Kukkii nurmi, kukkii puu, metsässä on kesäkuu!

Satusilmujen toukokuun blogissa pääsette tutustumaan meidän lähimetsiin. Olemme koko kevään käyneet vähintään viikoittain metsässä, parhaimpina viikkoina kahdestikin. Metsä ja luonto ovat oppimisympäristöinä mitä parhaimmat. Takapihalta todella alkaa seikkailu! Vahva luontosuhde syntyy elämyksistä ja kokemuksista. Luonnossa liikkuminen rauhoittaa niin levottoman lapsen kuin aikuisenkin. Kiire ja stressi sekä aikataulut unohtuvat. Metsässä liikkuminen ja leikkiminen tukevat monipuolisesti lasten motorista kehitystä unohtamatta sosioemotionaalisten taitojen vahvistumista. Metsässä puuhaillessa syntyvät mielikuvituksellisimmat leikit ja vahvat elämykset. Metsäretkillä olemme päässeet ihmettelemään eläimiä ja kasveja. Vahva luontosuhde synnyttää halun osallistua luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) pohjalla on oppimiskäsitys, jonka mukaan lapset kasvavat, kehittyvät ja oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Vasun oppimiskäsitys näkee lapsen aktiivisena toimijana, hänellä on kyky ajatella itse ja ilmaista mielipiteitään. Avoin ja turvallinen ilmapiiri, jossa lapsi saa oppia uusia asioita tutkimalla, kokeilemalla, havainnoimalla ja leikkimällä luo perustan kokonaisvaltaiselle oppimiselle. Luonnossa on mahdollisuus ihan toisella tavalla antaa lapsen ihmettelylle ja oivaltamiselle tilaa ja aikaa. Yhteisillä retkillä syntyvät parhaimmat keskustelut. Niihin on mukava palata vielä myöhemminkin aamu- ja päiväpiireissä. Lasten kysymykset saattavat yllättää ja aina ei aikuinenkaan tiedä vastausta heti. Tietoa etsitäänkin yhdessä. Tällainen yhteinen prosessointi tukee toimimista oppivana yhteisönä. Kokonaisuuksien kautta lapsen ajattelemisen taidot kehittyvät, sanavarasto ja käsitteiden ymmärrys laajenee, sosiaaliset taidot vahvistuvat sekä matemaattinen päättelykyky vahvistuu.
Tämän blogikirjoituksen myötä Satusilmut toivottavat kaikille iloista kesää. Elokuun lopulla päivitämme syksyn ensimmäiset kuulumiset.

Värikartan mukaan etsimme metsästä eri värisiä asioita. Vihreä: ruohoa, lehtiä. Sininen: sinivuokko. Punainen: haapapuun siemeurvussa on punainen keskusta. Ruskea: pudonneita lehtiä, keppejä. Harmaa: kiviä. Keltainen: voikukka
Askartelimme wc-paperihylsyistä kiikarit. Niillä on hyvä bongata lintuja. Tuolla lentääkin mustarastas. Oliko tuo västäräkki vai kenties varis. Kuulitko sinäkin peipposen?
Minun metsäni! Kepeillä ja varvuilla saa aikaiseksi ainutlaatuisia taideteoksia.
Tervetuloa taidenäyttelyyn!
Metsässä voi rentoutua ja samalla tutkia luontokirjoja.
Koivun runko on mainio tausta. Väriliidun piirtojälki mukailee rungon muhkuraisuutta.
Rakennetaan metsähiirosille koti. Miten päin kepit pitää laittaa, että ne pysyvät pystyssä? Minkälainen muoto on pyöreä? Kuinka monta voikukkaa tarvitaan, että saamme koristeen, joka kiertää pesää ylhäältä alas. Miksi jotkut voikukat ovat pelkkiä höytyviä täynnä? Miksi käsiin jää ruskeita raitoja ja pilkkuja kun keräilee voikukkia?
Kun kiipeän ylös, istun kiven päällä. Kolo on kiven alla. Kuinka monta lasta mahtuu istumaan saman kiven päälle? Olenko minä itse pienempi vai isompi kuin kivi?