Rieskalähde Retkeily

8.-luokkien valinnaisaineryhmän (8A/B) retki alkoi keskiviikkona 23.10. heti muiden oppituntien päätyttyä. Rinkat oli pakattu valmiiksi jo edellisellä retkeilytunnilla. Nyt ne siirrettiin huoltoauton peräkärryyn. Sen jälkeen käveltiin lähimmälle bussipysäkille.
Bussilla ajettiin Puutorille, josta siirryttiin bussilla numero 706 kohti Piikkiötä. Matka Puutorilta Piikkiöön kesti noin 40 minuuttia.
Bussipysäkiltä oli noin 10-15 minuutin kävely huoltoautolle, josta otettiin rinkat ja teltat kantoon.
Parkkipaikalta matkaa varsinaiseen leiripaikkaan oli noin 20 minuutin kävelyn verran.

Perille päästyämme vuorossa oli telttojen pystytys.

Ruuanvalmistus oli sen verran tarkkaa puuhaa, ettei siitä edes ehditty ottaa kuvia. Ruoka tehtiin retkikeittimillä. Jokainen telttakunta valmisti omat ruokansa. Ruuaksi valmistettiin tuorepastaa, pestoa ja makkaraa.

Ennen auringonlaskua ehdimme vielä kiivetä Linnavuorelle. Matkaa ei kertynyt paljon, mutta maasto oli sitäkin haastavampaa.
Maisemat olivat upeat!

Puissa oli vielä nähtävissä ruskaa.
Iltanuotiolla paistettiin/poltettiin vaahtokarkkeja, joita liiskattiin suklaakeksien väliin.

Vaikka olimme keskellä metsää, yöllä saattoi kuulla autojen vaimeita ääniä, sekä joistain teltoista riemunkiljahduksia, kun Barcelona päihitti vastustajansa jalkapallossa.
Osa retkeilijöistä koki yön kylmäksi. Mittarien mukaan lämpöä oli alimmillaan noin 7 astetta. Lokakuun loppupuolen sääksi keli oli kuitenkin retkeilijöitä suosiva.
Aamulla teltat purettiin ja leirialue siistittiin. Kotimatka saattoi alkaa.
Kotimatka sujui jo rutiinilla.
Perillä koululla teltat ja makuupussit levitettiin kuivumaan/tuulettumaan, jonka jälkeen pestiin ruokailuvälineet ja retkikeittimet.
Sitten olikin aika lähteä kotiin huilaamaan!

Seuraava retki sijoittuu loppukevääseen.

Pienluokkien (8A/8B) retkeilykurssin ensimmäisen yöretki oli 4.-5.9.2024. Retken määränpää oli Kaarinan Vaarniemi. Retkeä varten oli harjoiteltu telttojen pystyttämistä ja rinkkojen pakkaamista kahtena edellisenä keskiviikkona. Mukaan retkelle otettiin telttojen lisäksi muuan muassa vesipullot, eväät, ruokailuvälineet, makuupussit, makuualustat ja otsalamput.
Retki alkoi keskiviikkona koulupäivän päätyttyä. Rinkkojen pakkaamisen jälkeen ne kannettiin huoltoauton peräkärryyn. Tämän jälkeen retkeilijät kävelivät lähimmälle bussipysäkille, josta liikuttiin bussilla noin 30 minuutin matka Haritun kaupunginosaan. Bussin päätepysäkiltä aloitettiin kävely kohti leiripaikkaa. Paikalle ei kävelty ihan suorinta reittiä, vaan matkaan tuli noin kilometrin koukkaus, kun rinkat käytiin hakemassa huoltoautosta, joka oli ajettu Kaarinaan. Kävelymatkaa kertyi lopulta oppilaiden mukaan 2-7 kilometriä (riippuen keneltä asiaa kysyttiin). Totuus lienee jossain neljän kilometrin tietämillä.
Leiripaikka sijaitsi suuren kallion laella, jonne päästääkseen piti nousta aika pitkät portaat. Jos hiki ei ollut vielä muuten helteessä tullut, niin porrastreenin jälkeen hikipisarat koristivat kaikkien otsaa.
Mäen laella avautui silmiä hivelevät näköalat. Osa kiipesikin heti paikalla olleeseen lintutorniin katsomaan maisemia. Illan pimetessä se toimi myös usean komean otoksen ottopaikkana. Niistä yksi on päässyt tämänkin tekstin kylkeen. Paikalla sijaitsi myös hieno laavu, jossa kävi illan aikana monta muutakin retkeilijää.
Ansaitun huilin jälkeen pystytettiin teltat ja otettiin hetki rennosti. Koulupäivä ja patikointi oli vaatinut veronsa.
Illansuussa oli yhteisruokailun aika. Tarjolla oli hodari-puffet, jossa jokainen sai rakentaa mieleisensä hodarin. Jälkiruoaksi oli varattu vähän suolaista ja makeaa syötävää.
Illalla ei ollut varsinaista yhteistä ohjelmaa, vaan vietimme aikaa chillaillen yhdessä nuotiolla.
Nukkumaan päästiin vähän ennen puolta yötä. Syyskuisessa metsässä pimeys oli tullut jo hyvissä ajoin, joten otsalamput tulivat todella tarpeeseen. Päivällä helleraja paukkui, mutta yöllä lämpötila laski 15 asteeseen. Tämä helpotti nukkumista.
Aamulla ensimmäiset heräsivät aika lailla tasan klo 7. Aamutoimien jälkeen teltat pakattiin, ja siirryttiin laavulle syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin kohti huoltoautoa, johon jätettiin rinkat. Tämän jälkeen edessä oli vielä patikointi bussille.
Koululle palasi hieman väsyneitä, mutta tyytyväisiä oppilaita. Välinehuollon ja koululounaan jälkeen retkeilijät pääsivät kotiin.
Edessä on vielä toinen vastaava retki syksyn aikana.

Lähdimme torstaina koulusta tilausajobussilla Pärnäiseen. Siitä menimme Baldur lautalla kohti Utön saarta. Odottaessamme laivan lähtöä laiturilla, näimme vedessä paljon meduusoja. Ne olivat hienoja. Matka määränpäähän kesti noin neljä tuntia.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun pääsimme Utön saarelle, laitoimme peräkärryyn traktoriin, menimme telttapaikalle Luotsimäelle, pystytimme teltat ja teimme ruokaa. Ruoan jälkeen menimme saaren ulkoisimmalle puolelle seikkailemaan. Löysimme monta bunkkeria ja muita asioita. Kun tulimme takaisin, menimme kauppaan. Hinnat kaupassa olivat aika halpoja. Illalla me menimme nukkumaan. Ei ollut kovin kylmä yö. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana aamuna me teimme puuroa ja sen jälkeen lähdimme ottamaan kuvia eri paikoista saarella. Meillä oli siis valokuvasuunnistusta ja meidän joukkue voitti tämän kisan. Etsiessämme eri pisteitä, me löysimme myös kanoja. Sitten käytiin kaupassa. Kaupan jälkeen käytiin katsomassa Utön koulua, joka oli todella pieni. Koulussa opiskelee tänä vuonna vain kuusi oppilasta. Vierailun jälkeen menimme hotellille syömään.  

 

 

 

 

 

 

 

Syömisen jälkeen me menimme tutustumaan Utön majakkaan. Majakka oli todella hieno sisältä. Majakan ylimmässä kerroksessa on kirkko. Majakan jälkeen me menimme tutustumaan luotsikutteriin. Saimme myös tutustua kutterin konehuoneeseen. Kutteri kuluttaa noin 60-70 litraa polttoainetta tunnissa, kun ajetaan kovaa. Kutterissa on lämpökamera, jolla näkee pimeässä. Jos kutteri kaatuu kovassa tuulessa, se kääntyy oikein päin. Kutteria ohjaa kutterinhoitaja. Kutterissa on aina kaksi ihmistä, toinen ohjaa ja toinen on kansimies. Heidän tehtävänsä on hakea ja viedä luotseja isoihin laivoihin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinä 17.00 paikkeilla me aloimme paistamaan makkaraa. Sen jälkeen kaksi kyläkoulun oppilasta halusi esittää meille pii–leikin. Pii-leikissä yksi ihminen laski ja loput meni piiloon. Kaikki, jotka jäivät kiinni, joutui laskijan luokse. Se kuka laski, sai ottaa vain 1 askeleen per peli. Ensimmäisellä kierroksella se kuka laski, sai ottaa yhden askeleen. Seuraavalla kaksi ja näin, kun se kuka laski, huusi  “pii laskee”. Piilossa olevien piti tulla, sanoa oma nimi ja pelastaa kaikki ketkä olivat jääneet kiinni. Se oli hauskaa. Leikin jälkeen osa meistä meni uimaan ja osa kalliolle seikkailemaan. Meillä oli otsalamput, koska yhdeksän jälkeen saarella oli pilkkopimeää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana aamuna me heräsimme 6.00, söimme aamupalan ja pistimme teltat kasaan. Lähdimme lautalle päin 7.45 ja lautta lähti 8.30. Lautta saapui Pärnäiseen noin 12.00. Bussi oli jo odottamassa meitä. Bussimatka kesti noin 1.30 tuntia. Koululla me pistimme makuupussit kuivumaan, sitten saimme lähteä kotiin. Reissu oli kiva. 

Kirjoittajat Roope Tuohimaa, Markus Toropainen ja Sami Aalto 9B.

Mukana retkellä olivat 9A:n ja 9B:n retkikurssilaiset sekä opet Hannu Lilja ja Marjo Komaro.

Syyskuun viimeinen päivä, torstai, valkeni kuulaana ja enteili hienoa retkisäätä. Valmistautuminen retkelle 8-luokkalaisten kanssa oli tällä kertaa sujunut mutkattomasti. Olihan tällä porukalla jo yksi retki takana ja tätä toista oli odotettu yli viikko. Retkikohde oli Kaarinan Vaarniemi. 

Matkaan lähdettiin koulupäivän jälkeen bussilla. Päätepysäkiltä kulki kaunis polku läpi tammilehdon merenrantaa hipoen kohti Rauvolanlahtea, jossa kulkee Turun ja Kaarinan välinen raja. Rauvolanlahti ylitettiin pitkospuita pitkin. Eikä edes kasteltu kenkiä😊  

N. kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen olimmekin suunnistajien majalla. Siellä odotti peräkärry rinkoineen ja retkivarusteineen retkeläisiä. Ja kas, ilman sen kummempia mukinoita, kaikki tarttuivat omiin ja yhteisiin varusteisiin ja kaikki kannettiin ilman valitusta ainakin tuhat porrasta ylempänä sijaisevaan retkipaikkaan, Vaarniemenkalliolle. Huikean upea paikka! 

Tällä kertaa oppilaat tiesivätkin jo miten toimia. Ensimmäisenä ryhdyttiin kasaamaan telttoja ja huomasimme, että oppilaat auttoivat toisia. Nopeasti kallion päälle syntyi telttakylä riippumattoineen. 

Vaarniemen retkipaikka on yleinen retkeilyalue, joten tuletkin olivat meillä valmiina. Helppoa. Nälän tarpeeksi kuormiessa vatsaa, teimme hotdog buffapöydän itsepalveluperiaatteella valmiiksi nuotion ääreen. Varmasti jokainen sai tällä kertaa vatsansa täyteen. Ruoka nimittäin maistui ja sitä riitti! 

Ruuan ja pimeän välillä viritimme oppilaille leikkimielisen Amazing Race- ryhmäytymisradan. Oli upeaa katsella vierestä ryhmien toimintaa, kuinka hienosti he noudattivat tehtävänantoja ja keksivät upeita ratkaisuja. Mieleenpainuvimmat tuotokset olivat itsekyhätyt tiskiharjat “kaksi yhden hinnalla” ja käpysydämet.  

 

Nopeasti pimeä laskeeutui tämän jälkeen kallion päälle. Nuotiolla pidettiin koko illan tulta, vaahtokarkkeja sai valmistaa omaan tahtiin, teetä ja kahvia nauttia halutessaan tai paistaa makkaraa. Uskaliaimmat lähtivät yöseikkailulle opettajan kanssa, osa nautiskeli olostaan teltoissa ja osa porukasta viihtyi nuotiolla. Otsalamput suhivat paikasta toiseen. 

 

 

 

Lokakuun  ensimmäinen päivä valkeni pimeän yön jälkeen. Aamunuotio kutsui halukkaita puurolle ja kahville. Sää tuntui olevan leppoisa eikä kylmä vaivannut retkeläisiä tai ainakaan sitä ei huomannut. 

Leiri purettiin yhdessä, tavarat kannettiin autolle ja oppilaat ottivat suunnan kohti lähintä bussipysäkkiä. Retki oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvin onnistunut, tunnelma oli mukava alusta loppuun ja opettajat tyytyväisiä😊 

Retkellä mukana 8A, 8B, Hannu Lilja ja Marjo Komaro 

 

”Minä menin retkelle Pompanrahkalle. Sinne osalllistui kaksi luokkaa ja kaksi opettajaa. Siellä oli tosi kivaa.”

Retkivalmistelut ensimmäistä retkeä varten olimme aloittaneet hyvissä ajoin elokuun puolella. Opettelimme käyttämään kaasutrangiaa ja yhdessä katsoimme, miten teltta saatiin pystytettyä. Nämä olivatkin tärkeitä taitoja, olihan ensimmäisen yöretken teemana itsestä huolehtiminen.

”Valmistauduttiin pakkaamalla rinkka. Sinne laitettiin teltta, makuupussi, makuualusta, trangia ja omia asioita esim. vaatteita. Osa tavaroista oli turhia enkä käyttänyt niitä ollenkaan.”

Retkelle lähtiessä sää suosi ja retkeläiset taivalsivat kuusi kilometriä varsin ripeään tahtiin osittain ilman rinkkaa ja osittain rinkan kanssa.

”Oltiin perillä klo 16.00. Kasattiin teltat. Huomasin, että teltta kannattaa pystyttää paremmalle maastolle seuraavalla kerralla. Sitten mentiin tekeen ruokaa ja alkoi sataa. Teimme ruokaa sadeviitta päällä.”

Perustoimet leirillä sujuivat yllättävän hyvin. Kun vatsat olivat täynnä ruokaa, sade yllätti meidät. Eipä se pitkään menoa haitannut. Iltahämärän laskeutuessa oppilaat ottivat ilon irti otsalamppujen kanssa juosten pitkin tannerta sinne tänne. Osa kuitenkin viihtyi nuotiolla makkaranpaistossa ja tulikeppien loisteessa.

”Oli kiva seikkailla yöllä pimeässä. Pidettiin bileet punkkerissa, seikkailtiin hyvin ja sytytettiin puutikkuja. Mieleenpainuvinta oli, kun Samu herätti minut yöllä. Myös kylmyys jäi mieleen.”

Perjantaiaamu valkeni kuulaana. Teltoista kömpi ulos nälkäisiä ja viluisia retkeläisiä yksi toisensa jälkeen. Retkihenki saatiin kuitenkin nopeasti nostettua hyvälle tasolle aamunuotion rätistessä ja lämmittäessä kylmiä sormia. Myös aamupuuro tuntui maistuvan.

Ja yhtä rivakasti kuin retkipaikalle tultiin, sieltä myös lähdettiin. Teltat kasaan, rinkat selkään ja menoksi! Retkestä jäi hyvä mieli meille kaikille.

”Retki on tosi kiva ja opettava. Toivottavasti seuraava tulisi pian.”

Syksyn toinen retki suuntautui siis Haunisten altaalle. Haunisten allas on kiva ja rauhallinen paikka, jossa yöpyminenkin on mahdollista. Haunisten allas on myös hyvä paikka frisbeegolfille ja kävelylle.

Seuraavaksi kuvia retkiteltoista. Teltat sijoiteltiin melko tiiviisti lähelle grillikatosta.

Eräälle telttakunnalle kävi pieni haaveri. Oppilas nojasi teltan seinämään, jolloin teltan kaarituki katkesi. Telttakangasta ei saanut kunnolla kiristettyä, jolloin sadevesi pääsi telttaan. Tämän vuoksi viritettiin erillinen pressusuojus.

 

Retken teema oli tällä kertaa retkikeitin. Keittimillä valmistettiin chorizopasta. (Opettajat valmistivat ruokansa nuotiolla). Jutun lopusta voi katsoa pastareseptin!

Kokatessa oli hyvä pöhinä…

 

Aamukahvia tulossa…

Tällä kertaa retkeä saapui seurailemaan myös Ylen toimittaja. Retkikurssi pääsi näin suoraan radiolähetykseen.

Oppilaiden kommentteja yöretkestä 

Kannattaa mennä metsään nukkumaan telttaan, siellä on hauskaa! 

Sade hiukan ärsytti, mutta muuten oli loistava reissu! 

Ei sade mitään haittaa, on vain siisti kun on pimeetä ja sataa kaatamalla! 

Ruoka oli hyvää! 

Vohvelit Nutellalla ja kermavaahdolla, nam! 

Yön sekoilun jälkeen nukuimme hyvin! 

 

Retkiruokailu 

Pasta Arabiata retkikeittimessä kolmelle 

4 dl fusilli pastaa 

200 g chorizo makkaraa 

1 tölkki tomaattikastike Arabiata 

Fetakuutio 

Oliivi 

Creme fraiche 

Parmesaanijuustoa 

 

Jälkkäri 

Vohveli nuotiolla 

Nutellaa  

Spray-kermavaahto 

 

 

 

Kauden ensimmäinen yöretki suuntautui Paimioon Hevonpään laavulle. Paikka on upea, yksityisin voimin ylläpidetty laavupaikka, joka on tarkoitettu kaikille. Isompien ryhmien on hyvä ilmoittaa laavun ylläpitäjälle, jotta ryhmät eivät osu paikalle samaan aikaan.

Laavu sijaitsee hieman yli Fölin rajojen, joten vähän jouduimme kävelemään päästäksemme laavulle.

Parkkipaikalta otimme varusteet kantoon ja sen jälkeen kävelimme lyhyen matkan laavulle.

Metsässä oli kuuma, kun telttoja kasattiin. Osa retkeläisistä meni heti teltan pystytyksen jälkeen makoilemaan väsymyksen vuoksi.

Kuvassa uusi teltta, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä. Teltta oli helppo koota ja siinä oli hyvä nukkua.

Kaikkiaan neljä oppilasta nukkui ”Hammockeissa” eli riippumatoissa.

Etsi kuvasta tappajahämähäkki! Teltan viereisessä puussa oli jäätävä, valtava ja pelottava hämähäkki…

Hammock-jengi nukkui osin päällekkäin. Ensi kerralla laitetaan kolmeen kerrokseen!

Retkiruokana oli paljon erilaisia syötäviä, joita laitettiin paistumaan folionyytteihin. Tarjolla oli mm. erilaisia makkaroita, perunaa, paprikaa, tuorejuustoa ja sipulia.

Löysimme herkkutatteja! Niistä tehtiin herkullista kastiketta paahdettujen ruisleipien päälle.

Tässä kuvassa näkyy hivenen yön tunnelmaa. Metsässä oli pimeää, mutta silti siellä oli kiva kävellä, koska meillä oli otsalamput mukana.

Tämän retken suurimmat tapahtumat: Astuttiin maa-ampiaisten pesään. Tämän seurauksena alkoi huitominen ja siinä hötäkässä otsalamppukin sai kyytiä. Onneksi se löytyi seuraavana aamuna.

Lisäksi jännitystä saatiin, kun yöllä käveltiin otsalamppujen valossa muinaishaudalle, jossa oppilaille kerrottiin kauhutarinoita!

Ja lopuksi pieni muistutus retkeilijöille!

 

 

 

 

 

Retkikurssimme viimeinen reissu tältä keväältä suuntautui Kullaanvuoren laavulle. Aluksi bussin kyydillä liikahdimme Myllylle, josta lähdettiin kävelemään. Matkan varrella näimme Haunisten altaan ja siitä jatkoimme kohti tapaamispaikkaa.

Matkalla laavulle pysähdyimme pieneläinten hautausmaalla, josta otimme rinkat selkään. Hautausmaalle haudataan pienehköjä lemmikkieläimiä.

Kävely oli semi-raskasta ja matkan pituus oli noin 1,7 km. Käytiin myös katsomassa jollain hiekkavuorella maisemia.

Muutamat kaverit ottivat kokeiluun uuden teltan…

…sekä uuden riippumaton.

Iltanuotiolla teimme texmex-buffan, joka oli hyvää ja kaikki pitivät siitä.

Näkötornista näki Turkuun ja jopa pidemmälle.

Tässä olimme nuotion ääressä ja hyvässä seurassa.

Me odotimme bussia, että pääsisimme koululle ja siitä kotiin.

 

 

Kertasimme puolijoukkueteltan pystytyksen kerran koululla, mutta Ahtelassa tuuli vaikeutti pystytystä. Kamina saatiin nopeasti syttymään ja kipinävuorot jaettua.

Teimme ruokaa nimeltä Gulassi ja se oli todella hyvää! Kaikki tykkäsivät.

Maisema oli kaunis ja avara. Ahtela oli hieno paikka vaikkakin siellä oli viileää ja siellä tuuli paljon varsinkin yöllä. Yöllä oli pakkasta 18 astetta ja aamulla 5 astetta.

Kipinävuorot kestivä 1,5 tuntia. Välillä tuli liian kuuma kun kipinämikko laittoi liika puita kaminaan. Joitakin retkeläisiä se harmitti.

Tässä kuva liian kuumasta kaminasta…

Mukana oli myös koekamina, jonka toimivuutta kokeiltiin. Kamina toimi periaatteessa hyvin (vettäkin keitettiin), mutta se ei pysynyt kunnolla pystyssä.

Näinkin voi makkaraa grillata…;)

Aamupalaksi oli sämpylä, pillimehu ja keksi. Joimme grillikatoksessa myös kahvia. Bussi haki meidät koululle klo 11.30 ja kaikki olivat hymyssä suin. Aamun kelikin oli suosiollinen. Kiitos Ahtela!

Tämän kauden toinen yöretkemme suuntautui siis Kaarinaan Vaarniemen laavulle. Pakattuamme lähdimme koululta kävelemään Uittamon bussin pysäkille. Menimme bussilla Uittamon päätepysäkille asti. Sitten kävelimme pitkän matkan luontopolulla ja pitkospuilla.

Kävelimme syksyisessä metsässä kohti laavua. Matka oli rento kävellä syksyisissä maisemissa.

Tässä näemme opastaulun ja taustalla näkyy Vaarniemen rälssitila.

Tässä näemme Rieskalähteen koulun lukuvuoden 2018-2019 koulupuvun. Mallia otettu sotilasasusta vuodelta 1779.

Lopulta meillä oli vastassa raskaat portaat. Jalkalihakset joutuivat koville, koska portaita oli yhteensä 233 ja rinkat painoivat selässä.

Ruuaksi teimme chorizo-pastaa, joka oli todella hyvää ja helppo valmistaa. Kannattaa kokeilla kotona!

Pastaan kuului: paprikaa, valkosipulia, lehtikaalia, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja, tomaattikastiketta sekä makaroonia. Vatsat tulivat täyteen!

Yöllä ei ollut kosteata, koska teltat olivat kuivat aamulla.

Hyvin nukutun yön jälkeen teimme lähtöä Vaarniemen laavulta kohti koulua.

Loppumatkasta löytyi suuri tammi, jonka kyljessä oli niin suuri kolo, että sinne mahtuisi retkeilijä rinkkoineen.