Stora Karlsön kierroksella opimme, kuinka suuri merkitys saaren linnuilla on osana sen luontoa ja historiaa. Alice (oppaamme) kertoi yksityiskohtaisesti lintujen elämästä ajan saatossa. Alueella tavataan lukuisia mielenkiintoisia lintulajeja. Alueen lintujen elinolotavat sekä pesiminen oli sangen kiinnostavaa.
Erityisesti alueella elävän etelänkiislan (Common Guillemot) pesiminen jäi mieleen. Sen pesiminen on ainutlaatuinen tapahtumaketju, joka alkaa kumppanin löytämisestä. Kiisla etsii itselleen hyvän kumppanin, jonka kanssa se pesii yhdessä loppuelämän. Ne voivat elää yli 40-vuotiaiksi. Myös pesimispaikka, erittäin jyrkällä kalkkikivitörmällä, on aina sama. Vuotuisessa pesimisessä erityistä on se, että pari munii vuosittain vain yhden munan. Tämän lisäksi jokainen muna on ulkonäöltään uniikki, jotta emot tunnistavat oma munansa muiden joukosta, tiheään pesityllä törmällä. Kuoriuduttuaan poikanen elää lämpimässä pesässään kolme viikkoa. Sitten tulee päivä, jolloin untuvaisen poikasen emo tuuppaisee sen hellästi pesästään kohti elämää. Siis edessä on jopa 40 metrin pudotus jyrkältä kielekkeeltä kohti kalliorantaa. Samaan aikaan poikasen isä lentää merelle kutsumaan häntä luokseen ja poikanen suuntaa kohti tuttua ääntä. Isä ohjaa poikasen elämän tielle eli opettaa sitä sukeltamaan, uimaan, hankkimaan ruokaa ja kalastamaan.
Alueen lintukantaa tutkitaan esimerkiksi rengastamalla, jonka avulla pyritään seuraamaan yksilöllisesti lintujen liikkeitä ja elinikää. Alice kertoi että, hän on rengastanut paljon lintuja. Kun etelänkiislan poikasia tippuu jyrkänteeltä alas, hän yrittää saada ja saakin välillä pökertyneitä poikasia kiinni rengastettavaksi.
Max, Joel ja Kalle (+ Vilma, Linnea, Iiris ja Nina)
