ja osan mielestä liisteri tuntui sormissa kummalliselta, jopa ällöttävältä.
Kun marakassit oli maalattu pulloväreillä, jätimme ne rauhassa kuivumaan. Nyt Kastanjoilla on jo kaksi itsetehtyä soitinta, joita voimme hyödyntää tulevissa musiikkituokioissa!
Aloitimme vastikään eskarissamme myös toisen projektin: kasvien tutkiminen. Olemme tehneet vuoden mittaan useita luonto- ja tutkimusretkiä lähimetsään. Uuden projektin ideana on saada uudenlaisia luontokokemuksia jokapäiväisessä arjessa istutusten avulla. Tarkoituksena on istuttaa kahta eri kasvia, joista huolehdimme, ja joiden kasvuprosessin etenemistä vertailemme toisiinsa. Turun esiopetuksen oppimissuunnitelmassa (s. 25) todetaan:
”Opetuksessa havainnoidaan luontoa. Lasten ympäristöherkkyyden ja luontosuhteen kehittymistä tuetaan tarjoamalla lapsille kokemuksia luonnossa liikkumisesta sekä sen tutkimisesta. Opetuksessa tutustutaan tutkivaan työtapaan. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä ja etsimään niihin yhdessä selityksiä. Lapset opettelevat vertailemaan, luokittelemaan sekä järjestämään havaintojen tai mittausten pohjalta saatuja tietoja.”
Etsimme tietoa siitä, mitä kasvit tarvitsevat kasvaakseen, sekä kirjaston kasvikirjasta että internetistä. Askartelimme omat istutuspurkit, joissa on kaksi lokerikkoa: yksi herneelle ja yksi vihannesversolle. Sitten oli aika käydä istutuspuuhiin!
Istutukset jätettiin itämään ikkunalaudan läheisyyteen, ja kasvuprosessin seuraaminen on herättänyt eskareiden keskuudessa mielenkiintoa ja keskustelua. Kasvien kasteluvuoro vaihtuu päivittäin.