Teemme esiopetuksessa erilaisia matemaattisia ja kielellisiä harjoituksia. Tässä esimerkkejä toiminnallisista harjoituksista, jotka pyrimme yhdistämään aina sen hetkiseen projektiimme.

Lapset kertovat matemaattisista harjoituksista:

Supermarsun salaisia rakennelmia: ”Piti kurkata sinne liinan alle ja sitten siä oli joku muoto ja se piti tehdä itse.”

Hämähäkkimiehen verkkoja: ”Siinä piti laittaa herneillä tikkuja yhteen ja tehdä niistä torneja ja muotoja.”

”Tein palapeliä. Siihen tuli Spiderman.”

Peppi Pitkätossun superpastilleja: ”Se on muovailuvahaa.” ”Piti tehä niin paljon palloja ku siinä numerolapussa oli.”

Supertyyppejä: ”Siin piti tehdä sellanen samanlainen mikä siin oli kuvana.”

Robin Hoodin ruoka-apua: ”No tehdä samanlainen.”

Lapset kertovat kielellisistä harjoituksista, joissa tutstuimme supersankari sanaan sekä S-kirjaimeen ja -äänteeseen:

Ensin selvitimme sana-arvoituksen (Hirsipuu-leikki) avulla supersankari sanan. Tutustuimme sanaan tunnistamalla siitä kirjaimia ja äänteitä sekä tavuttaen. ”Tommosilla hyppynaruilla piti tehdä semmonen ässäkirjain ja sit niitten kaikkien toisten ässien päällä piti kävellä semmonen S-rata ja suhista.”

Selfie-suunnistuksen avulla selvitimme supersankarin ominaisuuden: ”Siin piti ettii kirjaimia. Aina ku sen kirjaimen oli löytäny jos se oli oikein siitä sai sen leiman.”

Kirjaimet järjestämällä selvitimme supersankarin ominaisuuden, sinnikkyyden. ”Sinnikkyys on sitä että ei luovuta.” Pohdimme ja keskustelimme lasten kanssa mm. siitä, missä tilanteissa he ovat olleet sinnikkäitä ja minkä taidon harjoittelussa he tarvitsevat nyt tätä kyseistä supersankarin voimaa.

Toiminnallisten harjoitusten jälkeen harjoittelemme kirjainten piirtämistä.

Karhut kävivät kirjastokurssilla pääkirjastossa. Lapset kertovat, mitä oppivat kurssilla:

Kurssi alkoi satumetsästä. ”Satumetsässä piti kirjoittaa oma nimensä.”

Tarinoiden talossa ”velho näytti meille kirjoja ja Aku Ankkoja”. ”Se luki Harry Potteria.”

Ystävien talossa etsittiin kirja, jossa oli ystäviä, ”niinku Sofia, Elsa ja Anna niinku Frozen”. ”Me luettiin Tatua ja Patua, kun Tatu ja Patu söi sitä taikinaa eikä tehny siitä mitää mitä niitten piti tehä.”

Satujen talossa koiratohtori korjasi kirjoja, koska ”yks kaatoi hilloo kirjan päälle”, ”ja yhdestä pikkuveli oli pureskellu nurkkaa” ja ”kirjat pitää palauttaa”.

Lukupuistossa oli ”koira, ne luki kirjaa”. ”Pitää istuu, ei saa pomppia.”

Lukupuistossa saimme kuulla Eppu Nuotion runon, joka kertoi kirjatäistä.

”Kun siellä yöllä tapahtuu outoja sinne tulee hattivatteja ja mörkö ja haisuli.” ”Ne kuvatiin sieltä valvontakameroista.”

QR-koodin avulla ”mentiin kattoon kuorsaavaa pupua”.

Rapsu (kuorsaava pupu) ”vahtii yöllä ettei sinne tullu niitä samoja ku valvontakamerassa”.

Tiedon talossa turkija Virtanen ”tutki tota kirjaa”.

”Me autettiin sitä tutkijaa käyttään lainausautomaattia.” ”Pistetään kortti sinne ekana ja sit se kirja tungetaan sieltä et se tulee läpi ja sit otetaan kuitti.”

”Siin on niit just palautettui kirjoja.”

Kirjan selässä on numeroita ja kirjaimia ”siks et tietäis mistä kirjastosta ne on”.

”Tietokoneita sai käyttää vain lapset vain alle 13-vuotiaat ja siinä pöydäs saa syödä.”

”Elsa ja Anna on niin kauniita.”

”Sitä ravisteltiin ja kuunneltiin mikä siä sisällä voi olla siellä oli kirjastokortti.”

Hyllyjen miniatyyreistä ”piti etsiä satuja siä oli esimerkiksi Jaakko ja pavunvarsi”.

Saimme kirjastosta kotiinviemisiksi kirjanmerkkejä ja lomakkeita oman kirjastokortin hankintaan, joten kurkkaattehan kotona reppuun.

Olemme havainnoineet syksyn mittaan lasten leikkejä, kiinnostuksen kohteita sekä tarpeita ja näiden pohjalta aloittaneet supersankarit-projektin. Projektin alussa olemme tutustuneet lasten tuntemiin supersankarihahmoihin ja käsitelleet niitä eri tavoin. Lapset pohtivat, mikä supersankareista tekee todellisia sankareita: ne pelastaa, auttaa ja suojelee. Mietimme yhdessä lasten kanssa, miten jokainen meistä voisi tehdä hyviä tekoja ja olla näin sankari.

Aloitimme teeman käsittelyn etsimällä Karhujen tiloihin piiloutuneita supersankareita ja muistelemalla niitä itse.

Leikimme supersankarihahmoilla Kim-leikkiä ja muodostimme hassuja lauseita. Olettekos aiemmin nähneet, kun esim. Hämähäkkimies syö karkkia Seikkailupuistossa tai My Little Pony pelaa tabletilla vuoristoradassa?

Keksimme ja teimme yhdessä liikkeitä eri supersankareille, kuvassa Robin Hoodin liike.

Lapset värittivät valitsemiaan supersankareita. Samalla harjoittelimme kynäotetta ja tarkkaa, huolellista värittämistä. Väritimme kuvat puuväreillä, sillä puuväreillä värittäessään lapsi säätelee itse jäljen vahvuutta ja tarkkuutta toisin kuin esim. tusseilla värittäessään. Näin vahvistuvat myös kynäilytaidot sekä silmän ja käden yhteistyö.

Keräsimme ulkoa kiviä ja keppejä, joista taiteilimme supersankareiden supervoimakiviä -ja keppejä. Supervoimakiven tai -kepin saa sankariteosta, kuten toisen auttamisesta, leikkiin ottamisesta, uuden asian sinnikkäästä harjoittelusta, rohkeasta yrittämisestä tai muusta hyvästä teosta. Yritämme kerätä yhdessä mahdollisimman monta supervoimakiveä ja -keppiä.

Projektin vaiheet ovat nähtävillä aina eteisessämme. Kannattaa piipahtaa peremmälle muutenkin, sillä eteisessä on esillä myös lasten töitä.

Karhut kävivät ihastelemassa Simo Heleniuksen, Hertta Kiiskin ja Jenna Sutelan taidetta Wäinö Aaltosen museossa. Lapset kertovat näyttelystä:

”Siä oli puusta tehtyjä asioita.”

”Siä oli semmonen laiva kun ihminen makas ja piti purjeista kiinni.”

”Sitte oli semmonen turkoosin sininen pyörä jossa oli monta jalkaa.”

”Siä oli tulivuori ja tyyny jolle oli pistetty tissiliivit.”

”Ja kumista tehty auto.”

”Koirajutusta oli tarina. Yks tyttö tykkäs koirasta ja koira tykkäs tytöstä ja sitte se koira pisti pään sen tytön päälle ja sitä ei tarvinnu taluttaa valjaissa.”

Lisätietoa näyttelyistä:

http://www.wam.fi/tapahtuma/pe-06082018-1000-simo-helenius

http://www.wam.fi/tapahtuma/pe-06082018-1000-hertta-kiiski-jenna-sutela

Reippailimme Karhujen kanssa Vasaramäen metsään. Karhut jaksoivat tarpoa hienosti kaksi kilometriä kumpaankin suuntaan.

Metsässä…

Nautimme pienet ja terveelliset eväät.

Rakensimme majoja yhteistuumin.

Teimme löytöjä.

Majassamme oli lemmikki.

Kissatyyny ja kukkakoristeita majaan.

Tarkkailimme syksyn merkkejä…

…ja väritimme niitä Värinauttien syysbingoon. Bingoon voi tehdä merkintöjä pitkin syksyä.
Värinauttien sivuilta löytyy muutakin mukavaa puuhaa: http://varinautit.fi/index.html

Matkalla moikkasimme Kupittaan possuja.
”Ne on niin söpöjä.”
”Ne on ihania.”
”Hei se menee ton yhden päälle.”
”Ne leikkii.”

Kävimme Karhujen kanssa 28.8. ihastelemassa taidenäyttelyä Ars Novassa.

Kuvassa taiteilija itse.

Lapset kertovat nähneensä näyttelyssä: hirven, lintuja, kiraffin vähä niinku leopardikiraffin, kilpikonnan, lehmän, koiran joka veti vaunuja joissa sammakko oli kyydissä, norsun jolla oli hattu, yhden jonka häntä olikin kala, leijonan, sammakon, kärsäapinan, kanan sekä norsun millä oli pitkät etusarvet ja täpliä ja joka näytti tiikeriltä.

Tässä Karhut näyttävät, miten museokädet pysyvät selän takana ja miten toisella kädellä voi kätevästi napata vaikka kuvan teoksesta.

Eskarissa sadutimme pienissä ryhmissä tarinoita taidenäyttelyssä olleiden kuvien pohjalta. Näin kuvat heräsivät eloon:

”Olipa kerran pieni possu joka söi omenoita puun alla. Mutta nallet halusivat syödä hunajaa tammenterhopuusta. Niin että ne kaikki tammenterhot ropisivat niiden päälle. Siellä oli ämpäri veden kanssa. Ja toinen laittoi laatikon puun sisälle. Mutta Karhut unohtivat että laatikossa oli kärpäsiä ja ne kärpäset menivät laatikosta suoraan puuhun lehtien luokse. Sitten pikku possu söi lisää omenoita ja se oli värikäs pikku possu. Mutta omenapuu oli vihreä. Mutta sitten sieltä puustakin tippui ne omenat pois. Mutta pikku possu ehtikin mennä pois puun alta omenakasasta. Ja sen alla oli kukkasia mutta se tiesi ettei karhuilla ollut häntää.”

”Eräänä päivänä karhut halusivat syödä kärpäsiä ja hunajaa. Mutta sitten toinen karhu haki purolta vettä ja toinen karhu hänellä kävi pikkuinen ongelma että kärpänen söi hänen kieltänsä. No mutta se ei ollutkaan hänelle ongelma sillä kärpänen yritti päästä kielestä läpi mutta sitten karhu nappasi kärpäsen suuhunsa. Sitten tuli eräänä päivänä sika omenoitten kanssa. Ja pelasti karhut siten että imi kärsällään kärpäset vatsaansa ja kärpäset tulivat kuolleena sen sian tisseistä ulos.”

”Olipa kerran Possu-Pulsku ja kaksi karhua Utti ja Putti. Utti ja Putti maalaa. Sitten Utti ja Putti rupesi ottamaan ampiaisia kii koska ne tykkäsivät hunajasta. Sitten Utti ja Putti kastelee kukkia. Koska heillä oli liikaa hunajaa ampiaiset rupes ottaan hunajaa. Utti ja Putti poimii pähkinöitä. Sitten ne halusi tapella. Sitten Possu-Pulsku tuli ratkaisemaan riidan ja sitten kaikki söivät omenia ja pähkinöitä yhdessä Possu-Pulskun kanssa. Sitten kaverukset söivät jäätelöä. Sen jälkeen he menivät hampurilaisille. Sitten ne menee päiväunille. Kun possu meni kukkien luokse niin hänelle ei ollu kaveria niin hän söi yksin omenia. Sitten karhut heräsivät ja päättivät lähtee poimimaan kukkia ja sitte ne tapasivat Possu-Pulskun ja possukin tuli poimimaan kukkia vaikka sorkilla se olikin vaikeaa. Sitten ne menivät kauppaan ostamaan multaa kukille. Sitten ne menee istuttaan ne kukat. Sitten ne nukahti.”

”Olipa kerran tälläinen eläin kun Rapuhirviö ja yhtäkkiä iso lohikäärme heitti sen pois. Se heitti sen syvään veteen. Lohikäärme kuitenkin nosti sen ylös. Elefantti-Keksi on Rapuhirviön kaveri. Kaverukset olivat lähdössä kotiin päin pitkän reissun jälkeen. Kaverukset huomasivat ison kissan joka raapasi Elefantti-Keksiä. Taivas alkoi tummentua ja alkoi sataa. Nousi kova tuuli joka vei jokaisen mennessään aavikolle. Sitten heille tuli kova jano. Sitten Elefantti-Keksi kaatui ja Rapuhirviö kysyi miten sinun kävi. Elefantti-keksi koitti vastata mutta mitään ei tullut mieleen. Rapuhirviö hyppäsi junaan katolle ja meni sen kanssa Helsinkiin. Rapuhirviö huokaisi ja sanoi että hänellä tuli ikävä Elefantti-Keksiä. Lopuksi Rapuhirviö löysi emonsa luokse avaruuteen ja myös Elefantti-keksi löysi emonsa luoksen Afrikkaan. Ja sen pituinen se.”

”Norsu kävi postissa. Ja löysi itselleen kuuluvan kirjeen. Norsu meni kotiin. Vastaan tuli kolmikorvainen eläin. Sitten hän meni tekemään ruokaa. Sitten tuli lintu ikkunaan ja nappasi hänen ruokansa. Sitten hänen päähänsä tippui vesipisara. Alkoi satamaan niin paljon että norsun kärsä vaan näkyi. Sitten norsu huusi kolme kertaa APUA! Sitten hän sai puhallettua kaiken veden pois. Sitten yksi oranssi lintu tuli pelastamaan norsua. Sitten lintu kysyi miksi sinä upposit veteen. Tämän jälkeen norsun herätyskello vain soi. Se oli RIKKI! Sitten rapusammakko raapaisi norsua jalkaan. Sitten tuli vastaan iso kukka joka nosti kolmikorvaisen ilmaan. Sitten se putosi sieltä alas pyllylleen ampiaispesän päälle ja tämän jälkeen hän oli täynnä ampiaishunajaa. Sitten se koitti pyyhkiä ne pois mutta ei saanut. Lopuksi kolmikorvainen ja norsu tapasivat toisensa ja myös töyhtöpalleroinen liittyi joukkoon. Heistä tulivat parhaat kaverit keskenään. Loppu huono mutta kaikki hyvin.”

Taiteilimme myös itse värikkäitä mielikuvituseläimiä ja keksimme niille nimet. Maalauksista löytyvät muun muassa monijalkainen, karvalaisötökkä, liskokonna, jake, lentolennättämätön, marjapuskaeläin ja kolmikorvainen.

Luonnostelua.

Pelaamme pitkin viikkoa Karhujen kanssa Oppi ja Ilo -sarjan peliä ”Seikkailujen saari”, jonka tavoitteena on tukea lapsen tunnetaitojen, ilmaisutaidon sekä muistin kehittymistä.

Lapset kertovat pelin ohjeet:

”Jos ensin laitetaan tassut tassujen kohtaan.”

”Sitten me aloitetaan peli ja sitten yritetään päästä tassuihin.”

”Ja kun tassuissa otetaan tehtäväkortti ja avataan tassu sitten jos toiset ottaa toisen niin antaa toiselle.”

”Hypitään innoissaan ja hypitään että yltää kattoon asti.”

Tarkemmat tiedot pelistä: https://www.oppijailo.fi/verkkokauppa/bu563350-seikkailujen-saari-lautapeli-5-8-v.html

Työskentelemme eskarissa pienryhmissä. Pienryhmätoiminta mahdollistaa kiireettömän ja rauhallisen toiminnan, jossa jokainen lapsi tulee kuulluksi ja lasten yksilölliset tarpeet huomioiduiksi. Muodostamme syksyn alussa ja joulun jälkeen kaksi kiinteää pienryhmää, joille lapset saavat ryhmässään ehdottaa ja äänestää nimen. Ryhmät voivat kuitenkin vaihdella tilanteiden, tarpeiden ja projektien myötä.

Hienoja ja hauskoja nimiehdotuksia tuli useita: kukkaset, lohikäärmeet, lumihiutaleet, Batmanit, pilvet, tähdet, mansikat, Sauli Niinistöt, sadepisarat, suklaalevyt ja mustikat. Ensimmäisen ryhmän lapset valitsivat ryhmälleen nimen ”Suklaalevyt”. Toisen ryhmän nimiehdotuksia olivat havut, marjat, mustikat, perunat, puolukat, kirsikat, mansikat, palikat, jääkalikat, vadelmat, nopat, kaarnat, kukat ja puput, joista ryhmän nimeksi valikoitui ”Kukat”.

Teimme lasten kanssa näytelmiä erilaisista eskarin arjessa esiintyvistä tilanteista. Esityksen jälkeen yleisönä olleet saivat yhdessä näyttelijöiden kanssa pohtia, mikä kohtauksessa oli oikein tai väärin ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Lapset kertovat esimerkkejä, mitä näytelmistä jäi mieleen (aiheet kuvassa):

”Että mä hyppisin ylös ja alas niin yksi kaatusi ja sit naurettiin.”

”Kaksi lasta kuiskutteli keskenänsä se ääni kuulosti hauskalta.”

”Se oli kivaa kun se yks ei saanu tulla palloleikkiin ja se yks sano ettei se osaa piirtää hienoa.”

”Se ku sitä paitaa sanottiin rumaksi.”

Pohdimme ja keskustelimme eskarilaisten kanssa, mitä on ystävyys, miten leikkiin pääsee mukaan, miten sen voi kavereiden kanssa aloittaa ja miten jokainen voisi olla hyvä ystävä. Käytimme tukena Viitottu Rakkaus -sivuston materiaalia (http://viitotturakkaus.fi/onewebmedia/milta-ystavyys-nayttaa.pdf). Sen jälkeen mietimme pienissä ryhmissä, millainen käyttäytyminen tuntuu kavereista kivalta tai kurjalta. Jokaista ajatusta kohden lapset saivat asettaa palikan torniin.

Lasten ajatuksia teoista, jotka tuntuvat hyviltä tai ikäviltä:

• pyytää leikkiin mukaan, leikkii yhdessä, kaveri tulee leikkimään, auttaa, pelaaminen, sovitaan yhdessä säännöt, noudattaa sääntöjä, leikkii hippaa, siivotaan leikki yhdessä pois, puhutaan kiltisti ja ystävällisesti kavereille, antaa kattoa kirjaa, lempikaveri jolla on uus pikkusisko voi antaa halata sitä pikkusiskoa, toinen leikkii todella kivaa ja pyytää mukaan, voi vaihtaa kaveria ei aina sama kaveri, pelata Unoa, ketään ei jätetä ulkopuolelle, yhteisiä kesäisiä tapahtumia, pääseksä munkaa rannalle voi kysyä jos itse lähtee, antaa olla välillä yksin jos haluaa olla, ei tee mitään rumaa ei lyö tai pure tai potki, on kiltisti, ei kiusaa, ei puhu rumasti, voi keinua, jakaa ruuan, leikkii Batmania, saa syödä yhdessä jätskiä, voi pyytää yksinäistä leikkiin, voi rakentaa palikoita, leikkiä Barbieilla, pyöräillä, ampua jousipyssyllä, leikkiä ulkona, leikkiä prinsessaa

• lähtee kesken leikin pois, ei saa heittää mitään toisen päälle, ei oo kivaa jos toinen ei päästä mukaan leikkiin, jos on hyvä leikki ja toinen tulee varastamaan siitä leluja pois, sanoo mä en leiki sun kaa, ei saa kutsua possuksi, potkii, tönii, kiroilee, lyö, ei saa vetää hiuksista, ei saa repiä paidasta, huutaa toisten korviin

Ryhmämme eteisessä on esillä taulu, johon kirjaamme päivittäin viikonpäivän ja päivämäärän, sillä aikakäsitteet alkavat hahmottua kalenterin tarkkuudella noin 5-6-vuotiaana. Taulussa on myös kuvat päivittäisistä toimintavaiheista lasten toiminnanohjauksen tueksi. Lisäksi kerromme taululla meneillään olevasta teemasta tai projektista. Taululla esittelemme vuoden mittaan esim. kyseiseen teemaan tai projektiin liittyviä lasten ajatuksia ja töitä. Lapset voivat tutkia taulua päivän aikana yhdessä ryhmän aikuisen ja oman huoltajan kanssa tai itsekseen.

Olemme Karhuissa luopuneet perinteisestä aamupiiristä, sillä Liisa Ahosen vuonna 2015 julkaistun väitöskirjan ja sen pohjalta tehdyn oppaan mukaan perinteinen aamupiiri on muodoltaan aikuiskeskeistä toimintaa, joka vaatii lapsilta verrattain paljon hiljaa paikoillaan istumista ja odottamista. Tästä johtuen perinteisissä aamupiireissä esiintyy tutkimuksen mukaan tavallista enemmän haastavaa käyttäytymistä. Aamupiirin sijaan kokoonnumme päivittäin ennen ruokailua päiväpiiriin, jossa opettelemme esim. viikonpäiviä ja kuukausia lauluin, laululeikein, kehorytmein, lorutellen sekä liikuntaleikein. Päiväpiirissä keskitymme myös vuorovaikutus- ja tunnetaitoja tukeviin leikkeihin ja toiminnallisiin harjoituksiin, jotka tarjoavat lapselle mahdollisuuden aktiiviseen ajatteluun ja toimintaan yhdessä vertaisryhmän kanssa.

Väitöskirja: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98158/978-951-44-9971-5.pdf

Opas: Liisa Ahonen: Haastavat kasvatustilanteet, lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja