Tekijä: Marjo Komaro

Lähdimme torstaina koulusta tilausajobussilla Pärnäiseen. Siitä menimme Baldur lautalla kohti Utön saarta. Odottaessamme laivan lähtöä laiturilla, näimme vedessä paljon meduusoja. Ne olivat hienoja. Matka määränpäähän kesti noin neljä tuntia.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun pääsimme Utön saarelle, laitoimme peräkärryyn traktoriin, menimme telttapaikalle Luotsimäelle, pystytimme teltat ja teimme ruokaa. Ruoan jälkeen menimme saaren ulkoisimmalle puolelle seikkailemaan. Löysimme monta bunkkeria ja muita asioita. Kun tulimme takaisin, menimme kauppaan. Hinnat kaupassa olivat aika halpoja. Illalla me menimme nukkumaan. Ei ollut kovin kylmä yö. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana aamuna me teimme puuroa ja sen jälkeen lähdimme ottamaan kuvia eri paikoista saarella. Meillä oli siis valokuvasuunnistusta ja meidän joukkue voitti tämän kisan. Etsiessämme eri pisteitä, me löysimme myös kanoja. Sitten käytiin kaupassa. Kaupan jälkeen käytiin katsomassa Utön koulua, joka oli todella pieni. Koulussa opiskelee tänä vuonna vain kuusi oppilasta. Vierailun jälkeen menimme hotellille syömään.  

 

 

 

 

 

 

 

Syömisen jälkeen me menimme tutustumaan Utön majakkaan. Majakka oli todella hieno sisältä. Majakan ylimmässä kerroksessa on kirkko. Majakan jälkeen me menimme tutustumaan luotsikutteriin. Saimme myös tutustua kutterin konehuoneeseen. Kutteri kuluttaa noin 60-70 litraa polttoainetta tunnissa, kun ajetaan kovaa. Kutterissa on lämpökamera, jolla näkee pimeässä. Jos kutteri kaatuu kovassa tuulessa, se kääntyy oikein päin. Kutteria ohjaa kutterinhoitaja. Kutterissa on aina kaksi ihmistä, toinen ohjaa ja toinen on kansimies. Heidän tehtävänsä on hakea ja viedä luotseja isoihin laivoihin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siinä 17.00 paikkeilla me aloimme paistamaan makkaraa. Sen jälkeen kaksi kyläkoulun oppilasta halusi esittää meille pii–leikin. Pii-leikissä yksi ihminen laski ja loput meni piiloon. Kaikki, jotka jäivät kiinni, joutui laskijan luokse. Se kuka laski, sai ottaa vain 1 askeleen per peli. Ensimmäisellä kierroksella se kuka laski, sai ottaa yhden askeleen. Seuraavalla kaksi ja näin, kun se kuka laski, huusi  “pii laskee”. Piilossa olevien piti tulla, sanoa oma nimi ja pelastaa kaikki ketkä olivat jääneet kiinni. Se oli hauskaa. Leikin jälkeen osa meistä meni uimaan ja osa kalliolle seikkailemaan. Meillä oli otsalamput, koska yhdeksän jälkeen saarella oli pilkkopimeää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana aamuna me heräsimme 6.00, söimme aamupalan ja pistimme teltat kasaan. Lähdimme lautalle päin 7.45 ja lautta lähti 8.30. Lautta saapui Pärnäiseen noin 12.00. Bussi oli jo odottamassa meitä. Bussimatka kesti noin 1.30 tuntia. Koululla me pistimme makuupussit kuivumaan, sitten saimme lähteä kotiin. Reissu oli kiva. 

Kirjoittajat Roope Tuohimaa, Markus Toropainen ja Sami Aalto 9B.

Mukana retkellä olivat 9A:n ja 9B:n retkikurssilaiset sekä opet Hannu Lilja ja Marjo Komaro.

Syyskuun viimeinen päivä, torstai, valkeni kuulaana ja enteili hienoa retkisäätä. Valmistautuminen retkelle 8-luokkalaisten kanssa oli tällä kertaa sujunut mutkattomasti. Olihan tällä porukalla jo yksi retki takana ja tätä toista oli odotettu yli viikko. Retkikohde oli Kaarinan Vaarniemi. 

Matkaan lähdettiin koulupäivän jälkeen bussilla. Päätepysäkiltä kulki kaunis polku läpi tammilehdon merenrantaa hipoen kohti Rauvolanlahtea, jossa kulkee Turun ja Kaarinan välinen raja. Rauvolanlahti ylitettiin pitkospuita pitkin. Eikä edes kasteltu kenkiä😊  

N. kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen olimmekin suunnistajien majalla. Siellä odotti peräkärry rinkoineen ja retkivarusteineen retkeläisiä. Ja kas, ilman sen kummempia mukinoita, kaikki tarttuivat omiin ja yhteisiin varusteisiin ja kaikki kannettiin ilman valitusta ainakin tuhat porrasta ylempänä sijaisevaan retkipaikkaan, Vaarniemenkalliolle. Huikean upea paikka! 

Tällä kertaa oppilaat tiesivätkin jo miten toimia. Ensimmäisenä ryhdyttiin kasaamaan telttoja ja huomasimme, että oppilaat auttoivat toisia. Nopeasti kallion päälle syntyi telttakylä riippumattoineen. 

Vaarniemen retkipaikka on yleinen retkeilyalue, joten tuletkin olivat meillä valmiina. Helppoa. Nälän tarpeeksi kuormiessa vatsaa, teimme hotdog buffapöydän itsepalveluperiaatteella valmiiksi nuotion ääreen. Varmasti jokainen sai tällä kertaa vatsansa täyteen. Ruoka nimittäin maistui ja sitä riitti! 

Ruuan ja pimeän välillä viritimme oppilaille leikkimielisen Amazing Race- ryhmäytymisradan. Oli upeaa katsella vierestä ryhmien toimintaa, kuinka hienosti he noudattivat tehtävänantoja ja keksivät upeita ratkaisuja. Mieleenpainuvimmat tuotokset olivat itsekyhätyt tiskiharjat “kaksi yhden hinnalla” ja käpysydämet.  

 

Nopeasti pimeä laskeeutui tämän jälkeen kallion päälle. Nuotiolla pidettiin koko illan tulta, vaahtokarkkeja sai valmistaa omaan tahtiin, teetä ja kahvia nauttia halutessaan tai paistaa makkaraa. Uskaliaimmat lähtivät yöseikkailulle opettajan kanssa, osa nautiskeli olostaan teltoissa ja osa porukasta viihtyi nuotiolla. Otsalamput suhivat paikasta toiseen. 

 

 

 

Lokakuun  ensimmäinen päivä valkeni pimeän yön jälkeen. Aamunuotio kutsui halukkaita puurolle ja kahville. Sää tuntui olevan leppoisa eikä kylmä vaivannut retkeläisiä tai ainakaan sitä ei huomannut. 

Leiri purettiin yhdessä, tavarat kannettiin autolle ja oppilaat ottivat suunnan kohti lähintä bussipysäkkiä. Retki oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvin onnistunut, tunnelma oli mukava alusta loppuun ja opettajat tyytyväisiä😊 

Retkellä mukana 8A, 8B, Hannu Lilja ja Marjo Komaro 

 

”Minä menin retkelle Pompanrahkalle. Sinne osalllistui kaksi luokkaa ja kaksi opettajaa. Siellä oli tosi kivaa.”

Retkivalmistelut ensimmäistä retkeä varten olimme aloittaneet hyvissä ajoin elokuun puolella. Opettelimme käyttämään kaasutrangiaa ja yhdessä katsoimme, miten teltta saatiin pystytettyä. Nämä olivatkin tärkeitä taitoja, olihan ensimmäisen yöretken teemana itsestä huolehtiminen.

”Valmistauduttiin pakkaamalla rinkka. Sinne laitettiin teltta, makuupussi, makuualusta, trangia ja omia asioita esim. vaatteita. Osa tavaroista oli turhia enkä käyttänyt niitä ollenkaan.”

Retkelle lähtiessä sää suosi ja retkeläiset taivalsivat kuusi kilometriä varsin ripeään tahtiin osittain ilman rinkkaa ja osittain rinkan kanssa.

”Oltiin perillä klo 16.00. Kasattiin teltat. Huomasin, että teltta kannattaa pystyttää paremmalle maastolle seuraavalla kerralla. Sitten mentiin tekeen ruokaa ja alkoi sataa. Teimme ruokaa sadeviitta päällä.”

Perustoimet leirillä sujuivat yllättävän hyvin. Kun vatsat olivat täynnä ruokaa, sade yllätti meidät. Eipä se pitkään menoa haitannut. Iltahämärän laskeutuessa oppilaat ottivat ilon irti otsalamppujen kanssa juosten pitkin tannerta sinne tänne. Osa kuitenkin viihtyi nuotiolla makkaranpaistossa ja tulikeppien loisteessa.

”Oli kiva seikkailla yöllä pimeässä. Pidettiin bileet punkkerissa, seikkailtiin hyvin ja sytytettiin puutikkuja. Mieleenpainuvinta oli, kun Samu herätti minut yöllä. Myös kylmyys jäi mieleen.”

Perjantaiaamu valkeni kuulaana. Teltoista kömpi ulos nälkäisiä ja viluisia retkeläisiä yksi toisensa jälkeen. Retkihenki saatiin kuitenkin nopeasti nostettua hyvälle tasolle aamunuotion rätistessä ja lämmittäessä kylmiä sormia. Myös aamupuuro tuntui maistuvan.

Ja yhtä rivakasti kuin retkipaikalle tultiin, sieltä myös lähdettiin. Teltat kasaan, rinkat selkään ja menoksi! Retkestä jäi hyvä mieli meille kaikille.

”Retki on tosi kiva ja opettava. Toivottavasti seuraava tulisi pian.”