Väistelyä väylällä ja kohtaamisia kuutamolla

III legin ensimmäinen purjehdusosuus alkoi klo 17.15 irtautuessamme Wasahamnin vierassatamasta Djurgårdenista, josta matka kohti Vaxholmia alkoi. Legin ensimmäisellä navivuorolla Leevi, Kaarlo ja Roni ohjasivat Lokin ulos vilkkaalta Tukholman satama-alueelta, jossa vastaan tuli paatteja soutuveneestä ruotsinlaivaan. Rantauduimme Vaxholmeniin klo 18.57, jonka jälkeen vahtimme jäi Lokille päivystämään, kun muut lähtivät tulevan viikon ruokaostoksille. Köydet irtosivat  Vaxholmista klo 20.32. Kakkoslegin miehistö ohitti meidät Viking Gloryllä 21.44 täysikuun loistaessa öisellä merellä.  Suunnitelmissa on matkata läpi yön kohti Öregrundia.

Kaarlo, Leevi, Roni

Ruotsalainen valtameritutkija sekä pohjanoudin Ekman

Tutkimme päivällä merenpohjaa Saltsjöbadenin edustalla. Pohjanoudin on nimetty ruotsalaisen valtameritutkija Ekmanin mukaan. Allekirjoittaneen hypoteesi on, että Ekman itse kehitti laitteen, mutta tietoa tästä ei ollut. Laitetta operoidaan mereen laskettavalla köydellä, luotilukolla ja kahdella viritettävällä leualla. Kun Lokin kaikuluotain näytti 10 metriä, pysähdyimme ja laskimme Ekmanin mereen. Ensimmäinen yritys oli huti eli emme saaneet pohjanäytettä. Toisella yrityksellä saimme hyvän savinäytteen pohjasta. Noston jälkeen teimme klassisen hajutestin. Hajutestin perusteella merenpohja voi hyvin, sillä savi ei tuoksunut juuri miltään. Löysimme saven seasta elämää, kun tutkimme savea tarkemmin pinseteillä. Savesta löysimme kilkin, joka on äyriäislaji. Kilkin lisäksi löysimme kaksi liejusimpukkaa. Pohjalla siis oli elämää.

Valtameritutkija Ekman on tunnettu erityisesti merivirta- ja tuulitutkimuksista. Hän on kehittänyt Ekmanin spiraaliksi kutsutun teorian, joka selittää, miten tuuli vaikuttaa merivirtauksiin ja kuinka vesi liikkuu syvemmillä vesikerroksilla eri suuntiin. Teoria liittyy Coriolis-ilmiöön, joka johtuu Maan pyörimisestä. Ilmiö syntyy kun vesi poikkeaa liikkeestä aina enemmän syvemmillä vesikerroksilla, jolloin muodostuu spiraali, josta teoria on saanut nimensä. Hänen havainnot ovat olleet merkittävässä roolissa tuulien ja merivirtojen vaikutuksesta toisiinsa. Ekmanin löydökset ovat keskeisiä merentutkimuksissa ja oceanografiassa.

– Viljam ja Eemil

Tiedonhaussa on hyödynnetty tekoälyä

Vilkas kilkki

Seuloimme pohjanäytteestä pari liejusimpukkaa ja täysin saven peitossa olleen kilkin. Ne elävät muun muassa Itämeren pehmeissä pohjissa noin kolme vuotiaiksi. Se on Itämeren suurin äyriäinen ja voi kasvaa jopa 10 cm:n mittaiseksi. Meidän löytämämme kilkki oli noin 2-3cm mittainen eli ei vielä täysikasvuinen. Kilkki on saalistaja ja raadonsyöjä. Se on myös ravintona pohjakaloille. Löysin myöhemmin kilkin omasta juomapullostani, johon se oli laitettu säilöön. Nina oli vahingossa laittanut näytteet ensimmäisen muovipullon, joka käteen sattui. Onneksi en juonut siitä pullosta! Kilkki ei nauttinut valossa olemisesta, joten vapautimme sen takaisin syviin meriin ja kuva siitä jäi ottamatta.

-Maria

Kallioita, leviä ja simpukoita

Aamulla suuntasimme Sandön saaren eli Sandhamnin hiekkarannoille tutustumaan Itämeren eliöstöön. Löysimme Läskiranta-nimisen uimapaikan, josta koitimme uimareita häiritsemättä napata näytteitä hiekasta ja rannan eliöstöstä. Ranta oli monipuolinen paikka kerätä näytteitä, koska vierekkäin löytyi pehmeän pohjan lajistoa hiekkarannalta ja kovan pohjan lajistoa vierestä paljastuvalta kalliolta. Tutkimukset alkoivat kahlaamisella, jossa keräsimme kalliopohjalta rakkolevää. Rakkolevän poimiminen oli tarkkaa, sillä meidän piti hiipiä säikäyttämättä rakkolevän suojissa asuvaa eliöstöä. Lähelle päästyä piti rakkolevä eliöineen napata muovipussiin ripeästi. Siirsimme rakkolevät muovikaukaloon ja ravistelimme sitä hieman, jotta eliöt saataisiin liikkeelle. Sitten vielä erottelimme levät, ja niistä löytyneet eliöt pienempiin kaukaloihin.

NNE:n tutkimuskohde Sandhamnissa

Kaukaloihin päätyi kaikenlaista eliöstöä. Vesirajassa kiinni oli liukas sinileväkerros. Siinä kasvoi tummaa tällilevää. Vesirajan rajan alapuolella oli viherleväkerros, jossa kasvoi runsaasti kirkkaanvihreää ahdinpartaa. Viherleväkerrosta seurasi ruskoleväkerros, joka oli rakkohaurun peitossa.

Levien lisäksi onnistuimme nappamaan myös pienempiä eliöitä, sekä simpukoita. Lokilla tutkimme keräämiämme leviä ja eliöitä mikroskoopin avulla. Pehmeältä pohjalta löytyi simpukankuoria. Löysimme esimerkiksi liejusimpukoita ja idänsydänsimpukoita. Kovalta pohjalta löysimme lisää simpukankuoria, jotka olivat sinisimpukoita. Mikroskopoidessa löysimme rakkolevän pinnalla elävää levärupea, joka on sammaleläin. Muita löytämiämme eläimiä oli mm. leväsiira, leväkotilo ja leväkatka. Näimme myös paljon mikromuovia, joka näkyy mustina säikeinä. Itämeren lajisto on todella pientä ja havaitsimme, että lajisto on yllättävän laaja. Lajiston koon takia se on vaikeaa havaita, ja siksi Itämeren lajiston laajuus on meiltä piilossa.

Elmeri, Elina, Ronja, Onni, Paavo, Eino

Tukholma turvattu

Aamulla suuntasimme suoraan suursiivouksen jälkeen Saltsjöbadenin lähes 100 vuotta vanhaan merikylpylään aamu-uinnille. Virkistävän kylpemisen ja hurjien uimahyppyjen jälkeen irrotimme köydet ja käänsimme keulan Vaxholmia kohti. Kapeita salmia pitkin saavuimme Vaxholmin linnakesaarelle, johon Lokki jätti meidät. Saarella toimii museo, jossa tutustuimme Ruotsin merelliseen sotahistoriaan.

Vaxholmin linnake on rakennettu 1500 – luvulla puolustamaan Tukholmaan johtavaa laivaväylää. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa harjoitti sotapropagandaa ja aikakauden kuvissa linnake kuvattiin voittamattomana ja huomattavasti suurempana, vaikka todellisuudessa se oli aluksi vain vaatimaton kastelli.

1660-luvulla linnake torjui Tanskan ja 1710 Venäjän hyökkäyksen. 1830-luvulla linnake laajentui nykyiseen muotoonsa vastareaktiona Venäjän Ahvenanmaalle rakentamaan Bomarsundia. Venäjä valtasi Suomen alueet Ruotsilta 1809. Sotateknologian nopeasta kehityksestä johtuen linna vanheni yhdeksässä vuodessa alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopimattomaksi ja sitä alettiin käyttää hallintorakennuksena.

Museo tarjosi myös tietoa toisen maailmansodan puolueettomasta Ruotsista. Maailmansodan aikaan Saksan hyökätessä Puolaan oli viisi puolalaista sukellusvenettä Itämerellä. Sukellusveneitä käskettiin hakeutumaan suojaan, joten niistä kolme lähti Ruotsiin Mälare-järvelle ja kaksi Englantiin. Saksa jatkoi hyökkäämistä Tanskaan ja Norjaan, joka sai Ruotsin varuilleen. Ruotsi Piti sukellusveneet miehitettynä sodan loppuun asti hyökkäyksen varalta. Sodan loputtua Ruotsi palautti sukellusveneet kommunistiseksi muuttuneelle Puolalle puolueettomuutensa vuoksi.

Vuosi 2024 on ollut merkittävä käännekohta Ruotsin historiassa. Ruotsi oli puolueeton yli 200 vuoden ajan, mutta liittyi NATO:on 7. maaliskuuta 2024 Venäjän agressiivisen ulkopolitiikan vuoksi. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.

Elina ja Elmeri

Saltsjöbadenissa

Lähdimme Sandhamnista ja päätimme harjoitella vendoja eli suuntasimme vastatuuleen. Kryssimme neljä tuntia kohti Saltsjöbadenia. Kiinnityimme kuuluisan kylpyläkaupungin satamaan klo 22.50. Upea auringonlasku ja punainen kuu taivaalla, tyylikäs rantautuminen ja iltapala. Hyvää yötä <3

Sandhamns seglare

Vi anlände till Sandhamns hamn på eftermiddagen. Vi badade bastu på en gammal fästningsö, mitt emot hamnen. Idag har vi varit och tagit sand- och algprover från stränderna. Vi spelade padel, efter matcherna gick vi på sjön.

Sandhamn i Stockholms skärgård har varit en betydelsefull plats sedan 1600-talet, då den fungerade som en viktig hamn och tullstation. Under 1800-talet blev ön ett populärt semesterställe särskilt för segling, efter att Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS) etablerade sin bas där. Idag är Sandhamn känt för sitt livliga båtliv och sin idylliska miljö under sommaren. På 1970-talet blev Sandhamn en av de mest kända platserna i Sverige för Sandhamnligas narkotikahandel. Hamnoperatören drev knarkhandel som en sidoverksamhet, gripandet av honom blev Sveriges största narkotikagripande. Av det har man  even gjort en film som heter ”Himlen är oskyldigt blå” (2010).

Eemil, Viljam, Maria, Ronja

S/y Lokki Sandhamnin yössä

Optista navigointia luotojen lomassa

Lähdimme Arholman suojasta kohti Sandhamnia pienessä tihkusateessa sekä olemattomassa tuulessa hyödyntäen optista navigointia käyttäen saaria ja erilaisia luotoja hyödyksi. Lokki ajettiin laivaväylälle moottorivoimin ja matkalla opiskeluvahti otti vesinäytteen kymmenestä metristä. Navigointivahtimme loputtua otimme vielä yhden näytteen kahdenkymmenen metrin syvyydestä, jossa veden lämpötila oli 17 astetta. Emme siis saaneet näytettä termokliinin alapuolelta, jossa veden pitäisi olla selkeästi viilempää.

Eemil, Viljam, Maria

Suojasatama Arholmassa

Kovan vastatuulen ja pahoinvoinnin keskellä päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa ja käänsimme Lokin keulan kohti Arholman saarta Ruotsin itärannikolla. Arholma on viimeinen turvallinen satama, jossa laivat pystyivät pysähtymään ennen Ahvenanmeren ylitystä, ja sitä on käytetty turvasatamana jo yli tuhat vuotta.

Ensimmäinen kirjallinen maininta sataman käytöstä löytyy Tanskan  kuninkaan Valdemarin itineraariosta eli purjehdusoppaastaan 1200-luvulta.  Siihen on merkitty turvallisia satamia purjehduskäyttöön aina Etelä-Ruotsin Utlänganistä Tallinaan asti, joka oli sen ajan tärkein kauppapaikka. Tanskalaiset hallitsivat suuren osan Itämeren kaupankäynnistä, ja valtasivat Pohjois-Viron perustaen sinne linnoituksen Daani linnan, Tanskan linnan eli Tallinnan.

Olemme seuranneet alkumatkan muinaisten merimiesten jalanjälkiä, ensimmäinen yösijamme Enskärin ja Signilskärin vierekkäiset saaret ovat  olleet levähdyspaikkoja jo vikiinkipurjehduksilla suurella idäntiellä.

Jos olisimme jatkaneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saapuneet Svenska Högarnan satamaan yön pikkutunteina, noin neljän aikaan.

Paavo, Eino, Ronja, Onni

Ahvenanmerellä

Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen Enskäristä. Söimme aamupalaa ja lämmitimme saunan. Rohkeimmat kävivät uimassa. Saunomisten jälkeen Christiane kertoi meille Enskärin merkityksestä Suomelle ja sen roolista sodan aikana. Sodan ajasta on nähtävillä enää joitakin rakennuksia ja tykkejä, sillä itse linnake on räjäytetty pois Ahvenanmaan demilitarisoinnin vuoksi. Nina opetti meitä tunnistamaan saaristossa eläviä kasveja kuten maksaruoho, jänöapila ja tyrni. Tyrni esimerkiksi kestää hyvin kuivuutta, suolaista vettä ja saariston niukkuutta.  

Oppituntien jälkeen otimme suunnan kohti Ruotsin rannikkoa. Lähdimme Enskäristä Ahvenanmerelle ja edessä näkyy pelkkä avomeri. Tuuli puhaltaa etelälounaasta 8 m/s. Nostimme melkein heti isopurjeen, genuan, staysailit ja sitten katse kohti horisonttia ja varovaisuutta peliin. Lokki on kallellaan 30 astetta, vettä lentää kannelle ja huuhtelee Lokin uutta genoaa.

Ronja, Paavo, Eino ja Onni

Roope ruorissa Ahvenanmerellä.