Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon. Riittävä lepo vaikuttaa suotuisasti lapsen kasvuun ja oppimiseen. Jos lapsi ei saa päivän aikana riittävää lepoa, voi se johtaa ylivireystilaan, stressitasojen nousuun ja ilmetä ei-toivotuilla tavoilla lapsen hyvinvoinnissa ja käyttäytymisessä.

Kysymys päiväunista ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Päiväunien tarve vaihtelee sekä lapsen iän että muiden tekijöiden mukaan. Levon tarpeeseen vaikuttavat esimerkiksi päivärytmi, yöunet, varhaiskasvatuspäivän pituus ja aktiviteettien määrä. Myös lapsen pitkäaikaissairaus tai muut yksilölliset tuen tarpeet voivat edellyttää yksilöllisten ratkaisujen tekemistä ryhmän lepohetkijärjestelyissä.

Mikäli lapsi ei ole väsynyt, pitkään paikallaan oleminen vaatii lapselta itsesäätelytaitoja. Pitkästä lepohetkestä voi muodostua negatiivinen kokemus, joka rentouttamisen sijaan aiheuttaa lapselle stressiä. Myös lapsen tunne-elämään liittyvät haasteet, kuten ikävä, ahdistus tai mielipaha, saattavat ilmetä lepohetkellä, kun ympäristö rauhoittuu ja muu toiminta keskeytyy.

Pohdittaessa lapsen päiväuniin liittyviä ratkaisuja on tärkeää käydä asiasta avointa keskustelua, jossa lapsen ja huoltajien näkökulmat huomioidaan henkilöstön näkemysten lisäksi. Jotta jokaiselle lapselle pystytään takaamaan mahdollisuus rauhoittumiseen ja lepoon, erilaisten toimintatapojen ja vaihtoehtojen kokeileminen on toimivien järjestelyjen rakentumisen kannalta tärkeää. Lasten tarpeet ja tilanteet ovat myös muuttuvia, joten lepohetken käytäntöjen arviointia on tärkeää tehdä riittävän säännöllisesti.

Perinteisten lepohetkien vaihtoehtona voi järjestää myös niin kutsua rentolatoimintaa. Rentolatoiminnalla tarkoitetaan nukkumiselle vaihtoehtoista hiljaista toimintaa kuten kirjan lukemista tai ohjattua rentoutumistoimintaa.

Vinkkejä ja tuen keinoja päivälevolle:

  • Lepohetkellä voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä ajan hahmottamiseen, jotta myös lapsi saisi käsityksen, kuinka kauan lepohetki kestää
  • Päivälevolle mentäessä voidaan ottaa jokin tehtävä tai toistuva rituaali, esimerkiksi arvoitus tai loru, joka kertoo lapselle siirtymästä
  • Kun lapset ovat jo sängyissä, yhteinen mielikuvamatka tai jokin muu rauhoittumisharjoitus voi olla hyvä keino virittäytyä lepohetkeen
  • Kun lepohetki on jo alkanut ja lapsi käyttäytyy rauhattomasti kokeilemisen arvoisia keinoja ovat selkään piirtäminen (sillä edellytyksellä, että lapsi rauhoittuu), silittely, hyräily, laulu, vierihoito, pallohieronta ja painelutaktiikka, jossa tasaisella rytmillä painellaan läpi koko kehon edestakaisin, aina samasta kohdasta
  • Jos lapsi on motorisesti levoton, rauhoittumisen apuna voi kokeilla painopeittoa. Huom. painopeiton käyttämisestä on aina sovittava huoltajan kanssa ja sen käyttö kirjattava lapsen vasuun
  • Painoeläin rauhoittumisen tukemiseksi
  • Jos lapsella on mukana pehmolelu unikaverina ja tilanne menee leikkimiseksi, saatetaan unikaveri tai muut häiriötekijät joutua lempeästi poistamaan
  • Satuhieronta (Kirjat Satuhieronta: läsnäolevan kosketuksen ja sadun taikaa, Nuutti Pikkukuutti: maailman suloisin Satuhieronta-tarina, Pikkupeikko ja Kuu: Satumainen rentoutumiskirja, Unitalon tarinoita: nukutussatuja pienille, Ippu Pötökkä.)
  • Mindfulness ja lasten tietoisuustaitoharjoitteet
  • Rauhoittumiseen tarkoitetut äänisadut
  • Aikuisen kosketus, silitys, sylissä oleminen
  • Tsemppitarroista (lapsilla tai yhteisesti ryhmällä tarrataulut), tai muista palkinnoista sopiminen (esim. kuulien kerääminen lasipurkkiin tai yhdessä sovittu peukuttaminen peukalolla ja/tai kuvan avulla) ja sääntöjen kertaaminen tarvittaessa kuvien avulla ennen lepohetkelle siirtymistä. (Huom. käytä tarra- tai muita palkkioita vain sellaisissa tilanteissa, joissa tavoiteltava asia on lapselle realistisesti saavutettavissa. Jos esimerkiksi lepohetki on lapselle ahdistava ja pelottava, tarvitaan lepohetken tueksi palkkiojärjestelmän sijaan todennäköisesti muita menetelmiä.)
  • Rauhoittumisharjoitus: Lapsi nimeää värit sekä hyvänolontunteelle että pahanolontunteelle. Hyvänolontunne voi olla esimerkiksi keltainen ja pahanolontunne musta. Hengittäessään syvään sisään lapsi kuvittelee hengittävänsä keltaista väriä sisäänsä. Hengittäessään syvään ulos lapsi kuvittelee hengittävänsä mustaa väriä ulos itsestään. Kun lapsi on täyttynyt keltaisella värillä, hän on rauhoittunut. (Ahonen 2018)

Lähteet