Osallisuus on ryhmätoiminnan kulmakivi

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa lapsilähtöistä, lapsen osallisuutta korostavaa pedagogiikkaa painotetaan voimakkaasti. Osallisuus tarkoittaa sitä, että lapset  ovat aktiivisia toimijoita omassa ryhmässään. Heidän ajatuksensa sekä mielipiteensä tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi. Mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä liittyviin asioihin sekä tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään on jokaisen lapsen oikeus. Osallisuus on eri asia kuin osallistuminen. Osallisuus on tunne yhteisöön kuulumisesta.

Osallisuuden pedagogiikkaa kritisoidaan yhdistämällä siihen rajattomuus, huonot tavat ja kaaos. Helposti todetaan, että lapset saavat päättää kaikesta; mitään sellaista ei tarvitse tehdä mitä ei halua,  ei tarvitse kuunnella eikä ottaa vastuuta. Lapsilähtöisyys ja lasten osallisuus on kuitenkin aivan jotain muuta.  Osallisuuden pedagogiikka haastaa myös kasvattajan ajattelemaan eri tavalla. On tärkeää olla läsnä, kuunnella enemmän kuin puhua. Havainnoida, arvioida ja lumoutua lapsesta. Uskaltaa ottaa lapset mukaan suunnitteluun ja päästää irti ajatuksesta vallankäytöstä.

Varhaiskasvatuksessa oma ryhmä on yhteisö. Siihen yhteisöön kuuluu jokainen ryhmän lapsi ja aikuinen. Kasvattajan tehtävänä on tukea jokaisen kuulumista yhteisöön havainnoimalla aktiivisesti ja rikastaen oppimisympäristöä. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia tehdä valintoja, pohtia valintojen seurauksia, ratkaista ristiriitoja. Lasten ideat ja ajatukset luovat pohjan yhteiselle toiminnan suunnittelulle, jota kasvattajat rikastavat siten, että laaja-alaisen oppimiskäsityksen sisällöt toteutuvat. Lapset oppivat parhaiten kun ovat kiinnostuneita asioista.

Näin toimintakauden alussa on tärkeää, että jokainen lapsi tuntee olevansa osa yhteistä yhteisöämme, teemme töitä sen eteen, että yhdessä luomme turvallisen imapiirin, jossa jokainen on arvokas ja hyväksytty juuri omana itsenään.

Erilaiset turvallisuuteen liittyvät säännöt voivat mahdollistaa tai rajoittaa lapsen osallisuutta. satusilmuissa lasten osallisuutta ulkoilussa vahvistetaan esimerkiksi siten, että lapset saavat päättää missä tänään ulkoillaan.
Oman pihan lisäksi ulkoilemme useasti läheisissä puistoissa ja metsissä. Samalla lasten omaehtoinen lähiympäristön tutkiminen ja luonnonilmiöiden ihmettely lisääntyy, joka osaltaan tukee kokonaisvaltaista oppimista.
Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että lapsi vain on. Tärkeää on muistaa, että oleskellessaan lapsi voi mietiskellä, ajatella, kuvitella, katsela ja tarkkailla, nauttia hiljaisuudesta ja kenties suunnitella sitä mihin seuraavaksi ryhtyy.
Satusilmuissa ulkoilemme paljon. Pyrimme huomioimaan osallisuuden mahdollistamisen myös pukeutumis- ja riisunntumistilanteissa. Porrastettu siirtymä vähentää kiireen tuntua, valmiit voivat odotella ulkoportailla, vaatekorit ja kenkähyllyt sijoitetaan lapsen tasolle. Osallisuutta vahvistetaan myös antamalla mahdollisuus valintaan: sormikkaat vai lapaset? Aloitatko housuista vai paidasta? Osallisuus ei ole vain valintojen tekemistä, vaan tärkeää on lapsen aito kuunteleminen. Lapsia myös kannustetaan auttamaan toinen toisiaan. Lämmönsäätely on myös hyvin henkilökohtainen juttu. Toiset ovat vilukissoja ja toiset kuumakalleja!
Jokaisen lapsen ei tarvitse osallistua kaikkeen toimintaan ja tehdä asioita samaan aikaan. Osallisuus pitää itsessään sisällään osallistumisen, mutta osallistua voi olematta osallinen. Lapselle tarjotaan mahdollisuus osallistua, mutta hänellä on myös oikeus olla osallistumatta.

Muokkautuvalla ja kehittyvällä toimintaympäristöllä on merkittävä rooli Satusilmuissa. Toimintaympäristö innostaa monipuoliseen toimintaan ja tukee itseohjautuvuutta, mahdollistaa pitkäkestoisen leikin ja leikkirauhan.