”Siellä oli vanhaa Turkua jonka maa oli paljon alempana kuin tavallisesti  nykyään.” ”Siä oli yks semmonen koiran luuranko se sopis hyvin tähän mun koirapehmoleluteemaan.”

”Mä näin yhden pelin siinä piti rakentaa taloja ja arvata vielä mä näin sellaisen pöydän johon piti kirjoittaa nimi ja se musta oli vähä niinku muovailuvahaa.” ”Se peli oli kiva.” ”Siin piti rakentaa tiilistä ja kivistä ja niitä hyötykäytettiin ku rakennettiin taloja ja jos pelis arvas oikein sai rakentaa peliä ja ku sen sai kokonaan loppuun siitä tuli talo ja jos arvas väärin siitä tuli allas.” ”No oli ihan se koira lammas peli.” ”Ku oli ne millä pysty pyörittään sivuttain niin ne oli tosi kiinnostavia ja sitte tota oli ne luurangot ne oli tosi kiinnostavia.”

Saimme mukaan tehtävävihkoset, joita aloimme tehdä iltapäivällä.

”Mun mielestä siitä sinisestä koirasta tuntu ilkeeltä ja sitä kohdeltiin tosi ilkeästi ja sitte tota sen mielestä se ei ollu oikeen kivaa et kaikki toiset sai juoda ja siniset koirat ei saanu tai sai rapsutuksia ne ei saanu päättää mitää ja muut sai päättää mitä ne oli ja mitä ne teki mut se löysi joku päivä toisen sinisen koiran ja se oli isompi ja vähän samalla lailla kohdeltu ku se pieni sininen koira. Että ei saa kohdella toista ilkeesti kuten lyödä kuristaa tai puristaa koska toiselle voi tulla paha mieli.”

Rakensimme lopuksi ”Rauhanpuun”, johon jokainen sai miettiä asioita, joita jokainen meistä tarvitsee kasvaakseen ja elääkseen rauhassa sekä voidakseen hyvin: saa lepoa, saa ruokaa ja vettä, saa tarvikkeita kotiin, saa pussata, on vanhemmat, saa rakastaa, saa kavereita, saa olla siskoja, veljiä, äiti ja isi, saa leikkiä, saa olla lemmikkejä, saa tykätä koirista, rauha tulee kun sammuttaa traktorin, saa tykätä unilelusta ja puistosta,  saa puhdasta ja terveellistä ruokaa, rauhaan ei kuulu kiusaaminen, ei saa häiritä toisten leikkiä, rauha on ennen kuin laittaa traktorin käyntiin, saa kodin, jos toinen tekee eskarijuttuja toinen ei saa tulla kutittamaan tai pilaamaan juttuja, saa puhdasta vettä, ei saa häiritä jos toinen haluaa rauhaa, saa olla rauhassa yksin, rauha on ystävyyttä ja rauha on rakkautta.

Matkustimme Kiinaan. Eräs lapsistamme esitteli kiinalaista kirjoitusta ja esineitä. Kuuntelimme kiinan kieltä äänitietokirjan ja lukevan kynän avulla. Tutkimme Kiinaa maailmankartasta ja katsoimme erilaisia kuvia. Luimme Leena Virtasen ja Salla Savolaisen kirjan ”Xing ja sukulaiset”, joka kertoo Kiinasta adoptoidun lapsen vaiheista, sekä Lippa Lohikäärmeen liikuntasadun Aistiseikkailu-kirjasta. Karhut kertovat: ”Ne oli tosi kiinnostavia ja yllättäviä ja tosi hauskoja ja erilaisia tapoja kuin Suomessa. Ne oli kivoja ja sit se kynäjuttu oli kiva ja mäki haluisin semmosen mut en saa jos en mee Kiinaan.” Kiinalaisen kulttuurin asiantuntija lisää: ”Kiinassa on paljo tollasta lelua jossa on kone ja aina mä saisin sieltä leluja.”

Saimme paljon tietoa Intiasta. Eräs lapsistamme esitteli meille mm. intialaisia rahoja, kieliä, matkakohteita, joogaa, esineitä, vaatteita ja ruokia. Lapset saivat kysellä häneltä sanoja, jotka hän käänsi omalle äidinkielelleen. Harjoittelimme intialaisten kirjainten piirtämistä. Intialaisen kulttuurin asiantuntijamme kertoo: ”Että niinku pitää mennä lentokoneella Intiaan ja mulla on semmonen tanssiva juttu jos liikuttaa vähä se kertominen oli kivaa haluaisin pitää uudestaan ja siellä käytetään semmosii melkein niinku hameita.” Karhut kertovat: ”Intiassa oli tosi mielenkiintosta matkustaa ja siä on tosi paljo erilaisia tapoja. Mäki haluisin tanssivan tyypin. Ja mä haluisin sellasen puvun. Mäki haluisin.”

Viikon loppupuolella tutustuimme vielä ryhmämme lapsen kanssa Sloveniaan. Katsoimme maata kartalta ja karttapallolta. Tutkimme aakkosia ja opimme sanoja sloveniaksi. Juttelimme perinteisestä slovenialaisesta satukirjasta ja kissakirjasta. Ihastelimme älytaululta Slovenian maisemia ja laskettelurinteitä. Asiantuntijamme kertoo: ”Slovenia on tosi kiva maa ja paikka ja se on pieni maa ja siä on kiva askarrella ja mennä lounaalle siä on mun sukulaisia ja siä on tosi kivaa ku siä on kissa ja koira ja siä on vauva ja kun se pistetään nukkumaan ja sen kans on kiva tehdä legoja vaikkei se osaa rakentaa niitä ja ku se nukkuu me tehään palapelejä ja tikkupeliä ja muistipeliä.” Karhut kertovat: ”Tosi kiinnostava mun mielestävä ja siä on vähä erilaisia ruokia. Se on kiinnostava laskettelupaikka. Ja hieno maa. Mä haluisin lasketella siellä. Mäki haluisin kokeilla lasketella. Ja mäki.”

Tänään 21.3. vietetään kansainvälistä Downin syndrooma -päivää (kuva kirjasta ”Voihan vammainen”).

Matkustimme laululeikkien myötä Kiinaan ja Afrikkaan. Tansimme ja soitimme maille tyypillisen musiikin tahdissa ja tutustuimme erilaisiin esineisiin, esimerkiksi Kiinassa ”kokeiltiin puikkoja”. Tutustuimme erikielisiin Raamattuihin. Keskustelimme siitä, millaista avustustyötä suomalainen kirkko tekee näissä maissa ja miksi.

Kävimme myös Virossa, jossa kirkon työ eroaa monista muista maista, sillä siellä kirkon työ on esimerkiksi opetusta. Arvailimme mitä eri vironkieliset sanat tarkoittavat suomeksi.

Luimme Minna Canthista Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjasta ja lauloimme laulun ”Minna Kantti” Lasten lauluvuosi -kirjasta.

Katsoimme osia arabialaisesta kulttuurista kertovasta videosta (https://areena.yle.fi/1-1065743). Nyt tiedämme muun muassa sen, miten Lähi-idässä tervehditään, millaisia rakennuksia siellä on ja millaista on arabian kieli. Lapset saivat myös ehdottaa sanoja, kuten pannukakku, tiekarhu, kello ja Batman, joita avustajamme käänsi heille arabiaksi.

Tutustuimme tyypilliseen vaatetukseen. Naisella on semmonen huivi päässä jos niillä ei oo pipoja ja on se uskonto ja miehillä on siks ettei aurinko pistä lapsella on kultaa jos menee johonki juhliin niin on semmoset kultapipot päässä.

Harjoittelimme oman nimen ja numeroiden kirjoittamista arabiaksi.

Kokeilimme kuulosuojainten avulla, miltä tuntuu, kun ei kuule. Näimme oikeaa viittomakieltä ja harjoittelimme viittomakielellä tärkeän sanan ”kiitos”. ”Tossa me tota tehtiin niin et tunnusteltiin mitä tapahtuu ettei kuule ja se nainen viittos.”

Kuvassa on ”Paapaa”, jolla on pitkät korvat, mutta hän ei kuule. Paapaa pitää laulamisesta ja lauloimme hänelle viittomakielellä Pikku Papun orkesteri -kirjasta laulun ”Leppäkertun aamutoimet”. ”No se oli hauskaa ku se leppäkerttu meni nopeesti.”

Tutkimme peilin avulla, mikä meissä on samanlaista tai erilaista.

Tarkastelimme ja esittelimme kuvia erilaisista ihmisistä ja mietimme, millaista apua he tarvitsevat.

”Me kokeiltiin miten voi pyörätuolis.” Ennen kuin ryntää auttamaan, kannattaa kysyä, ”että voinko auttaa”.

Katsoimme kuvia ja mietimme, mistä sokean tunnistaa. Kokeilimme sokeille suunniteltua kelloa ja harjoittelimme pistekirjoitusta.

Tunnustelimme silmät peitettynä erilaisia esineitä ja saimme kokeilla valkoisen kepin käyttöä.

Saimme työryhmältä kiitokseksi kirjan ”Voihan vammainen”. Kiitos diakoniatyöntekijät Kristiina, Tanja ja Tarja mielenkiintoisesta vierailusta!

Teimme pienryhmissä ajatuskartan vauvojen tarpeista. Pariharjoituksessa jokainen sai olla vuorollaan vauva ja hoitaja. Hoitaja sai hieroa ja silitellä vauvaa kuunnellen samalla vauvarunoja. Keskustelimme myös, minkälainen kosketus tuntuu hyvältä tai epämiellyttävältä ja mietimme, mihin toista ei voi koskea. Lopuksi esiteltiin jokaisen vauvakuva ja lapset saivat arvata, kuka kuvassa on. Jokainen sai kertoa, millainen vauva on ollut. Kaikki koristelivat kehyksen, johon oma vauvakuva laitettiin. Lisäksi pääsimme vierailemaan talomme alle 3-vuotiaiden ryhmissä.

Tutustumme projektin aikana eri maiden kulttuureihin kirjojen sekä muun toiminnan myötä. Ryhmässämme on lapsia eri maista, ja he saavat kertoa eri tavoin kulttuuristaan.

DaisyLadies ry on Suomen ensimmäinen maahanmuuttajataustaisten naisten asioihin keskittyvä yhdistys Linnankadulla: http://daisyladies.fi/fi/

”Siinä vedettiin narusta ja sitten sieltä tippui karkkia.”