Navigare

Lähdimme Sandhamnista ja päätimme harjoitella vendoja eli suuntasimme vastatuuleen. Kryssimme neljä tuntia kohti Saltsjöbadenia. Kiinnityimme kuuluisan kylpyläkaupungin satamaan klo 22.50. Upea auringonlasku ja punainen kuu taivaalla, tyylikäs rantautuminen ja iltapala. Hyvää yötä <3

Vi anlände till Sandhamns hamn på eftermiddagen. Vi badade bastu på en gammal fästningsö, mitt emot hamnen. Idag har vi varit och tagit sand- och algprover från stränderna. Vi spelade padel, efter matcherna gick vi på sjön.

Sandhamn i Stockholms skärgård har varit en betydelsefull plats sedan 1600-talet, då den fungerade som en viktig hamn och tullstation. Under 1800-talet blev ön ett populärt semesterställe särskilt för segling, efter att Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS) etablerade sin bas där. Idag är Sandhamn känt för sitt livliga båtliv och sin idylliska miljö under sommaren. På 1970-talet blev Sandhamn en av de mest kända platserna i Sverige för Sandhamnligas narkotikahandel. Hamnoperatören drev knarkhandel som en sidoverksamhet, gripandet av honom blev Sveriges största narkotikagripande. Av det har man  even gjort en film som heter ”Himlen är oskyldigt blå” (2010).

Eemil, Viljam, Maria, Ronja

Lähdimme Arholman suojasta kohti Sandhamnia pienessä tihkusateessa sekä olemattomassa tuulessa hyödyntäen optista navigointia käyttäen saaria ja erilaisia luotoja hyödyksi. Lokki ajettiin laivaväylälle moottorivoimin ja matkalla opiskeluvahti otti vesinäytteen kymmenestä metristä. Navigointivahtimme loputtua otimme vielä yhden näytteen kahdenkymmenen metrin syvyydestä, jossa veden lämpötila oli 17 astetta. Emme siis saaneet näytettä termokliinin alapuolelta, jossa veden pitäisi olla selkeästi viilempää.

Eemil, Viljam, Maria

Kovan vastatuulen ja pahoinvoinnin keskellä päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa ja käänsimme Lokin keulan kohti Arholman saarta Ruotsin itärannikolla. Arholma on viimeinen turvallinen satama, jossa laivat pystyivät pysähtymään ennen Ahvenanmeren ylitystä, ja sitä on käytetty turvasatamana jo yli tuhat vuotta.

Ensimmäinen kirjallinen maininta sataman käytöstä löytyy Tanskan  kuninkaan Valdemarin itineraariosta eli purjehdusoppaastaan 1200-luvulta.  Siihen on merkitty turvallisia satamia purjehduskäyttöön aina Etelä-Ruotsin Utlänganistä Tallinaan asti, joka oli sen ajan tärkein kauppapaikka. Tanskalaiset hallitsivat suuren osan Itämeren kaupankäynnistä, ja valtasivat Pohjois-Viron perustaen sinne linnoituksen Daani linnan, Tanskan linnan eli Tallinnan.

Olemme seuranneet alkumatkan muinaisten merimiesten jalanjälkiä, ensimmäinen yösijamme Enskärin ja Signilskärin vierekkäiset saaret ovat  olleet levähdyspaikkoja jo vikiinkipurjehduksilla suurella idäntiellä.

Jos olisimme jatkaneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saapuneet Svenska Högarnan satamaan yön pikkutunteina, noin neljän aikaan.

Paavo, Eino, Ronja, Onni

Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen Enskäristä. Söimme aamupalaa ja lämmitimme saunan. Rohkeimmat kävivät uimassa. Saunomisten jälkeen Christiane kertoi meille Enskärin merkityksestä Suomelle ja sen roolista sodan aikana. Sodan ajasta on nähtävillä enää joitakin rakennuksia ja tykkejä, sillä itse linnake on räjäytetty pois Ahvenanmaan demilitarisoinnin vuoksi. Nina opetti meitä tunnistamaan saaristossa eläviä kasveja kuten maksaruoho, jänöapila ja tyrni. Tyrni esimerkiksi kestää hyvin kuivuutta, suolaista vettä ja saariston niukkuutta.  

Oppituntien jälkeen otimme suunnan kohti Ruotsin rannikkoa. Lähdimme Enskäristä Ahvenanmerelle ja edessä näkyy pelkkä avomeri. Tuuli puhaltaa etelälounaasta 8 m/s. Nostimme melkein heti isopurjeen, genuan, staysailit ja sitten katse kohti horisonttia ja varovaisuutta peliin. Lokki on kallellaan 30 astetta, vettä lentää kannelle ja huuhtelee Lokin uutta genoaa.

Ronja, Paavo, Eino ja Onni

Yövyimme Enskärin saarella ja aamulla pohdimme mahdollisia kohdevaihtoehtoja. Torstaina 15.8 kello 13 Märketin havaintoasema näyttää etelätuulta (165 astetta), 10 m/s. Aluksi harkitsimme Öregrundia, jonne olisi päässyt parhaalla mahdollisella sivutuulella. Paluumatkalla ongelmaksi olisi koitunut Väddön kanavan sähkölinjat. Lokin masto on puoli metriä liian korkea. Sähkölinja tulee liian matalalle, eikä koneajo herättänyt kiinnostusta. Lopulta päädyimme Svenska Högarnaan, joka mahdollistaa miellyttävämmän loppumatkan tuulten kannalta. Sinne pääsy edellyttää meiltä yli kymmenen tunnin kryssimisen, eli vastatuuleen purjehtimisen.

Elmeri, Paavo, Eino

Kuunari Lokki irtosi laiturista kuuden jälkeen. Ensimmäinen merimaili selätettiin koneella, ja kun isompi meri (Ahvenanmeri), aukesi melumuksujen eteen, kiskoimme purjeet kohti taivasta. Ensin Elina käänsi keulan vastatuuleen, ja sitten nostimme isopurjeen. Kun isopurje saavutti mastonhuipun, käänsimme Lokin kohti Enskäriä. Tämän jälkeen nostimme vielä genuan ja megafishermanin vauhdittamaan matkaa. Myöhemmin nostimme vielä genaakkerin ja vauhtia tuli yli 7 solmua.

Ahvenanmaan saaristo viehättää koko porukkaa; vesi on kirkasta ja luodot sulautuvat auringonlaskuun, Eckerön uusi tuulipuisto kruunaa taivaanrannan. Nyt purjeet ylhäällä, suunta luoteeseen, tuulen nopeus 6 m/s ja vahdin vaihdon aika. Aurinko laskee pikkuhiljaa syvemmälle horisonttiin, miehistöllä on mahat täynnä (rajatusti maustettua) risottoa, tunnelma on rento ja keli paras mahdollinen.

Elmeri, Roope ja Elina

Kakkoslegi lähti aikaisin aamulla Viking Glorylla kohti Maarianhaminaa. Nina Brander piti ensimmäisen ”oppitunnin” ja kertoi meille Latokarista. Aurajokisuulle kertyvää lietettä ruopataan ja läjitetään maalle, tulevaisuudessa sen päälle tehdään kerrostaloasuinaluetta.

Maarianhaminassa vaihdoimme miehistöä. Saimme myös pienen treenin, kun kävelimme Lokille. Osa porukasta lähti ruokaostoksille ja toisille pidettiin perehdytys Lokista. Ostoksilta mukaan tarttui kaksi täyttä ostoskärryä ruokaa, ja rikoimme muun muassa Lokin ennätyksen banaanien määrässä (40 kpl).

Paavo nostettiin puosuntuolilla mastoon viemään megafishermanin nostimen blokin läpi. Stunttimies itse kuvaili kokemustaan jännittäväksi, mutta hän oli myös itsevarma taidoistaan. Lokki lähti aurinkoisessa kelissä satamasta kuuden jälkeen. Alkumatka mennään moottorilla, pian nostetaan purjeet, kun kurssi otetaan kohti seuraavaa satamaa Enskäriä. Nyt meluja suosii etelälounaistuuli, joka puskee keskimäärin 8 m/s sekunnin voimalla.

Eemil, Maria, Viljam

Huikean Kallskär-vierailun jälkeen lähdimme ajamaan koneella kohti Maarianhaminaa. Tuuli oli niin heikko, ettemme nostaneet purjeita. Liikuimme alueella, jossa ei ollut paljon merimerkkejä, joten pyrimme ajamaan tiettyyn suuntaan käyttäen kompassia. Suunnan ajaminen koneella johtaa usein vahtilaisten tekemisen puutteeseen, joten förstimme Jyrki päätti opettaa meille uuden solmun: säkkisolmun. Säkkisolmua on ennen vanhaan käytetty laivoilla ruokasäkkien kiinni solmimiseen, kun valtamerimatkoilla on pitänyt kontrolloida ruoan määrää tarkasti. 

Huomasimme klo 20 maissa taivaalla monivärisen haloilmiön. Ilmiö syntyy, kun ilman jääkiteistä taittuu tai heijastuu Auringon tai Kuun valo. Havaitsemamme halo näkyi noin 22 astetta Auringosta ja oli siten tyypillisimpiä halotyyppejä. Etäisyyden pystyi varmistamaan asettamalla käden suoraksi ja mittaamalla halon ja auringon etäisyydeksi vaaksan mitan.

Olemme saapumassa Maarianhaminan Itäsatamaan noin klo 23.

Helmi, Anita ja Noora

Yhtenä osana purjehdustamme on ollut meribiologiaan sukeltaminen kirjallisesti ja kirjaimellisesti. Selkämeren rannat tarjosivat oivalliset olosuhteet näytteiden ottoon sekä hauskaan sukellusretkeen. Osa legiläisistä pääsi sukeltamaan näytteitä meren pohjasta snorkkeleiden avulla. Vesi ei ollut kovin lämmintä, joten näytteet piti kerätä nopeasti. Aloitimme keräämällä rannasta leviä, mutta siirryimme sen jälkeen syvemmälle etsimään mereneläviä. Näytteet kerättiin käsin ja tuotiin rannalle näytelaatikkoihin.

Tutustuimme opettajamme Kallen opastuksella Itämeren lajeihin ja tutkimme ottamiamme näytteitä. Tutkimme näytteitä mikroskoopilla ja käytimme tunnistukseen apuna lajikirjaa. Tunnistimme esimerkiksi surviaissääsken toukan, merisukasjalkaisen, leväsiiran, korvameduusan, hentosätkimen ja hapsividan. Yhteensä löysimme Isokarin näytteistä n. 20 eri lajia. Valitettavasti törmäsimme myös sinilevään, jota tutkimme mikroskoopin avulla. Tunnistimme sinilevistä Aphanizomenon- ja Nodularia-suvun edustajia. Sinilevät eli syanobakteerit ovat yksi esimerkki, miten Itämeren rehevöityminen ilmenee.

Opiskelimme myös Suomen simpukka- ja levälajeja. Nyt osaamme tunnistaa mm. sinisimpukan, idänsydänsimpukan, liejusimpukan ja hietasimpukan. Seuraavaksi jatkamme suolapitoisuuden ja näkyvyyden muutoksien tutkimusta matkamme varrella. Paras näkösyvyys on ollut Föglön eteläpuolella, 5 metriä.

Iina, Meri ja Eveliina