TSYKin merilukion NNE-purjehduksella 2025 on mitattu suolapitoisuuden ja lämpötilan vaihtelua Itämeren eri osissa. Mittaukset aloitettiin eteläiseltä Itämereltä ja päättyivät Saaristomerelle. Hypoteesimme oli, että suolapitoisuus laskee tultaessa pohjoiseen. Lisäksi oletimme meriveden lämpötilan laskevan kolmen viikon aikana. Näytteenotto suoritettiin vedennäytteenotin Limnosilla, nestelämpömittarilla ja Labquest:n suolapitoisuusanturilla. Näytteet otettiin 2 ja n. 20 metrin syvyydestä.
Ensimmäiset tulokset tukivat hypoteesiamme, sillä suolapitoisuus laski tasaisesti tutkimuksen edetessä kohti pohjoista. Tämän matkan tuloksiin vaikuttivat myös suolaiset pintavirtaukset, jotka saapuvat Atlantilta Pohjanmeren ja Tanskan salmien läpi Itämerelle. Nämä virtaukset etenevät kohti pohjoista ja kääntyvät mm. coriolis-ilmiön seurauksena kiertämään Itämerta vastapäivään.
Tukholman saariston vesien suolapitoisuus oli muuta aluetta alhaisempi Pohjanlahdelta tulevien virtausten takia. Pohjanlahteen useat isot joet tuovat makeaa vettä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Sen sijaan Ahvenanmeren itäpuolella suolapitoisuus oli korkeampi. Tämä johtuu suolaisen pintavirtauksen vaikutuksesta.
NNE:n ensimmäisillä näytteenottopaikoilla pystyimme havaitsemaan termokliinin, eli lämpötilan harppauskerroksen. Saaristomerelle päästyämme emme kuitenkaan enää havainneet sitä, sillä tuuliset päivät ja matalammat vedet olivat sekoittaneet pohja- ja pintavedet. Halokliiniä, eli suolaisuuden harppauskerrosta emme havainneet millään näytteenottopaikoista, sillä tähän aikaan vuodesta sitä on hankalampaa havaita ja toisaalta mittauspisteitä ei ollut kovin laajalti. Pintavedet olivat mittauksissamme hieman suolaisempia kuin pohjavedet, koska suolainen pintavirtaus nosti suolapitoisuutta erityisesti Saaristomeren eteläosissa.
Matkan aikana olemme mitanneet myös näkösyvyyttä. Paras mittaamamme näkösyvyys oli Christianö:ssa kahdeksan metriä ja huonoin näkösyvyys oli Dalskärissä 2,5 metriä.
Teksti: Aurora, Karppi, Senni