Hoidollisen tuen muodot ovat keinoja, joilla vastataan lapsen tarvitsemaan hoitoon, hoivaan ja avustamiseen varhaiskasvatuksessa. (Varhaiskasvatuslaki 15b §) Hoidollisen tuen toteuttaminen suunnitellaan pedagogisesti inkluusion periaatteita kunnioittaen lapsen etu ensisijalla. Hoidollinen tuki kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Hoidollista tukea ovat:

  • lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen perushoitotilanteissa
  • ruokailuun ja ruokavalioon liittyvät järjestelyt ja menetelmät
  • lapsen jaksamiseen ja levon tarpeeseen liittyvät ratkaisut
  • pitkäaikaissairauden hoito: vastuiden suunnittelu ja toteutus tiimissä ja varhaiskasvatuksen toimipaikassa (lääkehoitosuunnitelman laatiminen kaupungin lääkehoitosuunnitelman mukaisesti)
  • lapsen tarvisemien apuvälineiden käyttäminen
  • liikkumiseen liittyvät avustamisen tarpeet
  • yhteistyö lapsen kuntouttavien tahojen kanssa
  • neuvolasta ja terveydenhuollosta saatava konsultaatio, tuki ja ohjaus

 

Lääkehoito

Lapsen lääkehoito tai muu pitkäaikaissairauden hoito varhaiskasvatuksessa vaatii aina yksilöllistä suunnittelua. Vain välttämättömät lääkkeet voidaan antaa varhaiskasvatuksessa.

Lääkehoitoa annetaan esimerkiksi lapselle, jolla krooninen sairaus, joka edellyttää lääkehoitoa myös varhaiskasvatuspäivän aikana. Mikäli lapsi tarvitsee lääkehoitoa varhaiskasvatuspäivän aikana, näitä tilanteita varten laaditaan henkilökohtainen lääkehoitosuunnitelma.

Lapsen lääkehoitosuunnitelma laaditaan yhteistyössä lapsen huoltajien, toimipaikan johtajan, lääkehoitoa toteuttavan henkilöstön ja tarvittaessa lapsen hoidosta vastaavan lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Lääkehoitosuunnitelman tulee olla ajan tasalla. Varhaiskasvatuksen toimipaikassa sovitaan, kenen vastuulla lapsen lääkityksen toteutuminen on. Samalla sovitaan vastuista loma-aikojen ja muiden poissaolojen aikana.

Siltä osin kuin lääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseksi, kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. (Varhaiskasvatuslaki 41 §) Yksikkökohtainen oppilashuoltosuunnitelma ks. lääkehoito

Varhaiskasvatuksen palveluntuottaja (kunta tai yksityinen palveluntuottaja) arvioi tapauskohtaisesti arvioidaan, voidaanko lapsen sairauden hoito järjestää osana tavanomaista varhaiskasvatuksen toimintaa ja edellyttääkö hoidollisen tuen järjestäminen tukitoimia, jotka edellyttävät hallinnollista päätöstä (tehostettu tuki, erityinen tuki tai tukipalvelut, kuten apuvälineet).

Yksityiskohtaisesti lääkehoidon toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa on linjattu organisaatiotasoisessa ohjausasiakirjassa, jossa on määritelty lääkehoitoon, lääkehoidon turvallisuuteen, vastuihin ja yksikkötasoisiin lääkehoitosuunnitelmiin liittyvät tehtävät ja vastuut organisaatiossa. (Turun kaupungin varhaiskasvatuksen lääkehoitosuunnitelma 2021)

 

Syömisvaikeuksien tukeminen

Varhaiskasvatuksen ruokakasvatuksessa noudatetaan varhaiskasvatuslakia sekä valtakunnallisen ja kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman linjauksia. Lapsille tarjotaan ravitsemustarpeet täyttävä, terveellinen ja tarpeellinen ravinto. Ruokailutilanne järjestetään ohjatusti. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostaa ruokailutilanteiden kiireetöntä ja myönteistä ilmapiiriä. Ruokailulle annetaan aikaa ja rauhaa. Pakottaminen tai leivällä tai jälkiruoalla kiristäminen ei kuulu varhaiskasvatuksen ruokailupedagogiikkaan. Uusiin ruokiin, makuihin ja koostumuksiin tutustaan rauhassa hyväksyvässä ilmapiirissä.

 

Pienten lasten (18-24kk) tyypilliseen kehitykseen liittyy usein uusien ruokien pelkoa tai varauksellista suhtautumista uusiin makuihin. Yleensä tämä hälvenee altistusten myötä. Myös kodin ja varhaiskasvatuksen erilaiset ruokailutottumukset tai lapsiryhmän dynamiikkaan liittyvät tekijät voivat ilmetä varhaiskasvatuksessa vaikeuksina ruokailussa.

Pedagogisesti suunniteltu ruokailutilanne on osa varhaiskasvatuksen yleistä tukea. Osalla lapsista syömiseen liittyvät asiat vaativat yksilöllisempää huomiointia. Yksilöllisten tukitoimien suunnittelun lisäksi on tärkeää tarkastella koko ryhmän ruokailutilanteiden käytäntöjä, struktuureja ja toimintatapoja.

 

Kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Minkälainen on ruokailutilanteiden ilmapiiri?
  • Minkälaisen ruokailun mallin ryhmän aikuiset antavat? Miten esimerkkiruokailu toteutuu?
  • Paljonko lapsilta vaaditaan odottamista? Voiko ruokailun aloittamista porrastaa?
  • Miten ryhmän tiloja käytetään? Voiko ruokailua rahoittaa jakotiloilla?
  • Miten lasten ruokailupaikat on suunniteltu?
  • Ruoanjakokäytännöt. Onko henkilöstöllä ja lapsilla yhteinen käsitys siitä mitä tarkoittaa maistiainen?
  • Miten lasten osallisuus toteutuu?
  • Miten ruokailutilanne on strukturoitu? Ruokailutilanteiden alkaminen ja päättyminen.
  • Apuvälineiden ja kuvatuen käyttö

 

Yksilölliset syömisen haasteet: 

Jos lapsen ruokailu herättää huolta, asiasta keskustellaan lapsen huoltajan kanssa. Ruokailuun liittyviin pulmiin voidaan kysyä konsultaatiota erityisopettajalta tai lapsen mahdolliselta hoitavalta tai kuntouttavalta taholta. Vaikka lapsen ruokailu olisi hankalaa, on tärkeää pitää yllä myönteistä ilmapiiriä. (Ks. PACE-asenne.) Uusiin ruokiin ja makuihin tutustuminen voi joillain lapsilla olla pitkä prosessi.

Muun muassa autismikirjon ja neurokirjon lapsilla usein syömiseen liittyviä vaikeuksia. Kyse voi olla lievästä rajoittuneesta syömisestä (valikoiva syöminen) tai vaikeammasta syömisen vaikeudesta. Syömisvaikeuksien taustalla voi olla monia eri syitä, jonka vuoksi, syömisen tukemista on tärkeää pohtia kokonaisvaltaisesti.

  • syömismotoriikka
  • karkeamotoriikka
  • syömisasento
  • aistiali- ja yliherkkyydet
  • keskittymisen vaikeudet
  • sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät tekijät
  • tunteet (mm. pelko, epävarmuus, ahdistus, ylivirittyneisyys)
  • nälän voimakkuus, kylläisyyden tunteen tunnistamiseen liittyvät asiat

Mikäli ruokailutilanteet ovat hankalia, on suositeltavaa pyytää varhaiskasvatuksen erityisopettajaa havainnoimaan ryhmän ruokailutilanteita ja pohtia yhdessä minkälaisia keinoja ryhmän ja lasten syömisen tukemiseksi kannattaisi ottaa käyttöön.

Yksittäisen lapsen syömisvaikeuksiin voi saada tukea mm. neuvolasta, puheterapeutilta tai esimerkiksi toimintaterapeutilta.

 

Vaikea valikoiva syöminen ja turvaruoat

Mikäli lapsella on todettu vaikean valikoivan syömisen häiriö (ARFID-syömishäiriö), lapsi voi ravitsemusterapeutin tai lääkärin kirjoittaman erityisruokavaliotodistuksen perusteella saada varhaiskasvatuksessa niin sanottua turvaruokaa tai -ruokia.

Turvaruoilla turvataan lapsen ravinnonsaanti samalla kun ruokavaliota pyritään laajentamaan uusiin ruokiin.

Turvaruokavalion syyt eivät yleensä liity allergioihin tai intoleransseihin, joten turvaruoka ei pääsääntöisesti poissulje mahdollisuutta muiden ruokien syömiseen varhaiskasvatuksessa, vaikka usein käytännössä uusien ruokien kokeilu voi olla erittäin haastavaa.

Turvaruokailevat lapset ovat yleensä ravitsemusterapeutin tiiviissä seurannassa, ja turvaruokatodistukset kirjoitetaan joko toistaiseksi voimassa oleviksi tai määräaikaisiksi, jonka jälkeen ruokavaliotodistusta ja sen myötä erityisruokavaliotilausta joko jatketaan tai muokataan tilanteen mukaan.

Mikäli lapsella on vaikea-asteinen syömisvaikeus, yhteistyön merkitys lapsen hoitavan ja kuntouttavan tahon sekä huoltajien kanssa korostuu. Turvaruoan tilaamiseen liittyvistä linjauksista voi kysyä päiväkodin johtajalta.