Opva haltuun – Framåt med SSS -hankkeen keskeisiä tavoitteita ovat verkostoituminen ja toisilta oppiminen. Olen itse toiminut Opvan parissa pari-kolme vuotta, lähinnä suunnittelutehtävissä. Tämä matka on ollut pitkä ja monipolvinen ja suunnittelupöydän ääreen on pitänyt palata yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä Opvan opetus koulutussuunnittelun puolelle on oivallus siitä, että suunnittelu ja kehittäminen eivät koskaan lopu.
Tulemme paremmiksi erilaisten tarpeiden havaitsemisessa ja tunnistamisessa. Yksilöllisistä tarpeista lähtien pystymme muodostamaan erilaisia opiskelijaprofiileja ja näistä kohderyhmiä. Opimme ennakoimaan. Ennakointitiedon pohjalta suunnittelemme ja kokeilemme erilaisia tuen tarjoamisen ja toteuttamisen rakenteita, vastaamme erilaisiin tarpeisiin. Samaan aikaan tarpeet muuttuvat, toimintaympäristö muuttuu, me itse ja tapamme tarkastella erilaisia tarpeita ja etsiä niihin vastauksia muuttuvat. Suunnittelu jatkuu, palaamme jatkuvasti kehittämään ja kokeilemaan.
Suunnittelun, kehittämisen ja kokeilun sykleissä yksittäisen toimijan olo saattaa käydä tukalaksi. Tuntuu, että näkymä kapeutuu eikä edes oman organisaation toiminnan kokonaisuutta välttämättä hahmota selkeästi. Tällaisessa tilanteessa kannattaa katse suunnata oman lokeron ulkopuolelle, saada virkistystä, oivalluksia ja innostusta siitä, mitä muut ovat tehneet ja miten tekemisessään onnistuneet.
Tällaisen oivalluksen hetken minulle tuotti Helsingin kaupungin toisen asteen oppimisen tuen pedagogisen asiantuntijan Tiina Kalliolan esitys Stadin AO:n tuetusta Majakka-oppimisympäristöstä talvella 2023. Omassa yksikössäni TAI:n SOTE:ssa oli pitkin syksyä ollut ilmassa kokemusta poikkeuksellisesta muutoksesta: oppivelvollisten aloittavissa ryhmissä oli paljon ilmapiiriongelmia, poissaoloja ja rauhattomuutta, menemistä ja tulemista. Alkoi tuntua, ettemme enää pärjää vanhoilla keinoilla. Tähän tilanteeseen Majakka-Opva toi valoa. Aiemmin olimme lähestyneet Opvaa vahvasti suomen kielen ja matemaattisten valmiuksien tukemisen kautta. Stadin AO:n Majakka-opva -toteutus sytytti lampun: elämänhallinnalliset kysymykset ovat osa oppimisvalmiuksia ja yksilön perustaitoja. Niitäkin voidaan tukea ja harjoittaa. Ja tätä voidaan tehdä opva-kehyksen sisällä.
Maaliskuun 2023 lopussa TAI:n logistiikan yksikön pihalla Kuormakadulla tehtiin lähtöä kohti Helsinkiä. Matkaan valmistautuivat kielten opettaja ja Opva haltuun -projektikoordinaattori Anne-Marie Haikio tekniikan yksiköstä Peltolasta, Opva haltuun -projektipäällikkö Marja Kannisto, Peltolan ja Kuormakadun erityisopettaja Annukka Mäkitalo, Aninkaisten yksikön YTO-tiimivastaava Monica Törn, Ruiskadun kampuksen liiketoiminnan YTO-tiimivastaava Tiina Kielo sekä minä, SOTE-yksikön YTO-tiimivastaava Ruiskadulta.
Matka moottoritiellä sujui vauhdikkaasti ja perillä Stadin AO:n Sturenkadun yksikössä meitä oli vastassa Stadin AO:n kampus 5:n koordinoiva erityisopettaja Ansa Savolainen, Sturenkadun toimipaikan vastaava erityisopettaja Sirpa Holopainen sekä Opva haltuun -projektikoordinaattori Tiina Tampio. Heidän mukanaan pääsimme kiertämään yksikössä ja näkemään eri alojen opetustiloja. Ruokailuun mukaamme liittyi Tiina Kalliola.
Tiina aloitti benchmark-retkemme varsinaisen esitysosuuden Majakka-oppimisympäristö -esityksellä. Sirpa Holopainen jatkoi kertomalla Majakassa tehtävästä työstä käytännön näkökulmasta. Molemmat puheenvuorot ja niihin liittyvä keskustelu olivat äärimmäisen arvokkaita: suunnittelutyötä tekevänä arvostan Tiinan selkeää kuvausta Majakan toimintamallista. Sirpa teki eläväksi ja käsin kosketeltavaksi opettajan asenteen ja työn merkityksen elämänhallintavalmiuksiaan Opvassa kehittävien opiskelijoiden kannalta. Tarvitaan kommunikaatiota, vuorovaikutusta, arvostusta, luottamuksen pitkäjänteistä rakentamista.
Kun käy katsomassa läheltä jotakin, jolla on välitön yhteys työhön, jota tekee ja joka sitä kautta herättää innostuksen ja auttaa näkemään omien kuolleiden kulmien taakse, on kokemus usein intensiivinen. Niin nytkin. Paluumatkalla ajatukset ja ideat poukkoilivat, mutta samalla vahvistui yhteinen kokemus: mekin tarvitsemme jotakin tällaista.
Tätä voi vertaisoppiminen parhaimmillaan olla: saamme uusia tapoja nähdä ja käsittää, emme valmista ratkaisua kaikkeen. Lähdemme eteenpäin uusien ajatusten kanssa, palaamme jälleen suunnittelupöydän ääreen, pohdimme, keskustelemme, teemme. Ja otamme tulevan syksyn vastaan yhtä työkalua rikkaampina.
Mikko Haapala
YTO/OPVA-tiimivastaava TAI:n SOTE-yksiköstä