Syyskuussa olemme pysytelleet päiväkodissa ja tehneet retkiä vähemmän. Toki muutama mukava retkikin tehtiin, niistä alempana lisää.
Lauluhetkillä olemme laulaneet ja tanssineet niin vanhoja perinteisiä lasten lauluja kuin vähän uusempiakin lauluja. Osa lauluista on lapsille vähän vieraita ja osa taas meille aikuisille. Yhdessä opimme toinen toisilta, oppiminen ei lopu koskaan. Bumbsi bum teemalla vedettiin yksi lauluhetki, jolloin kuvista arvailimme ryhmänä mikä laulu se voisi olla. Se oli hauskaa ja varmaan otamme sen joskus uusiksi. Laulureppu on yksi uutuus, jolloin saadaan odotusaikaan nopeasti muutama laulu tai loru.
Eskarit ovat tutustuneet tiiviiseen tahtiin uusiin kirjaimiin. Syyskuun 
kirjaimet ovat: S, U, E ja N. Ulkona on metsästetty kirjaimia tai osia kirjaimista, jolloin kaverin kanssa on tehty yhteistyötä että on palasista saatu yksi kirjain. Paljon on mietitty myös sanojen alku kirjaimia, miltä se kuulostaa ja miltä se näyttää.
Halloween askartelu aloitettiin kurpitsa askartelulla. Jolloin harjoiteltiin käden ja silmän yhteistyötä, saksien käyttöä (huopaa olikin vaikeampi leikata, kuin papreria). Jokainen sai tehdä sellaisen kurpitsan kuin halusi, niistä materiaaleista mitä oli tarjolla ja niistä tuli todella upeita. Lapset olivat näppäriä askartelijoita.
Päiväkoti sai lainaan steam-tiedekassin ja niitä kokeita olemme tehneet ahkerasti, ainakin kerta viikkoon, niin että myös iltalapset ovat päässeet tutustumaan tieteen ihanaan maailmaan. Lapset ovat innokkaasti tehneet putkista ratoja ja laittaneet helmen kulkemaan rataa pitkin. Tätä on kotonakin helppo kokeilla, kun säästää tyhjät talouspaperi ja wc-paperi hylsyt ja sinitarralla tai teipillä sitoo hylsyt vaikka oveen ja niin rata on valmis. Vain mielikuvitus on rajana millaisia ratoja niistä valmistuu. (tyhjät paperihylsyt ovat valtavan hyviä kaikenlaiseen askarteluunkin)
Testasimme myös, paljonko lelut painavat ja mitkä lelut/asiat kelluvat. Mihinköhän mangneetti tarttuu, aika moneen asiaan tarttui. Lapset keksivät hauskasti testata myös päällään olevia asioita, kuten vetoketjun vedin, korut. Luupeilla tutkimme miltä sormenjälki, pöpö, sokeri, torakka, hämähäkki, lego ja moni muu asia näytti. Kiikareilla vaklasimme pihan perällä leikkiviä lapsia.
Laitoimme myös pipetillä väriainetta öljyyn ja havannoimme, että vaikka kuinka sitä sekoitti niin ne eivät sekoittuneet keskenään. Ainoastaan pipetillä pudoittamamme pisarat hajosivat pienemmäksi.
Kaikkein suositun tiedetehtävä oli sadepilven teko. Siihen tarvittiin vettä, partavaahtoa pilveksi ja väriainetta sadepisaroiksi. Kokeilimme myös muita väriaineita kuin sinistä ja hienosti lapset keksivät että meidän pilvi taisi olla saastepilvi. Riemu oli katossa kun väriaine pääsi partavaahdon läpi ja tuli sateeksi.
Lasten suosikki oli myöskin tulivuoren teko. Siihen tarvittiin astioiden lisäksi foliota, elintarvikeväriä, ruokasoodaa, etikkaa ja vettä.
Sateenkaari oli myös helppo toteuttaa kotona. Tarvitsee vain 3 lasia, talouspaperia ja värillistä nestettä.
Viskarit kävivät Pääkirjastossa palauttamassa lainatut kirjat ja lainasimme myös uusia kirjoja. Supersankari-kirjat lähtivät jälleen meidän matkaan. Sattuipa sopivasti, kirjastossa oli supersankari teemainan näyttely. Bussissa matkailu sujuu meiltä mallikkaasti, vaikka joskus voi joutua ihan ventovieraan viereen istumaan, kun bussi on niin täysi. Matkalla bongasimme liikennemerkkejä, joka täydensi kuluvaa Turvallisuusviikkoa.
Eskarit kävivät WAM-museossa katsomassa Hei tyypit!-näyttelyn. Hei tyypit!-näyttely esitteli suomalaista nykykuvanveistoa ja salit olivat täynnä hienoja kolmiulotteisia hahmoja. Joillakin hahmoilla oli monta muotoa, aivan kuin ne olisivat siirtymässa yhdestä olomuodosta toiseen. Näyttely herätti monenlaisia tunteita: iloa, sympatiaa, ihmetystä, hämmennystä ja vähän myös pelkoa. Näyttelyn materiaalieina oli käytetty, puuta, keramiikkaa, lasia, metallia, 3D printtausta sekä käytettyjä vaatteita.
Keskiviikkoisin meillä on ollut leipomispäivä. Keittiössämme on paistunut omena-, puolukka- ja päärynäpiirakkaa. Leipomisessa lapset oppivat mittaamaan, huomaavat dl ja tl eron, on hieman eriasia tuleeko kanelia dl tai vaan tl. Käyttämään veistä ja pilkkomaan hedelmiä, Odottamaan omaa vuoroaan. Näitä kaikkia lapset ovat hienosti oppinut ja toteuttanut ja kaveria on hienosti jeesattu sekä kannustettu. Taikinaa on myöskin maisteltu.
