Eilen suuri osa legistämme pääsi pulikoimaan ja tutkimaan Dalskärin rantaan. Tehtävänä oli kerätä eliönäytteitä vesistöstä. Maija ja Esteri snorklasivat levänäytteitä pinnan alta. Löysimme muun muassa viherahdinpartaa, leväkatkoja sekä rakkohaurua.
Rakkohauru on ruskolevälaji, ja sen tunnistaa rakoistaan ja ruskeanvihreästä väristään. Rakkuloita on kahdenlaisia, ilma- sekä lisääntymisrakkuloita. Kyseinen levälaji lisääntyy niin suvuttomasti kuin suvullisestikin. Suvuton lisääntyminen tapahtuu jakautumalla, kun taas suvullisessa rakkohaurut vapauttavat sukusolunsa veteen juhannuksen aikoihin täydenkuun koittaessa. Rakkohauru on Itämeren avainlaji, ja se voi elää yli kymmenvuotiaaksi.
Monet selkärangattomat eläimet, kalat ja niiden poikaset viihtyvät rakkohaurujen muodostamissa eliöyhteisöissä. Esimerkiksi rantakäärme munii myrskyjen tuomiin rakkohauruvalleihin.
Rakkohaurua on havaittavissa koko Itämeren alueella. Vuonna 1978–1979 rakkohauru kuitenkin hävisi laajalti Suomen rannikoilta, koska nopeakasvuiset letti- sekä pilviruskolevät valtasivat sen kasvualueita. Itämerestä voi löytää myös rakkohaurua muistuttavaa itämerenhaurua. Itämerenhauru on kuitenkin rakkohaurua pienempi, harvinaisempi ja sirompi.
Goated Girls: Siina, Maija ja Esteri