Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Olemme seilanneet Merilukion kolmen eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Turusta Isokarin ja Kökarin kautta Maarianhaminaan, Maarianhaminasta Arholmaan,  Sandhamniin  ja Tukholmaan, Tukholmasta Öregrundin ja Gettan kautta Turkuun.

Vuoden 2024 Merilukion purjehduksen teemana oli Myrskyluodon Maija ja saariston naiset. Kävimme koko merilukion kanssa katsomassa ensi-illassa Tiina Lymin ohjaaman Myrskyluodon Maija-elokuvan. Tutustuimme Röölan Dikseli -museossa Saariston naiset-näyttelyyn, Kumlingen kirkon naispyhimyksiin ja merenkulkijoiden suojelupyhimykseen pyhään Gertrudiin, pyhän Annan kirkkoihin Kumlingessa ja Kökarissa sekä neitsyt Marialle omistettuun kirkkoon Houtskarissa. Viimeinen legi purjehti Myrskyluodon Maija- elokuvan kuvauspaikkojen, Maria Michelsdottirin kotisaaren Väderskärin ja kirjailija Anni Blomqvistin kotisaaren Simskalan ohi. Opiskelimme toki muutakin historiaa. Tukholmassa vierailimme Vasa-museossa ja historiallisen museon viikinki-näyttelyssä.

Tämän vuoden NNE-purjehdus on viidestoista koululaivapurjehdus, jonka toteutimme Nina Branderin kanssa. Kun Merilukio perustettiin 2008, lähdimme kehittämään meriympäristössä toteutettavaa opetusta, jossa yhdistetään purjehdusta, merenkulkua, meribiologiaa, merentutkimusta, maantiedettä ja historiaa. Johtavana ajatuksenamme oli ja on edelleen se, että Merilukiota ei voi olla ilman aitoa merellistä oppimisympäristöä ja opiskelua merellä.

Olemme vieneet merelle lähes 500 merilukiolaista s/y Lokilla, hollantilaisilla, norjalaisilla, saksalaisilla aluksilla ja monien erilaisten päällystöjen kanssa sekä opettaneet heille maantiedettä, biologiaa, merentutkimusta, merenkulun perinteitä ja historiaa. Itämeren suojelu on alusta asti ollut keskeinen painopistealue toiminnassamme

Kiitokset kaikille, jotka mahdollistivat vuoden 2024 NNE-kurssin toteutumisen. Haluan osoittaa sydämelliset kiitokseni biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille kollegiaalisuudesta, huikeasta asiantuntemuksesta,  innovatiivisuudesta ja omistautumisesta Itämerelle ja purjehdukselle näiden viidentoista vuoden aikana.

Kiitokset biologian ja maantieteen lehtori Kalle Viherälle, joka vastasi tänä vuonna opetuksesta 1. legillä. Vuodesta 2012 koululaivanamme on toiminut kuunari Lokki. Kiitän lämpimästi s/y Lokin kippareita Teemu Grönroosia ja Sakari Kalsketta sekä förstejä Jyrki Nurmea, Kimmo Hotasta ja Jukka Eloa turvallisesta purjehduksesta sekä osaavasta merenkulun ja purjehduksen opetuksesta, aluksen omistajia sekä ennen kaikkea kuunari Lokkia turvallisista purjehduksista. Lokki on kuljettanut meitä turvallisesti Itämerellä jo yli vuosikymmenen. Kiitokset myös taloudellisesta tuesta TSYKin kannatusyhdistykselle.

Lämpimät kiitokset kaikille 2024 NNE-purjehdukselle osallistuneille sekä kaikille kanssamme 15 vuoden aikana seilanneille merilukiolaisille. Teitä varten näitä purjehduksia järjestetään.

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Merilukion koordinaattori

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Irrotimme köydet 8.10 Houtskäristä, Näsbystä ja aloitimme matkan kohti kotia haikein tunnelmin. Alkumatkan kuljimme koneella, mutta noin kello 9.30 nostimme purjeet tuulen noustua 5-6m/s SW. Purjehdimme pääasiassa sivutuulen voimin, mutta Airistolle päästyämme tuuli kääntyi myötäiseksi. Myötätuulessa purjehtiessa vaarana oli vahinkojiippi. Vahinkojiippi tarkoittaa suunnittelematonta myötätuulikäännöstä, jolloin puomit vaihtavat puoliansa vahingossa.

Purjehdimme Maanpään edustalle asti parhaimmillaan 7.8 solmun vauhdilla ja loppumatkan kuljimme moottorin avulla. Kokonaisuudessaan viimeinen päivä sujui kohtalaisesti keittiövahdin osalta, koska jääkaappi ammotti tyhjyyttään,  mutta purjehduksen osalta mahtavasti.  Opimme matkan aikana paljon purjehduksesta, merestä, historiasta sekä yhdessä olemisesta. Tämä kaikki oppimamme näkyi koko päivän ”sujuvuudessa”.

Konsta, Daniel, Torsti

Päivällä purjehtiessamme ohitimme Simskalan, joka on Myrskyluodon Maijan kirjoittajan Anni Blomqvistin kotisaari. Myrskyluodon Maija, oikealta nimeltään Maria Michelsdottir oli saaristolaisnainen, joka eli Pohjois-Ahvenamaalla vuosina 1824-1903. Maria oli Anni Blomqvistin isotäti. Maijan tarina sijoittuu Simskalan pohjoispuolelle noin 5 mailin päähän Väderskärille.

Blomqvist itse koki pahimman mahdollisen surun, kun hän menetti miehensä ja molemmat poikansa merelle. Hän purki suruaan kirjoittamalla kirjoja, jotka pohjautuivat hänen ja hänen sukunsa kokemuksiin ja tuntemuksiin ja kuvauksiin saariston elämästä. Blomqvistin suuri menetys olikin yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka saivat hänet kirjoittamaan Myrskyluodon Maijan.

Myrskyluodon Maija on koskettava tarina, joka tuo esille läheisen menetyksestä koituvan kivun. Tarina antaa ymmärryksen merenkulun vaaroista ja saariston elämän ankaruudesta. Maijan tarina ei kuitenkaan ole täynnä vain surua. Maija kihlattiin Jannelle vastoin hänen tahtoaan, mutta tarinan edetessä he oppivat rakastamaan toisiaan eivätkä osaisi kuvitella elämäänsä ilman toinen toistaan.

Päivällä lukiessamme katkelmia Blomqvistin romaanista, saimme tarkkaa kuvailua Maijan saaresta.

”Molemmin puolin on saaria ja luotoja. Suurempia ja pienempiä ja ihan pikkuisiakin. Joillakin niistä kasvaa metsää, toiset ovat aivan paljaita, joillakin näkyy havupuita, toisilla taas jokin yksinäinen pihlaja ja pitkin kallionvieriä katajapensaita” (Tie Myrskyluodolle 1968, Anni Blomqvist).

Jokainen elementti saaristoisesta maisemasta oli kerrottu yksityiskohtaisesti ja näimme ja koimme saman maiseman kuin Maria Michelsdottir ja Anni Blomqvist aikoinaan. Oli tunnelmallista kulkea Maijan kotiseudun ohi samalla kun luimme tekstikatkelmia. Keväällä kävimme katsomassa koko merilukion kanssa Tiina Lymin ohjaaman elokuvan Myrskyluodon Maija (2024). Viime yön yövyimme elokuvan kuvauspaikkojen läheisyydessä.

Victoria, Aino, Anni ja Jamesiina

Vahtimme heräsi kello 5.45 ja irroitimme Lokin mooring- kiinnityksestä. Mooring on yleinen tapa kiinnittää vene satamaan Ruotsissa, mutta Suomessa sitä ei juuri käytetä. Siinä satamassa on valmiiksi pohjaan ankkuroidut köydet, jotka nostetaan vedestä ja kiinnitetään veneeseen. Laituriin mennään, joko keula tai perä edellä. Mooring-kiinnityksessä ideana on säästää tilaa satamassa, jotta veneet saadaan mahtumaan mahdollisimman lähelle toisiaan

Kysyimme Christianen kanssa tekoälyltä (AI copilot) onko mooring hyvä kiinnitystapa veneelle? Saimme seuraavan vastauksen:

”Mooring-kiinnitys on yleisesti ottaen hyvä ja turvallinen tapa kiinnittää vene. Se tarjoaa vakautta ja vähentää veneen liikkumista, mikä on erityisen tärkeää kovassa tuulessa tai aallokossa. Oikein tehtynä mooring-kiinnitys voi myös vähentää veneen runkoon kohdistuvaa rasitusta ja estää vaurioita.”

Tyhjensimme septitankin sataman säiliöön. Septitankki on aluksen jätevesisäiliö, joka tyhjennetään maissa. On tärkeää, että jätevedet eivät pääse mereen. Lokista ei koskaan heitetä mitään mereen.

Aloitimme matkan moottorilla ja teimme man over board-harjoituksen Danielin lippiksen pudottua mereen. Lippiksen putoaminen huomattiin nopeasti ja tähystäjä jäi osoittamaan lakkia. Vene käännettiin ympäri ja lakki nostettiin merestä keksillä. Harjoituksen aikana huomasimme ruorikomentomme olevan hieman hukassa, joten kippari piti meille koulutuksen niiden antamisesta sekä niiden mukaisesti toimimisesta.

Kuljimme moottorilla 6 m/s tuulessa sään ollessa puolipilvinen. Vahti vaihtui kello 8.00 aikoihin ja purjeet nousivat pian vaihdon jälkeen klo 8.10. Seilaamme kevyessä 4m/s etelätuulessa kohti Pohjois-Ahvenanmaata, jonne matkaa on noin 36 mailia.

Torsti, Konsta ja Daniel

Tukholmassa tutustuimme yli 330 vuotta merenpohjassa maanneeseen Vasa-laivaan. Laiva oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin lippulaiva, joka upposi 10.8.1628 neitsytmatkallaan vain parin mailin jälkeen Tukholman edustalla. Laiva säilyi Itämeren pohjassa uskomattoman hyvin, sillä Itämeressä ei esiinny uponneiden laivojen puuta syövää laivamatoa.

Vasa-laivan matka päättyi lyhyeen sen rakenteellisten vikojen vuoksi. Laiva on 69 metriä pitkä, mutta vain 11,7 metriä leveä, eli yksinkertaisesti liian kapea. Sen lisäksi laivan aseistukseen kuuluu runsaat 64 tykkiä, sillä ylimääräinen aseistettu kerros lisättiin kuninkaan käskystä. Tykkien luukut on koristeltu näyttävillä leijonan päillä, joita haluttiin neitsytmatkalla esitellä. Sattuneesta syystä laivan painopiste ei ollut suunnitellussa kohdassa, jolloin tykkien luukuista pääsi vettä laivaan, eikä juuri mitään ollut enää tehtävissä.

Monien yritysten jälkeen, vuonna 1961, Vasa-laiva onnistuttiin viimein nostamaan maan pinnalle. Hylky olisi hajonnut pian ilman konservointia, joten laivaa pidettiin ensin vain märkänä, kunnes päädyttiin polyetyleeniglykoliin. Vuodesta 1990 alus on ollut näytillä sille perustetussa Vasa-museossa Tukholmassa.

Jamesiina ja Anni

III legin ensimmäinen purjehdusosuus alkoi klo 17.15 irtautuessamme Wasahamnin vierassatamasta Djurgårdenista, josta matka kohti Vaxholmia alkoi. Legin ensimmäisellä navivuorolla Leevi, Kaarlo ja Roni ohjasivat Lokin ulos vilkkaalta Tukholman satama-alueelta, jossa vastaan tuli paatteja soutuveneestä ruotsinlaivaan. Rantauduimme Vaxholmeniin klo 18.57, jonka jälkeen vahtimme jäi Lokille päivystämään, kun muut lähtivät tulevan viikon ruokaostoksille. Köydet irtosivat  Vaxholmista klo 20.32. Kakkoslegin miehistö ohitti meidät Viking Gloryllä 21.44 täysikuun loistaessa öisellä merellä.  Suunnitelmissa on matkata läpi yön kohti Öregrundia.

Kaarlo, Leevi, Roni

Aamulla suuntasimme suoraan suursiivouksen jälkeen Saltsjöbadenin lähes 100 vuotta vanhaan merikylpylään aamu-uinnille. Virkistävän kylpemisen ja hurjien uimahyppyjen jälkeen irrotimme köydet ja käänsimme keulan Vaxholmia kohti. Kapeita salmia pitkin saavuimme Vaxholmin linnakesaarelle, johon Lokki jätti meidät. Saarella toimii museo, jossa tutustuimme Ruotsin merelliseen sotahistoriaan.

Vaxholmin linnake on rakennettu 1500 – luvulla puolustamaan Tukholmaan johtavaa laivaväylää. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa harjoitti sotapropagandaa ja aikakauden kuvissa linnake kuvattiin voittamattomana ja huomattavasti suurempana, vaikka todellisuudessa se oli aluksi vain vaatimaton kastelli.

1660-luvulla linnake torjui Tanskan ja 1710 Venäjän hyökkäyksen. 1830-luvulla linnake laajentui nykyiseen muotoonsa vastareaktiona Venäjän Ahvenanmaalle rakentamaan Bomarsundia. Venäjä valtasi Suomen alueet Ruotsilta 1809. Sotateknologian nopeasta kehityksestä johtuen linna vanheni yhdeksässä vuodessa alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopimattomaksi ja sitä alettiin käyttää hallintorakennuksena.

Museo tarjosi myös tietoa toisen maailmansodan puolueettomasta Ruotsista. Maailmansodan aikaan Saksan hyökätessä Puolaan oli viisi puolalaista sukellusvenettä Itämerellä. Sukellusveneitä käskettiin hakeutumaan suojaan, joten niistä kolme lähti Ruotsiin Mälare-järvelle ja kaksi Englantiin. Saksa jatkoi hyökkäämistä Tanskaan ja Norjaan, joka sai Ruotsin varuilleen. Ruotsi Piti sukellusveneet miehitettynä sodan loppuun asti hyökkäyksen varalta. Sodan loputtua Ruotsi palautti sukellusveneet kommunistiseksi muuttuneelle Puolalle puolueettomuutensa vuoksi.

Vuosi 2024 on ollut merkittävä käännekohta Ruotsin historiassa. Ruotsi oli puolueeton yli 200 vuoden ajan, mutta liittyi NATO:on 7. maaliskuuta 2024 Venäjän agressiivisen ulkopolitiikan vuoksi. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022.

Elina ja Elmeri

Vi anlände till Sandhamns hamn på eftermiddagen. Vi badade bastu på en gammal fästningsö, mitt emot hamnen. Idag har vi varit och tagit sand- och algprover från stränderna. Vi spelade padel, efter matcherna gick vi på sjön.

Sandhamn i Stockholms skärgård har varit en betydelsefull plats sedan 1600-talet, då den fungerade som en viktig hamn och tullstation. Under 1800-talet blev ön ett populärt semesterställe särskilt för segling, efter att Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS) etablerade sin bas där. Idag är Sandhamn känt för sitt livliga båtliv och sin idylliska miljö under sommaren. På 1970-talet blev Sandhamn en av de mest kända platserna i Sverige för Sandhamnligas narkotikahandel. Hamnoperatören drev knarkhandel som en sidoverksamhet, gripandet av honom blev Sveriges största narkotikagripande. Av det har man  even gjort en film som heter ”Himlen är oskyldigt blå” (2010).

Eemil, Viljam, Maria, Ronja

Lähdimme Arholman suojasta kohti Sandhamnia pienessä tihkusateessa sekä olemattomassa tuulessa hyödyntäen optista navigointia käyttäen saaria ja erilaisia luotoja hyödyksi. Lokki ajettiin laivaväylälle moottorivoimin ja matkalla opiskeluvahti otti vesinäytteen kymmenestä metristä. Navigointivahtimme loputtua otimme vielä yhden näytteen kahdenkymmenen metrin syvyydestä, jossa veden lämpötila oli 17 astetta. Emme siis saaneet näytettä termokliinin alapuolelta, jossa veden pitäisi olla selkeästi viilempää.

Eemil, Viljam, Maria

Kovan vastatuulen ja pahoinvoinnin keskellä päätimme muuttaa reittisuunnitelmaa ja käänsimme Lokin keulan kohti Arholman saarta Ruotsin itärannikolla. Arholma on viimeinen turvallinen satama, jossa laivat pystyivät pysähtymään ennen Ahvenanmeren ylitystä, ja sitä on käytetty turvasatamana jo yli tuhat vuotta.

Ensimmäinen kirjallinen maininta sataman käytöstä löytyy Tanskan  kuninkaan Valdemarin itineraariosta eli purjehdusoppaastaan 1200-luvulta.  Siihen on merkitty turvallisia satamia purjehduskäyttöön aina Etelä-Ruotsin Utlänganistä Tallinaan asti, joka oli sen ajan tärkein kauppapaikka. Tanskalaiset hallitsivat suuren osan Itämeren kaupankäynnistä, ja valtasivat Pohjois-Viron perustaen sinne linnoituksen Daani linnan, Tanskan linnan eli Tallinnan.

Olemme seuranneet alkumatkan muinaisten merimiesten jalanjälkiä, ensimmäinen yösijamme Enskärin ja Signilskärin vierekkäiset saaret ovat  olleet levähdyspaikkoja jo vikiinkipurjehduksilla suurella idäntiellä.

Jos olisimme jatkaneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme saapuneet Svenska Högarnan satamaan yön pikkutunteina, noin neljän aikaan.

Paavo, Eino, Ronja, Onni