Lokin kannella Nina Brander opetti meille asiaa Itämerestä. Oppitunnin aikana nostimme myös purjeet ja menimme muutamaa solmua eteenpäin. Muutaman tunnin jälkeen laskimme taas purjeet ja jatkoimme moottorilla kohti Sandhamia. Pysähdyimme ottamaan vesinäytteitä ja ehdimme samalla käydä uimassa. Vesi oli mukavan virkistävää ja Lokilta hyppiminen oli hauska kokemus.
Opimme, että Itämeri on noin 9000 vuotta nuori murtovesiallas, jonka ainoa yhteys muihin meriin on Tanskan salmien kautta. Pohjanmerellä suolapitoisuus on noin 2% ja Itämerellä vain noin 0,05%. Tavallista enemmän suolavettä saapuu suolapulsseissa, joita tapahtuu noin 10-15 vuoden välein. Itämeren vesi on kuitenkin pääasiassa peräisin sadevesistä valuma-alueelta, johon kuuluu yhdeksän valtiota, ja joissa asuu yhteensä noin 90 miljoonaa ihmistä.
Vesi virtaa Itämereen jokia pitkin. Samalla tulee ravinteita pelloilta ja se aiheuttaa rehevöitymistä. Aiemmin Pietarista tuli paljon jätevesiä suoraan Suomenlahteen. Kun Suomi osallistui Pietarin vedenpuhdistukseen rahoitukseen, tilanne saatiin paranemaan. Itämeren vedenkierron takia ravinteita ajautuu Turun lähistölle, jossa ne jäävät Saaristomeren matalaan veteen. Suurin kuormittava tekijä on kuitenkin Saaristomeren valuma-alueen maatalous.
Ongelmana on myös happikato. Tällöin runsastuneet vesikasvit ja levät vajoavat meren pohjaan ja mätänevät kuluttaen kaiken hapen. Tästä aiheutuneen happikadon seurauksena pohjaan sitoutunut fosfori liukenee veteen ja aiheuttaa vielä sisäistä kuormitusta. Lisäksi ilmastonmuutos lisää sateita ja valumia, eli ongelmia Itämerellä siis riittää.
Aamuja
Liinus, Otto, Eero