Aamulla suuntasimme Sandön saaren eli Sandhamnin hiekkarannoille tutustumaan Itämeren eliöstöön. Löysimme Läskiranta-nimisen uimapaikan, josta koitimme uimareita häiritsemättä napata näytteitä hiekasta ja rannan eliöstöstä. Ranta oli monipuolinen paikka kerätä näytteitä, koska vierekkäin löytyi pehmeän pohjan lajistoa hiekkarannalta ja kovan pohjan lajistoa vierestä paljastuvalta kalliolta. Tutkimukset alkoivat kahlaamisella, jossa keräsimme kalliopohjalta rakkolevää. Rakkolevän poimiminen oli tarkkaa, sillä meidän piti hiipiä säikäyttämättä rakkolevän suojissa asuvaa eliöstöä. Lähelle päästyä piti rakkolevä eliöineen napata muovipussiin ripeästi. Siirsimme rakkolevät muovikaukaloon ja ravistelimme sitä hieman, jotta eliöt saataisiin liikkeelle. Sitten vielä erottelimme levät, ja niistä löytyneet eliöt pienempiin kaukaloihin.
Kaukaloihin päätyi kaikenlaista eliöstöä. Vesirajassa kiinni oli liukas sinileväkerros. Siinä kasvoi tummaa tällilevää. Vesirajan rajan alapuolella oli viherleväkerros, jossa kasvoi runsaasti kirkkaanvihreää ahdinpartaa. Viherleväkerrosta seurasi ruskoleväkerros, joka oli rakkohaurun peitossa.
Levien lisäksi onnistuimme nappamaan myös pienempiä eliöitä, sekä simpukoita. Lokilla tutkimme keräämiämme leviä ja eliöitä mikroskoopin avulla. Pehmeältä pohjalta löytyi simpukankuoria. Löysimme esimerkiksi liejusimpukoita ja idänsydänsimpukoita. Kovalta pohjalta löysimme lisää simpukankuoria, jotka olivat sinisimpukoita. Mikroskopoidessa löysimme rakkolevän pinnalla elävää levärupea, joka on sammaleläin. Muita löytämiämme eläimiä oli mm. leväsiira, leväkotilo ja leväkatka. Näimme myös paljon mikromuovia, joka näkyy mustina säikeinä. Itämeren lajisto on todella pientä ja havaitsimme, että lajisto on yllättävän laaja. Lajiston koon takia se on vaikeaa havaita, ja siksi Itämeren lajiston laajuus on meiltä piilossa.
Elmeri, Elina, Ronja, Onni, Paavo, Eino
