Maanantaina kävimme katsomassa sirkustaiteilija Pekka Laamasen esitystä Arkeologinkadun päiväkodissa. Pekka olikin aivan mahtava esiintyjä ja viihdyttäjä. Lisää tämmöisiä Pekkoja päiväkoteja kiertelemään!

Pekan näkemys tuolilla tasapainoilemisesta.
Pekka kertoi, että harjoitellessaan viidellä pallolla jongleeraamista hän oli laskenut epäonnistuneensa ainakin               1 300 000 kertaa. Siinä on kahden vuoden treenit suunnilleen. Uskotaan siis mekin, että harjoitus tekee mestarin.

Pienryhmissä puhuttiin tunteista. Saa olla vihainen. Saa olla iloinen. Saa olla surullinen. Jokaiselle tunteelle on olemassa myös tekemisiä. Saa mennä rauhoittumaan. Saa nauraa. Saa itkeä.

Helmikuun ajan olemme lukeneet Lasten Kalevalaa. Siinä onkin kirja jossa käydään tunneskaaloja läpi ihan laidasta laitaan. Lasten Kalevala on herättänyt ajatuksia lapsissa ihmisten käyttäytymisestä. Louhi, Pohjan akka harvahammas, oli ihan kurja kaikille kunnes lopulta antoi periksi ja päättikin olla ystävällinen ja päästää auringon ja kuun vuoren sisältä. Onneksi Louhi ymmärsi, että kannattaisi olla ystävällinen. Lemminkäinen oli ihan riitapukari eikä millään meinannut oppia, että ei kannattaisi. Parempi olisi ollut Lemminkäisellekin jos olisi ollut vähän mukavampi. Väinämöinen, vaikka olikin vanha eikä kukaan halunnut mennä hänen kanssaan naimisiin, oli sentään siisti tyyppi kun sai merihirviönkin itkemään kuin pikkuvauvan. Ei ne hirviötkään ole sitten kovin kummoisia, niitä voi kesyttää. Ilmarinen oli ihan hyvä mies kun meni ensin vaan saunaan.

Huolimatta vaikeahkoista sanoista pysyi lasten mielenkiinto Kalevalaan hyvin yllä. Kirja oli kuulemma ”siistein ikinä” ja kirjastossa käynnillä ihan huippua oli löytää sieltä juuri se sama kirja kuin mitä eskarissa luettiin. Kirjastokurssi typistyi kirjastossa käynniksi koska virkailija oli sattunut sairastumaan.

Mauri Kunnaksen näkemys Väinämöisestä.

Matemaattisia taitoja harjoiteltiin tällä viikolla sarjan jatkamisen merkeissä. Olikin muuten lasten mielestä ihan huippukiva tehtävä! Parasta oli keksiä itse omia sarjoja. Kuvia näistä hommista:

Dokumenttikameraa tarvittiin.

”Aaa… Siis noin, että vihreä-valkoinen-vihreä-valkoinen?”

Sitten vaan kymppipötköjen tekoon! Mitäs niitä värejä nyt siinä tehtäväalustassa olikaan?

Tekemisen makua!

Täyttä tohinaa täälläkin.

Valmista tuli!
Lisää tehtäviä!

Torstaina ja perjantaina puolikkaan ryhmän ollessa kirjastossa toinen puolikas esitti pantomiimia.

Sata vuotta vanhoista elokuvien pätkistä saimme ajatuksen siitä miten pantomiimia voi esittää.

Charlie Chaplin näyttää miten eleillä saadaan sanottua asioita.

Meillä nähtiin tänään myös Viikon Tähden taidonnäyte.

Jokainen on jossain hyvä. Kiinnittäkää huomiota myös yleisöön; siellä iloitaan yhdessä toisen taidosta.