Koitetaanpa mielikuvaharjoitusta: Olet nuori aikuinen, jonka opinnot eivät taaskaan etene. Takana on kymppiluokka tai valmistava koulutus (nykyään TUVA) ja nyt jo kolmas aloitettu perustutkinto on jäämässä kesken. Lukiossakin olet käynyt koittamassa. Periaatteessa sinua kiinnostaa kyllä päästä töihin nopeastikin. Alavaihtoehtojakin olisi monia – kunhan ei ihan pelkkää tiilten lemppaamista. Tuskastuttaa, kun et tiedä, mistä on kyse. Keskittyminenkin on hankalaa, mutta mitään neurologista vaivaa ei ole löytynyt. Koulussa käsiteltävät asiat tuntuvat liian pitkiltä seurata. Illat venyvät myöhään hereillä, vaikka tiedät, ettei se aamua mitenkään helpommaksi tee. Koulutuksia olet aloittanut niin monta, ettei ryhmästä kenenkään kanssa kannata ystävystyä. Kuitenkin tämäkin taas loppuu kesken. Ja jos nyt kävisi niin, että koulutuksen suorittaminen onnistuisi vaikka ekat puoli vuotta, niin ensimmäistä harkkapaikkaa et ainakaan usko saavasi. Työkkärin ammatinvalinnan ohjaaja kuulostaa puhelimessa siltä, että nyt viimeistään pitäisi laittaa vauhtia opintoihin tai tulee tupenrapinat. Kaikki alkaa viimeistään muutaman kuukauden päästä ihan syystäkin ahdistaa. Taas kerran pitäisi ehkä vaihtaa alaa.

Missä vika? Ja mikä avuksi siihen?

Perustaidot määritellään lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taidoiksi. Tulemme jatkossa olemaan – ellemme jo ole – tilanteessa, jossa perustaitojen määritelmää on pakko laajentaa. OPVA-opintojen aihepiiriskaala kasvaa siinä samalla. Opiskelua ja siinä sivussa työllistymistä estää perinteisten perustaitojen puutteiden lisäksi keskittymistaitojen, arjen suunnittelun taitojen, ryhmässä toimimisen taitojen puute sekä tiedon tulkitsemisen sekä tekoälyn sopivan käytön ymmärtämättömyys. Monet OPVA-toteuttajat ovatkin suunnittelussaan jo laajentaneet perinteistä skaalaa elämänhallintataitojen suuntaan. Tätä laajentamis- ja kehittämistyötä tullaan tarvitsemaan lisää. Jos edellisen mielikuvaharjoituksen opiskelijan tapauksessa ensimmäinen ammatillinen tutkinnon osa suoritettaisiin hitaammin OPVA-tuen ollessa käynnissä rinnalla opiskelu alkaisi mahdollisesti taas luistaa ja itsetunto löytyä.

Mitkä koulutuksenjärjestäjän mahdollisuudet ovat?

Viime aikoina koulutuksenjärjestäjien soraäänet rahoitusjärjestelmän monimutkaisuudesta ovat pysynet voimissaan. Toivon koko sydämestäni, ettei järjestelmän yksinkertaistamista tärkeimpänä pitävien ehdotusten pohjalta OPVA:a haudata johonkin tuen portaiden viidakkoon. Profiloitu tuote kohderyhmälle – “TUVA käytynä ja/tai ala valittuna, mutta perustaidot eivät riitä” on osoittanut tarpeellisuutensa. Hitaan etenemisen ammatillisissa tutkinnon osissa puolen vuoden ajan on se, mitä yhä enemmän tarvitaan. Tarve on sama niin maahanmuuttajaväestössä kuin kantasuomalaisten keskuudessa, niin jatkuvan kuin yhteishaun perusteella aloittaneiden joukossa. Ilman OPVAa hyödynnettäväksi jää vain erityisen tuen lisäresurssi. Sen epäjohdonmukainen käyttö ja erityisen tuen momentin kulut siinä samalla. Keskeyttämisten määrän kasvu on kaikkein kallein vaihtoehto. On sääli, jos niin käy, kun opinnoissa ei pärjää, mutta erityisopetuksen perustetta ei ole. Kaikkien pitäminen mukana koulutusjärjestelmässä on kuitenkin koulutuspoliittinen itseisarvo Suomessa.

Kokemuksia yhteisen OPVA-kehittämisen alusta

OPVA haltuun – Framåt med SSS on nyt toiminut kunnolla puolen vuoden ajan. Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on aina ollut työlleen omistautuneet ja innostuneet opettajat. Niin on nytkin. Kaikista työkokonaisuuksista on muodostumassa verkostoja – opetusyhteisöjä, joissa pienessäkin koulussa työskentelevillä on kollegoja ja siten pääsy yhteiskehittämiseen. Materiaalia, joka huomioi kaikki oppijat niin iän, etnisen taustan kuin muun saavutettavuuden suhteen, muodostuu aoe.fi -sivustolle paljon. Toivon erityisesti, että hankkeesta jää jopa elinikäisiä verkostoja perustaitojen kanssa töitä tekeville ammattilaisille. Suomi on kuitenkin varsin pieni maa ja moni asia on kaveriavun kanssa menestyksekkäämpää.

Mielenkiintoisella tavalla olemme huomanneet, että yhteiskehittämistä kannattaa tehdä päivän mittaisissa parteissa. Ei yhtään lyhemmissä, koska muusta opetustyöstä irrottautuminen lyhyeksi, ajaksi on osoittautunut koko päivää vaikeammaksi. Hieman yllättävää, eikö totta!

Loppuun kesäkirjasuositus

Suosittelen lukemiseksi kaikille Johann Harin kirjaa Kadonnut keskittymiskyky (2023, löytyy myös luettuna äänikirjapalveluista). Kirja on moninäkökulmainen teos, josta jutellaan lisää EPALE:n Community Conference – Aikuiskoulutuksen eurooppalaisen yhteisökonferenssin kolmantena päivänä 12.10.2023 näiltä näkymin Helsingin Eurooppa-salissa. Lue tai kuuntele kirja, laita aika talteen ja pidetään siellä ihan perinteinen lukupiirin tyyppinen keskustelu!

Kirjoittaja on TAI:n sosiaali- ja terveysalan koulutuspäällikkö, joka on huolissaan koko kansamme perustaitojen laskusta. OPVA-opintoihin hän kannustaa kaikkia, jotta opiskelijan arki olisi nautinnollista opintojen täyttämää aherrusta, joka tuntuu etenevän.

Kalle Ojanen,
TAI:n sosiaali- ja terveysalan koulutuspäällikkö
BLOGITEKSTI: “Pidän kaksin käsin kiinni opiskelijoistani”

Vastaa