Varissuolla sijaitseva Piinokankadun päivähoitoyksikkö on mukana DLI-projektissa. Piinokankadun päiväkoti ja Seikonkadun päiväkoti kuuluvat samaan yksikköön, mutta ovat vain eri rakennuksissa, noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Molemmat talot ovat vanhoja ja kehittämistä olisi paljon. Seikonkadulla on tehty erilaisia remontteja ja korjauksia, ja sisätilat näyttävätkin siisteiltä ja raikkailta, Piinokankadun tiloihin verrattuna. Lapsiryhmiä yksikössä on yhteensä 9 ja ikäjakauma vaihtelee aina eskareista alle kolmevuotiaisiin.
Tavoitteet ja ajatukset projektiin mukaan osallistumisesta
Työntekijöillä ei arjen muiden töiden ohella ole aina aikaa, eikä taloudellisia resursseja, tarvittaviin uudistuksiin. Yksittäisiä asioita ja uudistuksia henkilökunta toki pyrkii tekemään arjessa, lasten osallisuutta hyödyntäen, sekä myös opettajien SAK-aikaa hyödyntäen, mutta suurempia kehityksiä ja muutoksia oppimisympäristössä ei ole ollut resursseja tehdä. Halu ja tarve oli kuitenkin päästä luomaan uutta innovatiivista, innostavaa, hauskaa, monipuolista ja laadukasta pedagogiikkaa tukevaa oppimisympäristöä.
Mukaan projektiin lähdimme muun muassa seuraavista syistä:
- Laadukkaasti suunniteltu ja toteutettu oppimisympäristö tukee ja edesauttaa positiivista kielenkehitystä.
- Kielenkehitystä tukee myös motoristen taitojen harjoittaminen – näitä tulisi lisätä, helpottaa lasten liikkumisen mahdollisuuksia muun muassa siirtymätilanteissa.
- Tilojen suunnittelu ja toteutus siten, että se tukee lasten itsenäistä toimintaa sekä vuorovaikutusta.
- Tiloja tulisi selkeyttää (yhtenäisyys ja esteettisyys).
- Olemassa olevien digi-laitteiden hyödyntäminen opetuksessa ja erilaisessa toiminnassa.
- Lasten oma kulttuuri näkyville päiväkotiin.
- Lasten ja perheiden osallisuus suunnitteluun ja toteutukseen.
- Värittömät ja kuluneet seinät kaipaavat uudistusta tukemaan pedagogista toimintaa. Muun muassa väreillä ja erilaisilla innovatiivisilla materiaaleilla ja ratkaisuilla voidaan lisätä oppimista.
- Monipuolisempi ja laajempi leikin hyödyntäminen osana oppimista.
- Projektin edetessä esiin nousevat kehittämistarpeet ja ideat.
Projektin käynnistys
Ensimmäisenä lähdettiin siitä, että jokainen pohti tiimissään millainen on omasta mielestä unelmien päiväkoti. Mitä siellä näkyy, millaisia mahdollisuuksia lapsilla on leikkiä, tutkia, kokea. levätä, liikkua jne. Hulluimmatkin ajatukset olivat tervetulleita, sillä hulluimmistakin ja ”epärealistisista” ideoista voi oikeasti syntyä joskus jotain mahtavaa!
Sitten otettiin valokuva/valokuvia sellaisesta oppimisympäristöstä, joka jokaisen tiimin mielestä oli sillä hetkellä toimiva, visuaalisesti miellyttävä, erityisen pedagogisesti suunniteltu tai esimerkiksi muuten vaan hyvä. Näistä valokuvista koottiin kirjallisesti asiat ylös. Toinen valokuva/-kuvia otettiin sellaisesta oppimisympäristöstä, joka ei toimi, ei ole pedagoginen, ei ole järkevässä käytössä, ei palvele ketään, on ruma tai muuten vaan vaikka hirveä. Nämä valokuvat yhdistettiin videoksi, joka näytettiin yhdessä pedagogisessa palaverissa ja jonka tehtävänä oli herätellä sekä innostaa huumorin kautta työntekijät projektiin.
Kolmantena työyhteisössä haastateltiin tai/ja havainnoitiin lapsia tiimeittäin; millaisista oppimisympäristöistä he ovat innostuneet, mitä lapset kaipaavat vähemmän/enemmän/lisää/erilaista, mikä on lasten mielestä kivan näköistä tai mitä heidän mielestään unelmien päiväkodista löytyy. Tällä tuotiin projektiin lasten näkökulmaa, osallisuutta ja ääntä. Nämä ajatukset kokosimme omaksi ajatuskartaksi.
Lapsen oikeuksien päivän innoittamana järjestimme Piinokankadulla ja Seikonkadulla omat äänestykset mieluisimmasta liikuntamuodosta. Lapset saivat äänestää missä muodossa toivoisivat enemmän liikkumista. Ehdokkaina olivat sisäliikunta, ulkoliikunta ja retket. Esimerkki-kuvat olivat apuna äänestyksessä.
Molemmissa taloissa äänestykset toteutettiin omalla tavallaan. Lapset pääsivät osallistumaan muun muassa äänestyspaikan pystyttämiseen, äänestyslipukkeiden tekoon sekä apukuvien valintaan. Ensimmäisen äänestyksen jälkeen järjestettiin toinen kierros, jota edelsi parlamentti. Parlamenttiin saapui jokaisesta ryhmästä kaksi lasta edustamaan ryhmäänsä ja siellä käytiin läpi, mitkä lajit tai liikuntamuodot otamme mukaan toiseen äänestykseen. Ensimmäisen koko 
talon äänestyksen voitti sisäliikunta. Parlamentissa keskustelimme sisäliikunnasta ja siihen kuuluvista osa-alueista lasten kanssa ja tarkensimme, mitä he haluavat sisäliikunnassa tehdä. Keskustelussa nousi esille esimerkiksi sähly, tanssi, leikkivarjo ja temppurata. Molemmissa taloissa temppurata lopulta voitti parlamentin äänestyksen.
Viimeisimpänä työyhteisön tehtävänä oli pohtia itsekseen, miten itse ja ryhmä voi vaikuttaa ja tehdä projektia ajatellen, mitä on jo tehnyt. Osa on jo aloittanut työstämään projektia pohtimalla tiloja, tavaroiden paikkoja ja määrää, sekä karsimalla selkeästi kuluneet, vanhat, rikkinäiset lelut ja välineet pois ryhmätiloista. Kun aikaa on rajoitetusti, erilaiset kaapit ja varastot syövät tavaraa ja niiden säännöllinen läpikäyminen on erityisen tärkeää. Työyhteisöltä kerättiin myös ajatuksia siitä, minkä kokee olevan prioriteettina kehittämis-projektissamme, perusteluineen. Nämä kootaan vielä helmikuun kehittämispäivää varten yhteen, jolloin tehdään kehittämissuunnitelma yhteisesti hyödyntäen ”aivoriihiä”, eli pienryhmiä, joissa keskitytään eri aihe-alueisiin.