Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa lapsilähtöistä, lapsen osallisuutta korostavaa pedagogiikkaa painotetaan voimakkaasti. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lapset ovat aktiivisia toimijoita omassa ryhmässään. Heidän ajatuksensa sekä mielipiteensä tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi. Mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin asioihin sekä tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään on jokaisen lapsen oikeus. Osallisuus on eri asia kuin osallistuminen. Osallisuus on tunne yhteisöön kuulumisesta.
Osallisuuden pedagogiikkaa kritisoidaan yhdistämällä siihen rajattomuus, huonot tavat ja kaaos. Helposti todetaan, että lapset saavat päättää kaikesta; mitään sellaista ei tarvitse tehdä mitä ei halua, ei tarvitse kuunnella eikä ottaa vastuuta. Lapsilähtöisyys ja lasten osallisuus on kuitenkin aivan jotain muuta. Osallisuuden pedagogiikka haastaa myös kasvattajan ajattelemaan eri tavalla. On tärkeää olla läsnä, kuunnella enemmän kuin puhua. Havainnoida, arvioida ja lumoutua lapsesta. Uskaltaa ottaa lapset mukaan suunnitteluun ja päästää irti ajatuksesta vallankäytöstä.
Varhaiskasvatuksessa oma ryhmä on yhteisö. Siihen yhteisöön kuuluu jokainen ryhmän lapsi ja aikuinen. Kasvattajan tehtävänä on tukea jokaisen kuulumista yhteisöön havainnoimalla aktiivisesti ja rikastaen oppimisympäristöä. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia tehdä valintoja, pohtia valintojen seurauksia, ratkaista ristiriitoja. Lasten ideat ja ajatukset luovat pohjan yhteiselle toiminnan suunnittelulle, jota kasvattajat rikastavat siten, että laaja-alaisen oppimiskäsityksen sisällöt toteutuvat. Lapset oppivat parhaiten kun ovat kiinnostuneita asioista.
Näin toimintakauden alussa on tärkeää, että jokainen lapsi tuntee olevansa osa yhteistä yhteisöämme, teemme töitä sen eteen, että yhdessä luomme turvallisen imapiirin, jossa jokainen on arvokas ja hyväksytty juuri omana itsenään.
