| Kuvat | Pikapiirtäminen | Sosiaaliset tarinat | Kuvitettu reissuvihko | Tukiviittomat | Eleet ja ilmeet | Esineet |
Varhaiskasvatuksessa jokaisella lapsella on yhtäläinen oikeus osallistua ja toimia aktiivisena jäsenenä osana vertaisryhmää. Osa lapsista tarvitsee yksilöllistä tukea osallistuakseen vuorovaikutukseen ja kommunikointiin tasavertaisesti. Saavutettavat vuorovaikutus- ja kommunikointitavat, kuten viittomat, tukikuvat ja teknologiset ratkaisut, ovat pedagogista tukea, jota toteutetaan lasten tarpeiden mukaan.
Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi AAC (Augmentative and Alternative Communication) tarkoittaa esteetöntä viestintää, joka tukee puhutun viestin ymmärtämistä tai ilmaisee asia toisella tavalla puheen sijasta. AAC-menetelmien käyttö tukee ryhmän kaikkien lasten kielen kehitystä ja oppimista. Lapsilla, jotka eivät kommunikoi puhutun kielen kautta, on näiden menetelmien käytölle erityinen tarve.
Puhetta tukevia menetelmiä tarvitsevat erityisesti pienet lapset sekä lapset, joilla on kehityksen viiveitä tai vaikeuksia. Myös opetuskieltä vasta opettelevat monikieliset lapset hyötyvät AAC-menetelmien käytöstä. Viittomien, kuvatuen tai pikapiirtämisen käyttö ei estä tai hidasta kielen oppimista vaan tukee muun muassa sanavaraston laajentumista, sisältöjen ymmärtämistä, tarkkaavuuden suuntaamista sekä lapsen osallisuutta.
Kommunikointimenetelmät jaetaan avusteiseen (kuvatuki, pikapiirtäminen, bliss-kieli) ja ei-avusteiseen (tukiviittomat, haptiisit) sen mukaan tarvitaanko kommunikoinnissa apuvälineitä. Apuvälineitä voivat olla kommunikaatiokansiot ja -taulut, puhelaitteet tai kommunikointiohjelmat.
Kuvat
Varhaiskasvatuksessa käytetään kuvia monissa erilaisissa käyttötarkoituksissa. Kuvien avulla voidaan jäsentää lapsille aikaa, paikkaa ja toimintaa. Tästä esimerkkinä ovat päiväjärjestys, esineiden paikat, oma lokeropaikka, jonotusmerkit lattiassa, toiminnan rakennetta ja vaiheita havainnollistavat kuvat sekä kuvitetut leikit ja laulut.
Kuvia voidaan käyttää myös toiveiden, tarpeiden ja tiedon välittämiseen. Tästä esimerkkinä ovat toiminnanohjauskuvat, tunnekuvat, leikinvalintataulu ja kommunikointikansio. Kuvien käytön tulee olla suunnitelmallista ja käytettävien kuvien toimivuutta on tärkeää säännöllisesti arvioida.
Kuvatuen käyttö on osa sekä henkilöstön pedagogista toimintaa että oppimisympäristöjen strukturointia. Kuvia käytetään lapsen vuorovaikutuksen ja kommunikaation tukena. Kuvatuen käyttö on tärkeää suunnitella lasten yksilöllisten tarpeiden mukaan huomioiden myös ulkona toteutettava toiminta. Kuvatukeen sopivaa materiaalia löytyy esimerkiksi seuraavilta sivustoilta: papunet, viitottu rakkaus.
Pikapiirtäminen
Pikapiirtämistä voidaan käyttää muun muassa ennakointiin, riitojen selvittämiseen, yhdessä suunnitteluun sekä kertomisen tukemiseen. Pikapiirtämisessä on tärkeää, että piirtäminen etenee puheen rytmissä. Samalla kun kerrotaan ja kuvaillaan esimerkiksi sitä mitä seuraavaksi tehdään, asia piirretään paperille tai muulle alustalle. Piirtämisessä käytetään voidaan käyttää tikku-ukkoja ja esimerkiksi yksinkertaisia symboleita.
Useimmiten kaikki lapset pitävät piirtämishetkistä, riippumatta siitä onko lapsella tarve puhetta tukeville kommunikointikeinoille. Aikuisen piirtäminen tukee kaikkien lasten keskittymistä meneillään olevaan asiaan. Pikapiirtämisen etu on menetelmän nopeus ja se, ettei kuvia tarvitse etukäteen etsiä, leikata, liimata ja valmistaa.
Pikapiirtämiseen sopivia tapoja ovat esimerkiksi paperille tai laminoidulle paperille piirtäminen, älytaulun hyödyntäminen (tauluun piirtäminen, Note-ohjelmat) ja älylaitteen (puhelin, tabletti) näytölle piirtäminen.
Sosiaaliset tarinat
Sosiaaliset tarinat ovat kuvitettuja tarinoita, jotka tukevat kasvatuspuhetta. Sosiaalisissa tarinoissa toivottu käytös tai tavoite on esitetty tarinallisessa muodossa tukikuvia käyttäen. Esimerkiksi ryhmässä voidaan käyttää lepohetkelle mentäessä taulua, jossa esitetään lepohetken sovitut säännöt kuvina ja tekstinä. Tämä muistuttaa miten lapsi voi onnistua tehtävässä sekä kertoo myös lepohetkeä ohjaavalle aikuiselle yhdessä ryhmän kanssa sovitut käytänteet.
Kuvitettu reissuvihko
Kodin ja päiväkodin välillä kulkeva reissuvihko toimii lapsen kertomisen ja puheen tukena. Reissuvihon avulla voidaan tukea lapsen kielen kehitystä ja osallisuutta, kuten mahdollisuuksia kertoa kotona päiväkotipäivän aikana tapahtuneista asioista. Vihkoa täytetään lapsen kanssa piirtäen, valmiita kuvia käyttäen (esim. papunet) ja kirjoittaen.
Tavoitteellisella ja säännöllisellä reissuvihon käytöllä voidaan tukea oppimista sekä toteuttaa lapsilähtöistä pedagogista dokumentointia. Vihon käyttö suunnitellaan lapsen tarpeiden mukaan ja ryhmän struktuurit huomioiden.
Reissuvihko on hyvä työväline kodin ja päiväkodin yhteistyöhön. Vihkoa on hyvä hyödyntää niin monikielisten lasten kielenoppimisen tukemisessa kuin myös lasten kanssa, joilla on puheen tuottamiseen tai ymmärtämiseen liittyviä vaikeuksia.
Tukiviittomat
Tukiviittomien käyttö ryhmätasolla on osa varhaiskasvatuksen peruspedagogiikkaa. Tukiviittomien käytössä hyödynnetään viittomakielen perusviittomia. Yksittäisiä viittomia käytetään vahvistamaan puhuttua kieltä. Kyse ei ole viittomakielestä, jolla on oma rakenteensa ja kielioppinsa.
Tukiviittomilla korostetaan puheen ydinsanoja. Viittomilla helpotetaan puheen ymmärtämistä ja tuetaan lapsia tarkkaavaisuuden suuntaamisessa. Tukiviittomien käyttö rauhoittaa puheen tahtia ja helpottaa olennaisen ymmärtämistä.
Tukiviittomien käytössä tärkeää on mallittaminen sekä riittävät toistot arjen tilanteissa. Kun aikuiset sitoutuvat viittomien käyttöön, myös lapset alkavat hyödyntämään viittomia kommunikoinnissaan. Erityisesti lapsille, joille puheen tuottaminen tai ymmärtäminen on vaikeaa, on tärkeää mahdollistaa kommunikointi viittomien avulla. Mikäli henkilöstö luopuu viittomien käytöstä, yleensä myös lapsi toimii samalla tavalla.
Arjen perustoimintoja kuvaavien viittomien hallinta on osa varhaiskasvatuksen ammatillista perusosaamista. Tukiviittomia voidaan opetella yhdessä lasten ja henkilöstön kesken ryhmän arjen toimintojen yhteydessä (esim. harjoitellaan yhdessä viikon viittoma). Mikäli lapsella on kielen kehitykseen liittyvä tarve viittomien käyttöön, huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu. Kun lapsi opettelee viittomia, on tärkeää, että lapsen lähiympäristön henkilöt sekä kotona että päiväkodissa käyttävät viittomia samalla tavalla.
Eleet ja ilmeet
Valtaosa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on sanatonta viestintää. Mikäli lapsella on kielellisen kehityksen haasteita, olemuskielellä (eleet ja ilmeet) on tavallista suurempi merkitys vuorovaikutuksessa. Eleillä ja ilmeillä korostetaan asioiden ja puheen merkityksiä ja voidaan mahdollistaa viestin välittyminen, vaikka lapsi ei tuntisi käytettyjä sanoja. Eleillä voidaan esimerkiksi osoittaa asioita ja ilmeillä ilmaista tunteita ja sosiaalisia odotuksia.
Esineet
Kommunikoinnin tukena voidaan käyttää myös erilaisia arkisia tavaroita ja esineitä. Esinekommunikaatio on yleinen menetelmä vaikeasti kehitys- ja aistivammaisten lasten kanssa, mutta esineiden käyttö kommunikoinnin tukena toimii hyvin myös tyypillisesti kehittyneiden pienten lasten kanssa, jotka eivät vielä hallitse puhetta.
Esineiden merkitykset opitaan niiden käyttötarkoituksesta. Lapsi, joka ei vielä ymmärrä kuvia, käsittää yleensä mihin asioihin ja tekemisiin arjesta tuttuja esineitä käytetään. Esimerkiksi haalaria näyttämällä, lapsi ymmärtää, että on aika pukea ja lähteä ulos. Ruokalusikka voi ilmentää ruoka-aikaa tai unilelu päivälevolle menemistä. Toisinaan pienet lapset kommunikoivat myös oma-aloitteisesti esineiden avulla tarpeistaan ja haluistaan.
Lähteet:
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022
Jessi Rosnellin koonti 2023
Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio 7.12.2023 luento, Pia Lindevall