S/Y Lokki kiinnittyi Röölän satamaan kello 15:15. Lähdimme heti tutkimaan Dikseli-museota sekä tutustumaan erityisesti ”Saariston naiset”- näyttelyyn. Mukava sattuma oli törmätä lippukassalla merilinjan abiin Ronjaan, joka esitteli meille mikä on dikseli. Dikseli on työkalu, jota käytetään sillipurkkien avaamiseen ja sulkemiseen. Sillipurkit suljettiin käsin ja dikselin avulla purkkien kannet oli mahdollista sulkea ilmatiiviisti niin, että kalansaalis ei pilaannu.
Kävimme keväällä katsomassa koko Merilukion kanssa Myrskyluodon Maija -elokuvan, joka toimii nyt purjehduksemme teemana. Saariston naiset näyttely oli startti matkalle kohti Maijan jalanjälkiä.
Saaristossa naisten rooli oli perinteisesti hyvin monipuolinen ja keskeinen. He vastasivat usein kodin sekä perheen hoidosta, mutta osallistuivat myös elinkeinotoimintaan kuten kalastukseen, karjan hoitoon ja kaupankäyntiin. Saariston elämä oli usein fyysisesti vaativaa ja naiset kantoivat usein raskaan taakan. Jossain taloissa oli kipakat talonemännät. Eräs isäntä oli luonteeltaan häijy. Kun isäntä oli haukkunut emäntää voita kirnutessa sanoi emäntä: ” Talo ja tavara on minun ja ovenläpi on sinun.”
Näyttelyssä oli esillä naisten elämään liittyviä esineitä, mutta myös heidän elämäntarinoistaan oli kerrottu. Riitta on vuonna 1941 Littoisissa syntynyt nainen ja hänen tarinansa keskittyi muun muassa sen aikaiseen opiskeluun ja naisen elämään. ”Naisen elämä ei se ainakaan huonoa ollut. He olivat taitavia ihmisiä ja monet olivat käyneet kansanopistot ja käsityökurssit.”-Riitta Räikkä
Monien naisten tarinoissa korostui se, miten jo nuoresta lähtien piti pärjätä ja pystyä omatoimisesti tekemään asioita. Lapset joutivat muun muassa soutamaan kouluun jo ensimmäisellä luokalla ja talviaikaan heidän piti kulkea sinne jäätä pitkin. Naisten piti myös nuoresta pitäen oppia pitämään kodista huolta, koska jonkun piti olla koko ajan kiinni hellassa. Myöhemmällä iällä naiset joutuivat olemaan pitkiä aikoja yksin kotona, koska miehet kävivät pitkillä matkoilla pyytämässä esimerkiksi silliä. Reissut olivat kestoltaan noin 3 kuukautta, jonka aikana naisten tehtävä oli huolehtia lapsista ja kodin hoidosta. Sodan jälkeen 1940-1970-luvuilla miehet lähtivät Rymättylästä Saukko-laivastolla kohti Pohjois-Atlanttia. Itämeren sillit oli kalastettu vähiin, joten kalaa piti lähteä pyytämään pitkän matkan takaa.
”Ei saa olla ykstotinen vaan täytyy olla vähän hullu, että pärjää”-Saariston naiset näyttely
Eveliina, Meri, Iina ja Miksu