Purjehduksemme aikana olemme tutustuneet Itämeren pahimpaan rauhanaikaiseen merionnettomuuten – Estonian uppoamiseen. Estonia upposi syysmyrskyssä 28.9 1994 klo 01.50 matkalla Tallinnasta Tukholmaan vieden mukanaan mereen 852 ihmisen hengen.
Ykköslegi vieraili Utössä helikopterikentällä, jota saarelaiset pitävät omana Estonian muistomerkkinä. Sieltä johdettiin pelastustoitä Suomen puolella.
Vierailimme yhdessä 2. legin kanssa Estonian muistomerkillä Tukholmassa. Tukholman muistomerkki sijaitsee Wasa- museon vieressä. Muistomerkin seinät on tehty kivestä ympyrän malliseksi, jonka keskelle on istutettu puu. Seinissä lukee uppoamisessa menehtyneiden nimiä. Pidimme hiljaisen hetken menehtyneille, ja pohdimme miksi lapsia ei selvinnyt ja naisia hyvin vähän. Lapset olivat hyteissä nukkumassa, joten suuri osa heistä ei päässyt pois. Estonia oli myös kallistunut hyvin paljon, jonka vuoksi kiipeäminen oli haastavaa ja se vaati voimaa.
Purjehdimme yöllä matkalla Hiidenmaalle navakassa tuulessa Estonian uppoamispaikan läheltä. Tuulemme oli vain puolet siitä mitä ne olivat uppoamisyönä. Estonian uppoamisyönä tuuli noin 20-21m/s, joka on jo myrskylukemia.
Tahkunan majakan läheisyydessä vierailimme muistomerkillä lapsille, jotka menehtyivät Estonian uppoamisessa tai jäivät orvoiksi. Muistomerkki on metallinen kehikko, jossa on kello. Kello alkaa soimaan itsestään aina, kun tuulet ovat yhtä kovat, kuin Estonian uppoamisyönä. Muistomerkissä on neljät lasten kasvot, jotka osoittavat jokaiseen pääilmansuuntaan. Estoniasta ei selvinnyt yhtäkään lasta elossa.
Aleksi
Aleksi, Eero ja Liisa