Kompassiruusun äärellä

”Tänäänkin tosiaan on onnenpäiväni, sen näkee selvästi.” – Peppi Pitkätossu

Saavuimme yöllä Furusundiin. Myös Halsholmenina tunnettu saari on ollut ensimmäinen suojaisa satama avomereltä tultaessa tämän jo 800-luvulla käytetyn laivaliikenneväylän varrella. Väylä on ainoa isoille laivoille mahdollinen reitti Tukholmaan ja sieltä pois.

Saarella sijaitsee myös yksi pohjoismaiden vanhimmista kallioon kaiverretuista kompassiruusuista vuodelta 1463. Siinä Ruotsin kuninkaan kruunu osoittaa silloiseen magneettiseen pohjoiseen. Nykyään pohjoisnuoli osoittaa hieman eri suuntaan, sillä magneettinen pohjoinen on siirtynyt Pohjois-Kanadasta lähelle nykyistä maantieteellistä pohjoisnapaa. 

 Ruotsin menetettyä Suomen alueet Venäjälle Haminan rauhassa 1809 perustettiin Furusundille tulli, joka valvoi laivaliikennettä ja maahantuontia. Kun Ruotsissa 1830–1850-luvuilla oli vaikeuksia koleran kanssa, saarelle perustettiin eristyksissä oleva sairaala taudin ehkäisemiseksi.

 Vuonna 1883 hovikultaseppä Christian Hammer osti saaren huutokaupassa 70 000 kruunulla, joka nykyään vastaisi suunnilleen puolta miljoonaa euroa. Hän perusti saarelle kylpylän luoden pohjan nykyiselle idylliselle kesänviettosaarelle. Kesäänsä ovat saarella viettäneet mm. kirjailijat Astrid Lindgren ja August Strindberg sekä taiteilija Karl Larsson.

Kävimme katsomassa Lindgrenin kesähuvilaa. Astrid Lindgren oli 27-vuotias, kun hän ensimmäisen kerran astui Furusundiin. ”Furusund oli minulle kaikki kaikessa. Täällä syntyivät Eemeli, Ronja ja kaikki muut.” Astrid Lindgrenin oma lempihahmo oli Vaahteramäen Eemeli. Eemelin hahmo syntyi, kun Astrid kertoi tarinoita omille lapsenlapsilleen. Joka kerta kun lapset kiukuttelivat, ainut keino rauhoittaa heidät oli kertoa Vaahteramäen tarinoita.

Omia suosikkejamme Pepin viisauksista olivat :

”Jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti.”

”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti.”

”Hän on maailman väkevin mies” ”Niin, mutta minä olen maailman väkevin tyttö.”

Maisema saarella oli kuin suoraan Lindgrenin omista tarinoista. Huvikumpumaiset puutalot toivat lämpimän tunnelman vehreiden lehtipuiden peittämälle saarelle. Korkealla saaren kalliolla sijaitsee tuulimylly, joka on toiminut maamerkkinä ohikulkeville aluksille.

Klo 12 irroitimme köydet Furusundissa ja lähdimme ikivanhaa laivaväylää kohti Kokaria.

Teksti: Aurora, Karppi, Senni