Karlskronan valloitus

Torstai-illalla saavuimme kapeaa väylää pitkin Karlskronaan. Matkaa tehtäessä pitää olla tarkkana, sillä väylän molemmilla puolilla on vedenalaiset puolustusmuurit. Tämä onkin merkkinä siitä, että ollaan saapumassa laivaston tukikohtaan. Kaarle XI perusti kaupungin 1680 Ruotsin laivaston uudeksi tukikohdaksi. Tähän Tanska vastasi perustamalla oman tukikohdan  50 mailin päähän Christiansöhön, josta juuri lähdimme.  Karlskronan siluetti oli tarkoituksella rakennettu jo kaukaa uhkaavan näköiseksi, jotta viholliset välttäisivät sitä.

Aamulla lähdimme reippain akselin kohti Stumholmenin laivastosaarta, joka on nykyisin museoalue. Ensimmäisenä tutkailimme kartasta mitä paikasta löytyy. Siellä oli vanhoja kasarmialueita, tehtaita ja laivaston varastoja. Kävimme Karlskronan upeassa merimuseossa. Ensin tutustuimme sukellusveneiden ihmeelliseen maailmaan. Tunnistimme mm vedenalaisia ääniä. Miltä kuulostaa lähestyvä torpedo, moottorivene, uiva ihminen tai kalaparvi. Hyvin tunnistettu, saimme kaikki oikein.

Kävimme myös kylmän sodan aikaisessa Neptun-sukellusveneessä. Pääsimme kuulemaan tarinoita erilaisista kohtaloista ja näkemään millaista elämä oli sukellusveneen sisällä. Tämän jälkeen saimme tutustua The Shipwreck Tunnel:iin, jossa oli oikea hylky meren pohjassa. Näkymät olivat ikkunoista hieman sumeat, mutta bongasimme sieltä muutama ahven. Osa miehistöstämme osallistui solmupajaan ja teki itselleen avaimenperät matkamuistoksi. Oman vahtimme lempipaikka oli lasihuone, joka oli täynnä  sotalaivojen keulakuvia. Pohdimme mikä niistä sopisi Lokkiin.

Museoalueeseen tutustumisen jälkeen teimme kaupunkikierroksen. Tutustuimme Fredrikin kirkkon barokkiarkkitehtuuriin uulkopuolelta. Kirkko rakennettiin suureksi ja jylhäksi. Matkaamme lähdettyä näimme merelle kauas kirkon, kun se kohosi korkeana. Samalla Stortorgetilla oli myös Pyhän kolminaisuuden kirkko, jossa vierailimme. Kultakoristein koristeltu kirkko oli kaunis, mutta hillitty.  Stortorgetin keskellä seisoi Kaarle XI kaupungin perustaja ja tuijotti meitä vihaisesti.

Teksti: Silja, Jutta ja Ofelia