Navigare

Tiistaina irrotimme köydet kello 17.00 Visbyn satamasta kohti vellovaa maininkia Itämeren sydämeen. Tuuli oli korkeimmillaan 15m/s ja aaltojen korkeus yli kahden metrin. Nuori miehistömme ei ollut täysin varautunut edessä olevaan koetukseen. Kovan kelin takia suurin osa miehistöstä oli kannella ja sisällä keittiöön aseteltu kaunis iltapäiväkahvi ja pullat päätyivätkin valitettavasti Lokin lattialle sisälle jääneen miehistön yrityksistä huolimatta.

Koettelemukset eivät loppuneet siihen, vaan pikaisesti avomerelle päästyämme keulapurjeemme skuutti pamahti ja toimi herätyksenä alkaa reivaamaan purjeita. Seuraavat 23h olikin rankkaa kryssiä kovia aaltoja vastaan. Kaikista kuunari Lokin hyvistä puolista huolimatta kryssiminen ei ole sen vahvuuksia ja matkanteko oli hidasta ja raskasta. Juuri siivottu vene jäi vain muistoksi, kun ykkösprioriteeksi tuli nukkuminen ilman oksentamista.

Matka Visbystä Landsortiin on noin 70 mailia, mutta koska vastatuuleen ei voi purjehtia, jouduimme kryssimään ja matkan pituudeksi muodostuikin kokonaisuudessa noin 140 mailia. Käytimme tähän aikaa 22 tuntia 50 minuuttia. Mikä muodostuu näin ollen matkamme keskinopeudeksi?

Rankalla pätkällä todellakin korostui joustavuus ja yhteistyö, jossa kaikki teki mitä pystyi ja autettiin kaveria. Keulan punkat hyppivät n. kolme metriä ylös alas aalloissa ja oli pakko löytää parempia paikkoja. Keulaluukusta valui vettä aaltojen hakatessa ja kipparin punkan yläpuolella oleva ikkuna hajosi ja alkoi valumaan vettä. Allekirjoittanut on nukkunut kuudessa eri sängyssä vuorokaudessa. Sitloodastakin muodostui suosittu nukkumapaikka. Jotkut viettivätkin kannella makuupussissa melkein koko matkan turvallisesti lifelineihin kiinnitettynä.

Kiinnitimme köydet Ruotsin vanhimmalle majakkasaarelle Landsortiin keskiviikkona klo 15.50 23 tunnin seilauksen jälkeen. Siellä, miehistö, päällystö ja opettajat viettivät yhteenlaskettuna kolme tuntia saunassa ja rentoutuivat kunnolla. Oiva päätös noin vuorokaudelle huonoilla unilla, vähillä ruualla ja reissun tähän asti pahimmilla aalloilla.

Landsortista lähdimme kohti Tukholmaa torstai-aamuna klo 8.00

Teksti :Niilo

Stora Karlsön kierroksella opimme, kuinka suuri merkitys saaren linnuilla on osana sen luontoa ja historiaa. Alice (oppaamme) kertoi yksityiskohtaisesti lintujen elämästä ajan saatossa. Alueella tavataan lukuisia mielenkiintoisia lintulajeja. Alueen lintujen elinolotavat sekä pesiminen oli sangen kiinnostavaa.

Erityisesti alueella elävän etelänkiislan (Common Guillemot) pesiminen jäi mieleen. Sen pesiminen on ainutlaatuinen tapahtumaketju, joka alkaa kumppanin löytämisestä. Kiisla etsii itselleen hyvän kumppanin, jonka kanssa se pesii yhdessä loppuelämän. Ne voivat elää yli 40-vuotiaiksi.  Myös pesimispaikka, erittäin jyrkällä kalkkikivitörmällä, on aina sama. Vuotuisessa pesimisessä erityistä on se, että pari munii vuosittain vain yhden munan. Tämän lisäksi jokainen muna on ulkonäöltään uniikki, jotta emot tunnistavat oma munansa muiden joukosta, tiheään pesityllä törmällä. Kuoriuduttuaan poikanen elää lämpimässä pesässään kolme viikkoa. Sitten tulee päivä, jolloin untuvaisen poikasen emo tuuppaisee sen hellästi pesästään kohti elämää. Siis edessä on jopa 40 metrin pudotus jyrkältä kielekkeeltä kohti kalliorantaa. Samaan aikaan poikasen isä lentää merelle kutsumaan häntä luokseen ja poikanen suuntaa kohti tuttua ääntä. Isä ohjaa poikasen elämän tielle eli opettaa sitä sukeltamaan, uimaan, hankkimaan ruokaa ja kalastamaan.

Alueen lintukantaa tutkitaan esimerkiksi rengastamalla, jonka avulla pyritään seuraamaan yksilöllisesti lintujen liikkeitä ja elinikää. Alice kertoi että, hän on rengastanut paljon lintuja. Kun etelänkiislan poikasia tippuu jyrkänteeltä alas, hän yrittää saada ja saakin välillä pökertyneitä poikasia kiinni rengastettavaksi.

Max, Joel ja Kalle (+ Vilma, Linnea, Iiris ja Nina)

Toinen NNE:n legi saapui iltapäivällä aurinkoiseen Kalmariin, jossa ensimmäinen legi oli jo valmiina vaihtoon. Kävimme ensiksi syömässä paikallisessa kauppakeskuksessa, jonka jälkeen suuntasimmekin jo kohti Kalmarin kuuluisaa linnaa. Kalmar tunnetaan erityisesti Kalmarin unionin perustuspaikkana, jonka takia lähdimme tutkimaan Kalmarin linnaa.

Kalmarin linna on keskiaikainen linna, jonka juuret ovat jo 1100- luvulla. Linnan arkkitehtuuria- ja puolustusjärjestelmää on muuteltu lukuisia kertoja aina 1500- luvulle saakka. Linnan alkuperäinen tarkoitus oli suojella Kalmarin kaupunkia sekä tähystää Kalmarin salmea. Kalmarin unioni oli vuosien 1397-1523 välillä toiminut Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakuntien muodostama personaaliunioni. Unionin tarkoitus oli vahvistaa pohjoismaiden asemaa erityisesti Hansaliitossa, sekä yhteinen puolustus ulkoisia uhkia vastaan.

Kun saavuimme linnaan, hämmästyimme kuinka suuri ja voimakas puolustusjärjestelmä linnakkeessa oli. Linnakkeen puolustukseen kuului useita vallihautoja, tykistöä, korkeat muurit ja nostosilta. Christiane kertoi meille linnasta ja sen merkityksestä, jonka jälkeen saimme tutkia ja kuvata linnaa omaan tahtiin. Linnassa oli hienosti tuotu esiin siinä vaikuttaneita henkilöitä kuten Kustaa Vaasa. Linnan historiaa tutkiessa oli hieno huomata, kuinka tärkeä osa Ruotsia ja Kalmarin unionia Turku on ollut.

Opimme visiitillämme paljon uusia asioita Kalmarin unionista, sen merkityksestä ja Ruotsin kuninkaallisista. Linnan seinillä olleet historialliset maalaukset loivat syvän kunnioituksen tunteen ja arvostuksen kaikkia linnan asukkeja kohtaan. Linnan harmoninen sisustus oli kierroksen viimeinen silaus, sillä se sai kulkijan koukuttumaan linnan saloihin viimeistä niittiä myöden.

Unionin perustuspaikan lisäksi Kalmar oli todella sympaattinen ja kaunis kaupunki, jossa olisi voinut viettää kaunista kesäpäivää pidempäänkin. Lokin köydet kuitenkin irtosivat Kalmarin marinasta 18.52.

Max, Kalle ja Joel

Yövyimme viime yön Grönhögenissä Öölannin eteläkärjessä, jonne rantauduimme klo 22.10. Satamaan navigointi ja ajaminen oli todella haastavaa pimeällä. Satamaa ympäröivät isot aallonmurtajat ja lateraaliviittaportti. Merimerkkejä piti havainnoida valojen avulla huomataksemme niiden heijastimet. Valojen avulla havainnoimme myös porttien etäisyydet ja kulmat toisiinsa nähden, jotta pystyimme ajamaan portin läpi turvallisesti. Navigoinnissa Elli ja Kia paikansivat kaiken olennaisen ja Linnea ruorissa ajoi Lokin portista satamaan.

Lähdimme aamulla klo 10.20 Grönhögenistä kohti viimeistä määränpäätä Kalmaria. Juuri köysien irrottua tuulenpuuska painoi Lokin peräpään suoraan kohti laituria, mutta tästä huolimatta onnistuimme lähtemään ilman kolhuja. Ruorissa Jutta ohjasi Lokin onnistuneesti pois satamasta ilman suurempia ongelmia. Lähdimme ajamaan koneella vastatuuleen ja aurinko paistoi lämpimästi. Purjeita ei nostettu koko matkan aikana vastaisen ja heikon tuulen takia.

Ofelia pääsi tarkastelemaan kippari Sakken kanssa paikanmääritystä tutkan avulla. Tasaisen kelin ansiosta Linnea ja Kia pääsivät töihin tyhjentämään pilssiä.

Lisäksi ehdimme ottamaan vesinäytteen matkanvarrelta, jonka mahdollisti rauhallinen meno. Tuloksista huomasimme, että näkösyvyys oli heikoin tähän mennessä, vain 4 metriä. Huomasimme jälleen, että pohjoisemmassa suolapitoisuus on pienempi, kuin aiemmissa kohteissamme.

Koko matka sujui leppoisasti. Köydet kiinni Kalmarissa klo 14.22 . Tästä jatkaa II legi.

Linnea, Kia, Elli

Silja, Jutta, Ofelia

Torstai-illalla saavuimme kapeaa väylää pitkin Karlskronaan. Matkaa tehtäessä pitää olla tarkkana, sillä väylän molemmilla puolilla on vedenalaiset puolustusmuurit. Tämä onkin merkkinä siitä, että ollaan saapumassa laivaston tukikohtaan. Kaarle XI perusti kaupungin 1680 Ruotsin laivaston uudeksi tukikohdaksi. Tähän Tanska vastasi perustamalla oman tukikohdan  50 mailin päähän Christiansöhön, josta juuri lähdimme.  Karlskronan siluetti oli tarkoituksella rakennettu jo kaukaa uhkaavan näköiseksi, jotta viholliset välttäisivät sitä.

Aamulla lähdimme reippain akselin kohti Stumholmenin laivastosaarta, joka on nykyisin museoalue. Ensimmäisenä tutkailimme kartasta mitä paikasta löytyy. Siellä oli vanhoja kasarmialueita, tehtaita ja laivaston varastoja. Kävimme Karlskronan upeassa merimuseossa. Ensin tutustuimme sukellusveneiden ihmeelliseen maailmaan. Tunnistimme mm vedenalaisia ääniä. Miltä kuulostaa lähestyvä torpedo, moottorivene, uiva ihminen tai kalaparvi. Hyvin tunnistettu, saimme kaikki oikein.

Kävimme myös kylmän sodan aikaisessa Neptun-sukellusveneessä. Pääsimme kuulemaan tarinoita erilaisista kohtaloista ja näkemään millaista elämä oli sukellusveneen sisällä. Tämän jälkeen saimme tutustua The Shipwreck Tunnel:iin, jossa oli oikea hylky meren pohjassa. Näkymät olivat ikkunoista hieman sumeat, mutta bongasimme sieltä muutama ahven. Osa miehistöstämme osallistui solmupajaan ja teki itselleen avaimenperät matkamuistoksi. Oman vahtimme lempipaikka oli lasihuone, joka oli täynnä  sotalaivojen keulakuvia. Pohdimme mikä niistä sopisi Lokkiin.

Museoalueeseen tutustumisen jälkeen teimme kaupunkikierroksen. Tutustuimme Fredrikin kirkkon barokkiarkkitehtuuriin uulkopuolelta. Kirkko rakennettiin suureksi ja jylhäksi. Matkaamme lähdettyä näimme merelle kauas kirkon, kun se kohosi korkeana. Samalla Stortorgetilla oli myös Pyhän kolminaisuuden kirkko, jossa vierailimme. Kultakoristein koristeltu kirkko oli kaunis, mutta hillitty.  Stortorgetin keskellä seisoi Kaarle XI kaupungin perustaja ja tuijotti meitä vihaisesti.

Teksti: Silja, Jutta ja Ofelia

Irrotimme köydet Karlskronasta tänään kello 14.45. Tuuli neljä metriä sekunnissa etelästä. Tovin konetettuamme ja tuulen noustua 8 metriin sekunnissa nostimme purjeet kello 16.05. Ensiksi nostimme isopurjeen ykkösreivillä, eli pienensimme sen pinta-alaa, jotta purjehtiminen sujuisi helpommin. Seuraavaksi vedimme auki rullagenuan keulaan. Lopuksi viimeistelimme purjevarustuksemme main- ja forestaysaileilla. Purjeet saatiin hienosti nostettua, kun Linnea ajoi vastatuuleen.

Saavutimme matkamme ennätysnopeuden 8 solmua. Ruoria oli hankalampi hallita verrattuna eiliseen, koska keli oli kovempi. Suuntaamme rannikkoa ylöspäin kohti Öölantia. Yritimme mahdollisimman hyvin löytää kipparin kanssa suunnan, jonne lähtisimme purjehtimaan. Kian ja Linnean ohjatessa Elli etsi paikkaamme kartalta ja piirsi alustavan reitin TS 110. Reittiä jouduttiin kuitenkin muokkaamaan, koska Lokkia oli vaikea ohjata tuulen ja aaltojen vuoksi.

teksti: Kia, Elli ja Linnea

Lähdimme seilaamaan Christiansöstä kohti Karlskronaa kymmenen aikaan aamulla. Purjeet nousivat, kun olimme päässeet salmesta pois. Matka on sujunut leppoisasti mukavassa sivuvastaisessa itätuulessa neljällä purjeella noin 6-7 solmun vauhdilla.

Seilatessamme avomerellä Christiane piti meille kannella luennon varjolaivastosta eli shadow fleet:istä. Varjolaivastolla tarkoitetaan aluksia,  jotka harjoittvaat laittomia toimia kiertääkseen pakotteita, välttääkseen turvallisuus ja ympäristö sääntöjä, vältelläkseen vakuutuskuluja ja estääkseen viranomaisten tarkastukset (IMO 12/23). Venäjän varjolaivaston suuruudeksi on arvioitu noin 1200-1400 alusta, joista iso osa liikkuu Itämerellä öljykuljetusten vuoksi.

Meitä kehotettiin bongailemaan nähtäisiinkö sattumalta varjolaivastoa ja suoraan sen jälkeen huomasimme kaukana horisontissa yhden laivan, joka ei näkynyt plotterissa. Pian tämän jälkeen kipparimme Sakke tuli kertomaan, että veharissa Tanskan meriturvallisuusviranomainen oli ottanut yhteyden tankkeriin selvittääkseen tankkerin aikeet. Yhteydenoton alkuperäinen syy oli se, että aluksen saapumisesta Tanskan aluevesille ei oltu tehty asianomaista raportointia. Ongelmana oli myöskin se, että aluksella ei ollut luotsia, joka tarvittaisiin kyseisellä alueella liikennöintiin. Veharissa tiedusteltiin myös että oliko tankkerin kapteeni itse päätösten takana vai oliko varustamolta tullut käsky toimia siten. Lopuksi ilmoitettiin, että alus on Tanskan meriturvallisuusviranomaisten tarkkailtavana kunnes se poistuu Tanskan aluevesiltä. Alukselle perusteltiin nämä säännökset IMO:n ohjeistusten mukaan.

Varjolaivasto on noussut keskustelunaiheeksi viimevuosina Venäjän hyökkäyssodan alettua. Venäjän päävientituote on öljy ja nyt Venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi, varjolaivaston toiminta on ajankohtaistunut ja konkretisoitunut. Venäjä käyttää varjolaivastoa mahdollistaakseen öljynviennin esimerkiksi Kiinaan ja  Intiaan.

Matkalla seuraavaan kohteeseemme Karlskronaan purjehdimme seuduilla, jossa vuonna 2022 räjäytettiin kaasuputki. Tapaus on epäselvä, mutta matkalla pohdimme, että oliko tämä mm. varjolaivaston tekosia?

Nyt matkamme jatkuu!

Teksti Kia, Linnea ja Elli