Pitkän purjehdusyön jälkeen maanantai aamuna horisontissa siinsi teräväpiirteinen saari. Se oli Stora Karlsö, jonka jylhiin kallioihin tutustuimme tarkemmin.
Aamupäivällä pääsimme opastetulle kierrokselle saarelle. Nina kertoi meille ennen kierroksen alkua saaren muodostumisesta. Gotlanti ja Stora Karlsö ovat sijainneet päiväntasaajalla joitakin kertoja kuten muukin Skandinavia. Ne muodostuvat sedimenttikivestä, pääosin kalkkikivestä ja savikivestä. Stora Karlsön kalliot ovat kerrostunutta kalkkikiveä, joka on syntynyt noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Kalkkikiveä muodostuu, kun korallia, joka on kalkkieläin, kuolee jättäen jäljelle kalkkikuoria. Kalkkikerroksen päälle kerrostuu muuta ainesta, kuten savea ja sedimenttejä, ja valtavan massan alla kerrokset jähmettyvät pikkuhiljaa kiveksi. Miljoonien vuosien aikana litosfäärilaattojen liikkeen myötä kallio nousee pintaan. Stora Karlsö nousi merestä noin 11 000 vuotta sitten.
Kun koralli kuolee, jäljelle jää ainoastaan kalkkikuori. Korallin muoto jää näkyviin kuoren sisälle ja ne kopioituvat kivikerrostumiin. Näitä upeita fossiileja on melkein jokaisessa kivessä. Kivet ja fossiilit tuntuivat kädessä meren silottamilta ja jauhoisilta. Rannat olivat pullollaan näitä. Kävely rannoilla oli mukavaa, kun kivet tuntuvat pehmeiltä ja sileiltä jalkojen alla. Kalliot puolestaan olivat teräviä ja karheita.
Rapautuminen ja eroosio on hionut Stora Karlsön rantakalliot jylhiksi ja teräviksi. Kalkkikivi on pehmeää, joten meri hioo jokaisella aallolla kalliota luoden kalliokielekkeitä meren ylle. Sateella vesi luikertelee kallion rakoihin ja talvella pakkanen jäädyttää veden, jolloin vesi laajenee tehden rakoja leveämmiksi, kunnes kallion kieleke räsähtää alas. Kerrostuneet kivilajit, joihin kalkkikivikin kuuluu, saattaa sortua kerroksittain. Näimme tätä myös saaren rannoilla.
Opas esitteli meille myös ainutlaatuisen raukin. Tämä raukki on harvinainen, koska se on edelleen kiinni emokalliossaan. Sellaisia on maailmassa vain harvoja. Raukki oli keskellä saarta, muinaisrannalla. Aallot ovat syöneet aikoinaan kalliota jättäen jäljelle pylvään. Pylvään emokallioon yhdistävä silta tulee vielä tulevaisuudessa sortumaan.
Vilma, Linnea, Pinja ja Iiris
