Seuloimme pohjanäytteestä pari liejusimpukkaa ja täysin saven peitossa olleen kilkin. Ne elävät muun muassa Itämeren pehmeissä pohjissa noin kolme vuotiaiksi. Se on Itämeren suurin äyriäinen ja voi kasvaa jopa 10 cm:n mittaiseksi. Meidän löytämämme kilkki oli noin 2-3cm mittainen eli ei vielä täysikasvuinen. Kilkki on saalistaja ja raadonsyöjä. Se on myös ravintona pohjakaloille. Löysin myöhemmin kilkin omasta juomapullostani, johon se oli laitettu säilöön. Nina oli vahingossa laittanut näytteet ensimmäisen muovipullon, joka käteen sattui. Onneksi en juonut siitä pullosta! Kilkki ei nauttinut valossa olemisesta, joten vapautimme sen takaisin syviin meriin ja kuva siitä jäi ottamatta.
Aamulla suuntasimme Sandön saaren eli Sandhamnin hiekkarannoille tutustumaan Itämeren eliöstöön. Löysimme Läskiranta-nimisen uimapaikan, josta koitimme uimareita häiritsemättä napata näytteitä hiekasta ja rannan eliöstöstä. Ranta oli monipuolinen paikka kerätä näytteitä, koska vierekkäin löytyi pehmeän pohjan lajistoa hiekkarannalta ja kovan pohjan lajistoa vierestä paljastuvalta kalliolta. Tutkimukset alkoivat kahlaamisella, jossa keräsimme kalliopohjalta rakkolevää. Rakkolevän poimiminen oli tarkkaa, sillä meidän piti hiipiä säikäyttämättä rakkolevän suojissa asuvaa eliöstöä. Lähelle päästyä piti rakkolevä eliöineen napata muovipussiin ripeästi. Siirsimme rakkolevät muovikaukaloon ja ravistelimme sitä hieman, jotta eliöt saataisiin liikkeelle. Sitten vielä erottelimme levät, ja niistä löytyneet eliöt pienempiin kaukaloihin.
NNE:n tutkimuskohde Sandhamnissa
Kaukaloihin päätyi kaikenlaista eliöstöä. Vesirajassa kiinni oli liukas sinileväkerros. Siinä kasvoi tummaa tällilevää. Vesirajan rajan alapuolella oli viherleväkerros, jossa kasvoi runsaasti kirkkaanvihreää ahdinpartaa. Viherleväkerrosta seurasi ruskoleväkerros, joka oli rakkohaurun peitossa.
Levien lisäksi onnistuimme nappamaan myös pienempiä eliöitä, sekä simpukoita. Lokilla tutkimme keräämiämme leviä ja eliöitä mikroskoopin avulla. Pehmeältä pohjalta löytyi simpukankuoria. Löysimme esimerkiksi liejusimpukoita ja idänsydänsimpukoita. Kovalta pohjalta löysimme lisää simpukankuoria, jotka olivat sinisimpukoita. Mikroskopoidessa löysimme rakkolevän pinnalla elävää levärupea, joka on sammaleläin. Muita löytämiämme eläimiä oli mm. leväsiira, leväkotilo ja leväkatka. Näimme myös paljon mikromuovia, joka näkyy mustina säikeinä. Itämeren lajisto on todella pientä ja havaitsimme, että lajisto on yllättävän laaja. Lajiston koon takia se on vaikeaa havaita, ja siksi Itämeren lajiston laajuus on meiltä piilossa.
Lähdimme Sandhamnista ja päätimme harjoitella vendoja eli suuntasimme vastatuuleen. Kryssimme neljä tuntia kohti Saltsjöbadenia. Kiinnityimme kuuluisan kylpyläkaupungin satamaan klo 22.50. Upea auringonlasku ja punainen kuu taivaalla, tyylikäs rantautuminen ja iltapala. Hyvää yötä <3
Aamulla heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen Enskäristä. Söimme aamupalaa ja lämmitimme saunan. Rohkeimmat kävivät uimassa. Saunomisten jälkeen Christiane kertoi meille Enskärin merkityksestä Suomelle ja sen roolista sodan aikana. Sodan ajasta on nähtävillä enää joitakin rakennuksia ja tykkejä, sillä itse linnake on räjäytetty pois Ahvenanmaan demilitarisoinnin vuoksi. Nina opetti meitä tunnistamaan saaristossa eläviä kasveja kuten maksaruoho, jänöapila ja tyrni. Tyrni esimerkiksi kestää hyvin kuivuutta, suolaista vettä ja saariston niukkuutta.
Oppituntien jälkeen otimme suunnan kohti Ruotsin rannikkoa. Lähdimme Enskäristä Ahvenanmerelle ja edessä näkyy pelkkä avomeri. Tuuli puhaltaa etelälounaasta 8 m/s. Nostimme melkein heti isopurjeen, genuan, staysailit ja sitten katse kohti horisonttia ja varovaisuutta peliin. Lokki on kallellaan 30 astetta, vettä lentää kannelle ja huuhtelee Lokin uutta genoaa.
Kuunari Lokki irtosi laiturista kuuden jälkeen. Ensimmäinen merimaili selätettiin koneella, ja kun isompi meri (Ahvenanmeri), aukesi melumuksujen eteen, kiskoimme purjeet kohti taivasta. Ensin Elina käänsi keulan vastatuuleen, ja sitten nostimme isopurjeen. Kun isopurje saavutti mastonhuipun, käänsimme Lokin kohti Enskäriä. Tämän jälkeen nostimme vielä genuan ja megafishermanin vauhdittamaan matkaa. Myöhemmin nostimme vielä genaakkerin ja vauhtia tuli yli 7 solmua.
Eckerön tuulimyllyt
Ahvenanmaan saaristo viehättää koko porukkaa; vesi on kirkasta ja luodot sulautuvat auringonlaskuun, Eckerön uusi tuulipuisto kruunaa taivaanrannan. Nyt purjeet ylhäällä, suunta luoteeseen, tuulen nopeus 6 m/s ja vahdin vaihdon aika. Aurinko laskee pikkuhiljaa syvemmälle horisonttiin, miehistöllä on mahat täynnä (rajatusti maustettua) risottoa, tunnelma on rento ja keli paras mahdollinen.
Kakkoslegi lähti aikaisin aamulla Viking Glorylla kohti Maarianhaminaa. Nina Brander piti ensimmäisen ”oppitunnin” ja kertoi meille Latokarista. Aurajokisuulle kertyvää lietettä ruopataan ja läjitetään maalle, tulevaisuudessa sen päälle tehdään kerrostaloasuinaluetta.
Maarianhaminassa vaihdoimme miehistöä. Saimme myös pienen treenin, kun kävelimme Lokille. Osa porukasta lähti ruokaostoksille ja toisille pidettiin perehdytys Lokista. Ostoksilta mukaan tarttui kaksi täyttä ostoskärryä ruokaa, ja rikoimme muun muassa Lokin ennätyksen banaanien määrässä (40 kpl).
Paavo nostettiin puosuntuolilla mastoon viemään megafishermanin nostimen blokin läpi. Stunttimies itse kuvaili kokemustaan jännittäväksi, mutta hän oli myös itsevarma taidoistaan. Lokki lähti aurinkoisessa kelissä satamasta kuuden jälkeen. Alkumatka mennään moottorilla, pian nostetaan purjeet, kun kurssi otetaan kohti seuraavaa satamaa Enskäriä. Nyt meluja suosii etelälounaistuuli, joka puskee keskimäärin 8 m/s sekunnin voimalla.
