Day 3: Vierailu luomutilalla

Viikon puolessa välissä oli edessä reissu luomutilalle. Tarkoitus oli tutustua tilan eläimiin ja toimintaan. Samalla saisimme kuulla myös luomutuotannosta Kyproksella. Tutustumisen jälkeen jakautuisimme taas ryhmiin ja keskittyisimme omiin kurssiaiheisiimme.

Luomutila Riverland sijaitsee Kampian kylän lähellä vajaan tunnin ajomatkan päässä Nikosiasta. Paikka on idyllinen ja siellä on paljon eläimiä, joita saa koskea ja ruokkia. Tilalla on myös kahvila ja heillä on omaa juustotuotantoa.

Aloitimme kierroksen juustolasta, jossa näimme alusta alkaen, miten kyproslaista halloumia valmistetaan perinteiseen tyylin käsin. Juusto jäi tekeytymään siksi aikaa, kun kiersimme tilan läpi.

Vuohen- ja lampaanmaitoa, josta juustohera alkaa tekeytyä.
Juustomassa kaadetaan isoon vuokaan.
Halloumin maustamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tilan kiertämisen jälkeen palasimme juustolalle, missä halloumi maustettiin suolalla ja mintulla. Saimme maistipalat aivan tuoreeltaan.

Pääsimme ruokkimaan ja silittelemään lampaita, vuohia, hevosia, sikoja ja koiria. Tilalla oli myös erilaisia lintuja, peuroja, lehmiä sekä aasi. Kierroksen kohokohta oli lypsyautomaatin toiminnan esittelyn jälkeen, kun saimme lypsää käsin vuohta.

Vasemmalla friisiläinen ja oikealla Kyproksen alkuperäisrotua.
Ulla lypsämässä vuohta.
Maarit sylittelee kiliä.

 

 

 

 

 

 

 

Tornipöllön koti.

Kuulimme myös, että tornipöllöt huolehtivat tilan tuholaistorjunnasta syömällä öisin hiiriä – jopa 50 yhdessä yössä! Tilan toiminnassa ei muutenkaan käytetä mitään teollisia torjunta-aineita tai esim. antibiootteja, vaan tuholaisten ja sairauksien torjunta hoidetaan luonnonmukaisilla tavoilla. Heillä on tapana esim. vuosittain valita vahvimmat ja terveimmät eläimet siitoseläimiksi. Näin heillä on ollut mahdollista saavuttaa karja, joka pysyy terveenä ilman antibiootteja.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme omissa ryhmissämme. Teimme persoonallisuustestin, jossa ihmiset on jaettu neljään ”väriryhmään”. Sen jälkeen kuuntelimme vetäjän kertovan eri värityyppien vahvuuksista ja heikkouksista, sekä siitä, miten kannattaa toimia eri väriryhmiin kuuluvien oppilaiden kanssa. Esimerkiksi punaisille ja vihreille ei kannata antaa tarkkoja ohjeita, kun taas siniset ja keltaiset tarvitsevat niitä. Useimmat ihmiset eivät ole selvästi mitään tiettyä ryhmää, vaan jakautuvat kahden tai jopa kolmen värin väliin. Kaikissa ihmisissä on myös kaikkia värejä. Vetäjä ei oikein saanut meitä vakuutettua tämän testin tarpeellisuudesta/toimivuudesta, vaan testi jäi ehkä hauskaksi kuriositeetiksi itselle. Koemme myös, että vetäjä käytti turhaan aikaa testin tulosten läpikäymiseen, samaan aikaan toisille ryhmille nimittäin esiteltiin kasvihuonetta ja sen tuotteita. Tämä jäi meiltä kokonaan väliin.

Päivän lopuksi vetäjä puhui positiivisesta vahvistamisesta ja sen käytöstä oppilaiden kanssa. Itse asia olisi ollut mielenkiintoinen, mutta tässäkin vetäjän tapa luennoida ryhmäkeskustelun sijaan latisti motivaatiota ja vesitti aiheen tärkeyden. Tärkeimpänä muistutuksena nappasimme positiivisen puheen merkityksen. On tärkeä käyttää kieltojen ja negaatioiden sijaan positiivisia toimintaohjeita sekä kehuvaa puhetta. Esimerkiksi: Sen sijaan, että komennat itseäsi ”don’t stress, don’t stress”, toista itsellesi ”I am relaxed” ja vielä paremmin ”I am getting more relaxed day by day”. Tämä toimii, koska aivot nappaavat sanat, eivätkä kokonaisuutta – ”don’t stress” muuttuukin aivoissamme siis muotoon ”stress!”

Maisemaa tilalta.