Nepsytuki opetuksessa

Neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukeminen koulussa

Turussa toimii koulunepsyopettajia ja aluenepsyopettajia, joiden tehtävänä on kehittää kouluja nepsy-ystävällisemmiksi.

Neuropsykiatristen haasteiden taustalla on neurologiset syyt, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja tunne-elämään. Neuromoninaisuuden käsitteen alle lukeutuu muun muassa ADHD, autismikirjo, laaja-alaisen kehityshäiriöt ja Tourette ja muut nykimishäiriöt. Erilaisia haasteita ilmenee usein samanaikaisesti. Aistipoikkeavuudet ovat yleisiä.

Nepsy-oppilaan huoneentaulu

Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen

Huom! Jokaisen oppilaan kohdalla tulee kokeillen löytää juuri hänelle sopivat tuen keinot.

• Vaatimustaso suhteutettava oppilaan suoriutumiskykyyn.
• Keinot, jotka auttavat neuropsykiatrisesti oireilevia, hyödyntävät kaikkia.
• TekstikehysHyväksytään aikuisena ensin itse oppilaan erilaisuus
• Ymmärretään, että nepsy-oppilaan on usein mahdotonta muuttaa käytöstään, aikuisen tehtävänä on joustaa ja keksiä ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin.
• Aikuisten on pyrittävä toimimaan mahdollisimman samankaltaisesti ja johdonmukaisesti
• Aktiivinen vuoropuhelu huoltajien kanssa on tärkeää
• Koulun henkilökunnan ja ikätovereiden tietoisuuden lisääminen neurokirjon haasteista on oleellista.
• Toiminnanohjauksen vaikeudet ovat nepsy-oireissa tavallisia. Siksi keinot, joilla näihin vaikeuksiin pyritään vaikuttamaan, koetaan hyödyllisimmiksi elämän laatua parannettaessa.
• Sopivan vireystilan, motivaation, taitojen ja terveydentilan ylläpitäminen eri keinoin on merkittävää oppimisen kannalta.
• Neurokirjon oppilas tarvitsee viisinkertaisen määrän positiivista vahvistamista.

Oppimisympäristön muokkaaminen

Huom! Opettaja pystyy vaikuttamaan ympäristön aistiesteettömyyteen monin eri keinoin.

• Aistipoikkeavuuden ymmärtäminen oppimisympäristön muokkaamisessa oppilaalle sopivaksi (yli-, aliaistiherkkuus, aistihakuisuus?)
• Aistikuormituksen merkkien oivaltaminen (esimerkiksi aggressio, tarkkaamattomuus) ja ennakoiminen (esimerkiksi sovittu, että pääsee rauhalliseen tilaan).
• Olennaista luoda oppimisympäristö, jossa häiriötekijät ja ärsykkeet karsittu.
• Oppimisympäristöjen tulisi olla selkeitä ja ennakoitavia. Neurokirjon oppilaalle struktuureilla, kalentereilla, kirjallisilla ja kuvallisilla ohjeilla, sopimuksilla, säännöillä sekä palkkiotaulukoilla on suuri merkitys.
• Järjestelmällisyys on tärkeää; kaikille tavaroille on omat paikkansa.
• Sekä näköärsykkeiden että äänten määrä tulee olla minimoitu (esimerkiksi huonekalujen alla huopatarrat ja sälekaihtimet kiinni). Hajuja (esimerkiksi hajusteet) ja ennakoimatonta koskettamista (esimerkiksi töniminen tai ahtaassa tilassa liikkuminen) tulee myöskin karsia.
• Mahdollistetaan oppilaan liikkuminen luokassa tarvittaessa. Ei kiinnitetä huomiota pieneen motoriseen liikehtimiseen. Annetaan mahdollisuuksia tarkoituksen mukaiseen liikkeeseen, esimerkiksi pienet asioiden hoitamiset (kynän teroittaminen…)
• Tilan äänimaailma: kokeillaan, sopiiko oppilaalle täysi hiljaisuus vai onko hänen helpompi keskittyä, jos käytössä on hiljainen taustaääni, esimerkiksi musiikki.
• Tilan valomaailma: liiallinen tai liian vähäinen valo voi vaikeuttaa toimimista.
• Luokan lämpötila ja ilmanvaihto: onko sopivat?
• Huomioidaan omaa äänenkäyttöä – ei huudeta, toimitaan muutenkin rauhallisesti ja johdonmukaisesti.
• Ymmärretään, että joskus oppilaan voi olla helpompi keskittyä, kun hän pyörittelee kädessään jotain (esimerkiksi kynää, kumia tai kuminauhaa) tai jos tuolia voi hieman keikutella tai jos tuolin jaloissa on esimerkiksi kuminauha. Oppilasta voi auttaa myös sermit, kuulosuojaimet, sinitarrapallo kädessä, stressilelu, vieterihiuslenkki, istuintuki, kynätuki, lukikalvot ja -viivain tai muuta vastaavaa.

Oppilaan oma työskentelytila

Huom! Oma paikka on oppilaalle turvallinen pesä.

• Oppilaalla oma selkeä ja pysyvä paikka työskentelyyn.
• Istumapaikka valitaan luokassa oppilaalle yksilöllisin tarpein, toiselle sopii eturivi opettajan läheltä, toiselle takarivi on parempi.  Varmistetaan kuitenkin, että opettaja saa oppilaaseen helposti katsekontaktin.
• Valitaan oppilaan kanssa yhdessä keskustellen sopiva vakiopaikka esimerkiksi luokkaan, ruokailuun ynnä muuhun paikkaan.
• Joillakin oppilailla voi olla vaikka kaksi omaa paikkaa luokassa, jolloin he voivat siirtyä tarvittaessa paikalta toiselle tuntiessaan itsensä levottomaksi.
• Jotkut oppilaat voivat olla vähemmän levottomia, kun he istuvat tuolissa väärinpäin eli hajareisin selkänoja edessä.
• Pidetään huolta, että oppilaalla on miellyttävä työskentelyasento.
• Katsotaan, että oppilaan työpiste on rauhallinen ja tarpeettomat tavarat ovat poissa näkyvistä.
• Sijoitetaan oppilaan lähelle oppimista tukevia luokkatovereita (mallintaminen).
• Kun annetaan oppilaalle mahdollisuus sermein erotettuun työtilaan, niin se ei saa olla rangaistus vaan vaihtoehto parempaan työskentelyyn.
• Muistetaan, että esimerkiksi kirjoja lukiessa säkkituoli voi olla rauhoittava istumapaikka.
• Väritettäessä tai kirjoitettaessa rohkaistaan oppilasta olemaan välillä vaikka mahallaan, koska joskus tämä vähentää käsien vapaata liikkumista ja luo oppilaalle turvallisuuden tunnetta.
• Osoitetaan oppilaalle tarvittaessa sopiva rauhoittumis- tai energianpurkutila.

Vuorovaikutus

• Aikuinen pysyy rauhallisena.
• Kun puhutaan oppilaalle, valitaan paikka, jossa voidaan fyysisesti ja visuaalisesti vahvistaa keskittymistä ja katsoa lasta suoraan kasvoihin.
• Luokassa pyritään liikkumaan niin, että voidaan käydä taputtamassa oppilasta välillä esimerkiksi sovitusti käsivarteen ja saada helposti katsekontakti. Palkitaan katsekontaktista ja tarkkaavaisuudesta välittömästi.
• Annetaan ohjeet lyhyesti ja positiivisella tavalla. Vahvistetaan toivottavaa toimintaa.
• Rohkaistaan oppilaita antamaan vuorotellen toisilleen ohjeita.
• Ratkaisukeskeinen, ohjaava ilmaisu.
• Harjoitellaan tunteiden tunnistamista, ilmaisemista ja sopivaa reagointia.
• Ei ole olemassa itsestäänselvyyksiä, joten puhutaan, kysytään ja kommunikoidaan suoraviivaisesti, rehellisesti ja rakentavasti.
• Sanoitetaan asioita, tapahtumia, ympäristön ilmiöitä, omia ja toisten tunteita sekä toimintaa, huumoria ja kielikuvia.
• Annetaan esimerkkejä/mallinnetaan toivottua vuorovaikutuksen tai kommunikoinnin tapaa.
• Käydään läpi haastavia tilanteita ennakoiden ja jälkikäteen.
• Sanoitetaan myös omia tunteita ja ajatuksiasi, sillä oppilas on herkkä aistimaan, mutta huono tulkitsemaan oikein, mikä vaikuttaa vuorovaikutukseen.
• Kommunikoidaan selkeästi, ei jätetä mitään niin sanotusti ”rivien väliin”.
• Annetaan selvä tehtävänanto ja ohje, tuetaan ohjetta tarvittaessa esimerkiksi visuaalisesti kuvin ja kirjoitetuin ohjein.
• • Opetellaan antamaan rakentavaa, oikea-aikaista, konkreettista ja esteitä ylittävää palautetta: säilytetään katsekontakti, näytetään myönteiset tunteet (hymy, peukku, kosketus, silmänisku…), pidetään innostunut sävy puheessa, kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita, kiitetään. Jos ollaan asiasta eri mieltä, selitetään miksi ja osoitetaan olevan kiinnostuneita erilaisista näkemyksistä.
• Varmistetaan, että oppilas ymmärtää, mitä häneltä odotetaan.
• Säilytetään katsekontakti, kun annetaan suullisia ohjeita.
• Vastataan annetuilla ohjeilla kysymyksiin: mitä tehdään – missä tehdään – milloin tehdään – kenen kanssa tehdään – kuinka kauan se kestää – mitä sen jälkeen tapahtuu?
• Pyydetään tarvittaessa oppilasta toistamaan ohjeet ääneen.
• Sovitaan säännöllinen yhteydenpidon tapa oppilaan huoltajan kanssa.
• Vältetään ohjeiden antamista oppilaan ollessa takana tai vierellä.
• Kannustetaan kaikkia luokan oppilaita auttamaan toisiaan ja rohkaistaan yhteistyöhön opiskelussa.
• Annetaan oppilaalle selvät toimintaohjeet yksi ohje kerrallaan. Joillekin oppilaille on annettava toimintaohje yksilöllisesti, sillä koko luokalle yleisesti annettu ohje voi jäädä huomaamatta tarkkaavuuden ollessa muualla. Lisäksi suullisesti annettua ohjetta voi vahvistaa kirjallisena ja tarvittaessa myös kuvin.
• Tehdään töitä sen eteen, että oppilas kokee kuuluvansa osaksi ryhmää.
• Kielellisten haasteiden ja oppimisvaikeuksien seulominen: ovat todennäköisiä, hankaloittavat entisestään kuormitettua kouluarkea
• Moniammatillinen yhteistyö: haasteet usein moniulotteisia, lapsi voi tarvita psyykkistä tukea
• Yhteistyö perheiden kanssa: vanhemmat ovat lapsensa parhaat asiantuntijat, systemaattisuus ja tutut toimintatavat sekä kotona, että koulussa

Oppitunnin ja koulupäivän suunnittelemisessa huomioitavaa

• Kirjoitettu, kuvitettu työjärjestys/tunnin rakenne/ohje esiin.
• Suunnitellaan oppitunnille sopiva rytmitys taukoineen.
• Varataan oppilaan kokeisiin lisäaikaa ja tarvittaessa erillinen tila.
• Sovitaan yhdessä oppilaan kanssa ennakkoon kokeen suorittamistavat (esimerkiksi suullinen täydentäminen).
• Nopeat muutokset ovat hankalia, joten suunnitellaan tunnit niin, ettei synny siirtymisiä, muutoksia lukujärjestyksessä tai keskeytyksiä tarpeettomasti.
• Merkitään lattiaan leikkien aloituskohdat, istumapaikat, jonot ja niin edelleen.
• Koodataan värein olennaiset asiat keskittymistä tukevaksi. Ei anneta värin tulla kuitenkaan tarkkaavaisuutta hajottavaksi.
• Muistetaan oppilaan kehitystaso tehtävissä. Tehtävän kiinnostavuus ja mielekkyys ovat tärkeitä.
• Lyhyet tuokiot ovat tehokkaimpia oppimiselle. Jaetaan opeteltavat tehtävät pieniin, hyvin määriteltyihin osiin ja annetaan tietoa järjestyksessä.
• Ymmärretään, että tarkkaavaisuuden kesto määrittelee tehtävien tekemisen keston.
• Tehdään ohjeista selkeitä ja lyhyitä.

Oppilaan tukeminen oppimistilanteissa

• Muistitoimintojen tukeminen: muistivälineet ja –säännöt, ylöskirjaaminen, muistuttaminen, visuaalinen tuki, kertaaminen, toistaminen
• Pilkotut toimintaohjeet (esim. yksi vaihe näkyvissä kerrallaan tai jo tehdyn vaiheen ylivetäminen).
• Autetaan työvaiheiden ja oman toiminnan suunnittelemisessa: pyydetään kertomaan, mitä tehdään ensin, mitä sitten ja niin edelleen. Autetaan myös vaiheissa etenemisessä.
• Valmistellaan oppilasta tiedossa olevaan muutokseen tai siirtymään (sanallisesti, visuaalisesti).
• Annetaan välipalautetta: miten työskentely edistyy, palkkiot?
• Arvioidessa kerrataan kaikki toimintavaiheet, autetaan muistelemisessa ja kokonaisuuden hahmottamisessa.
• Käytetään ajankulun apuvälineitä, kuten visual timeria tai munakelloa.
• Kannustetaan, rauhoitellaan, ohjataan eteenpäin.
• Mahdollistetaan oppilaalle sujuvuuden ja etenemisen kokemukset.
• Tuetaan sopivan vireystason ja motivaation ylläpitämistä eri keinoin (esimerkiksi tauotus, piirtely, veden juominen, fyysinen liikkuminen…)
• Tauotetaan työskentelyä.
• Minimoidaan odotusajat ja maksimoidaan työskentelyajat.
• Laitetaan säännöt näkyviin, jotta niihin voi palata aina päivittäin.
• Opetetaan oppilaalle muistia tukevia menetelmiä.
• Opetuksessa monikanavaisuus on tärkeää eli otetaan eri aistit huomioon.
• Sallitaan jonkin verran oppilaan valintaa materiaaleissa.
• Annetaan mallia ja opetetaan luokassa noudatettavia periaatteita kuten vuorottelu, materiaalien ojentaminen, jakaminen.
• Varmistetaan, että oppilas ymmärtää ohjeet, ennen kuin hän aloittaa tehtävän suorittamisen.
• Tehtävien toimintajärjestystä voidaan tukea esimerkiksi kuvin ja jokaisen vaiheen suorittaminen voidaan kuitata (vedä viiva yli, käännä kuva, rypistä muistilappu). Tämä on palkitsevaa ja kannustavaa.
• Tarjotaan toimintoja, joissa on selvä alku ja loppu.
• Toistetaan ohjeet tarvittaessa rauhallisesti ja päättäväisesti.
• Rohkaistaan oppilasta pyytämään apua.
• Vähennetään apua vähitellen ajan mittaan, mutta muistetaan, että nepsy-oppilas saattaa tarvita usein enemmän ja kauemmin apua kuin joku toinen.
• Tehdään esimerkiksi muistivihko päivittäisille tehtäville, ja tarkistetaan, että oppilas merkitsee kaikki tehtävänsä oikein joka päivä (autetaan tarvittaessa).
• Vaihdellaan toiminnassa aktiivisesti tehtävätyyppejä, koska se auttaa pitämään vireystasoa ja toimintaa yllä.
• Eriytetään tehtäviä tarvittaessa, jotta ne vastaavat oppilaan henkilökohtaista opetusohjelmaa ja erityisopettajien kanssa sovittuja asioita.
• Muistetaan testata osaamista tarkkaavaisuuden sijaan.
• Havainnollistetaan puhetta esineillä, kuvilla ja teksteillä.
• Käytetään värejä ja kuvia tilojen ja toimintojen hahmottamiseen.
• Havainnollistetaan sääntöjä esimerkiksi kuvin ja sosiaalisin kuvatarinoin.
• Annetaan lisäaikaa tietyille tehtäville. Ei rankaista oppilasta, joka työskentelee hitaasti ja tarvitsee enemmän aikaa.
• Motivoidaan lasta sopivilla palkkioilla (esimerkiksi sisävälitunti, tarra, pelihetki).
• Jäsennetään ajan kulumista ja tehtävien suorittamista käyttämällä apuna kalentereita, kelloja (tiimalasit, munakellot), puhelinta, lukujärjestyksiä…
• Muistetaan, että nepsy-oppilas saattaa turhautua helposti. Stressi, paine ja väsymys voivat johtaa huonoon käytökseen.
• Opetetaan oppilaalle, miten rentoudutaan.
• Löydetään ja opetetaan oppilaalle toimivia stressinhallintakeinoja; esimerkiksi huumori, lenkkeily, kuulosuojaimet, hengitys- ja rentoutusharjoitukset, avun pyytäminen, stressipallot…
• Harjoitellaan tunnetaitoja; nimetään puuttuvia taitoja ja ohjataan niiden harjoittelussa.
• Tiedostetaan, mitkä asiat tuottavat oppilaalle mielihyvää. Kun oppilaalla on hyvä olo, oppimista ja muuta edistymistä tapahtuu helpoimmin.
• Jos oppilaalla on esimerkiksi tic-oireita, ei huomauteta niistä, koska ymmärretään, että ticsien tukahduttaminen lisää ahdistuneisuutta ja heikentää opetuksellista suorituskykyä. Sen sijaan osoitetaan oppilaalle paikka rentoutumiseen ja stressitilanteen purkamiseen koulupäivän aikana.

Oppilaan minäpystyvyyden tukeminen

• Tunnistetaan oppilaan vahvuudet ja heikkoudet, keskitytään enemmän vahvuuksiin ja siksi käytetään myös aikaa niiden löytämiseen.
• Mahdollistetaan onnistumisen kokemus jokaisella oppitunnilla ja huomioidaan yrittäminen.
• Autetaan oppilasta huomaamaan omat onnistumisensa.
• Kehutaan myös jo pelkästä yrittämisestä.
• Huomioidaan aina myönteisellä palautteella, kun oppilas tekee tehtäviä sovitusti, pysyy omassa tehtävässään tai tilanteesta riippuen ylipäänsä toimii ohjeiden mukaan.
• Tiedostetaan, että uuden taidon oppiminen ja onnistuminen tukevat oppilaan itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta. Esteiden voittamiseen auttaa turvallinen ilmapiiri, jossa epäonnistuminen on sallittua.
• Keksitään erilaisia tapoja rohkaista oppilasta.

Oppilaan toiminnanojauksen tukeminen

• Annetaan vaihtoehtoisia tapoja toimia, jos kielletään. Esimerkiksi sanotaan kävele, eikä älä juokse.
• Toimitaan itse mallintavana esimerkkinä, jotta toivottu toimintatapa konkretisoituu.
• Todetaan rikkomukset ilman keskustelua tai kiistelyä.
• Määritetään etukäteen huonon käytöksen seuraukset.
• Kerrotaan odotukset selkeästi ja tarvittaessa visualisoidaan ne.
• Kerrotaan seurauksista välittömästi.
• Puututaan käyttäytymiseen oikea-aikaisesti.
• Pidetään kiinni luokkahuoneen säännöistä, sääntöjen on oltava tarpeeksi yksinkertaiset.
• Palkitaan enemmän kuin kritisoidaan (viisi positiivista asiaa yhtä negatiivista kohden).
• Annetaan välittömästi tunnustusta hyvästä käytöksestä ja kaikista hyvistä suorituksista.
• Muistetaan, että opettajan sanaton viestintä on olennaista (ilmeet, eleet).
• Ollaan johdonmukaisia odotuksissa ja seurauksissa sääntöjen rikkomisesta.
• Tiedetään, että erilaiset valmiit sosiaaliset tarinat tai sosiaalisten tilanteiden dramatisointi eri roolien näkökulmista saattavat helpottaa haastavien tilanteiden käsittelyä.
• Ymmärretään, että tunnetilojen käsittely (esimerkiksi tunnemittarin avulla) on tärkeää, vasta tämän jälkeen voidaan palata oppimistilanteen ääreen.
• Rohkaistaan pyytämään apua, sovitaan vaikka yhteisestä merkistä, jolla pyydetään apua.
• Opetetaan vastuuta ja annetaan sopivia vastuutehtäviä.

Rutiinien ja siirtymätilanteiden tukeminen koulupäivän aikana

• Tilanteiden, toiminnan, vaatimusten, muutosten ja siirtymien ennakoitavuus (ennakoi kaikki mikä mahdollista)
• Oppilastuntemus: oppilaan toiminnan ja reagointitapojen ennakointi
• Tehdään oppilaan kanssa visuaalinen lukujärjestys, joka käydään läpi aamulla ja tarpeen mukaan useampaan kertaan päivän aikana.
• Ymmärretään, että oppilaalle päivärutiinit ovat tärkeitä. Siksi noudatetaan selkeää rakennetta koulupäivissä ja tehtävissä.
• Tiedostetaan, että kaikki muutokset (opettaja, tila, tekemisen uusi tyyli) voivat olla vaikeita käsitellä.
• Tiedostetaan, että vapaiden tilanteiden (esimerkiksi välitunnit) valvonnan tulee olla riittävää.
• Ymmärretään, että vapaiden tilanteiden strukturointi ja ennakoiva suunnitteleminen on tärkeää.
• Ennakoidaan ajoissa tulevaa, visualisoidaan tarvittaessa kuvin totutuista rutiineista poikkeavaa toimintaa.
• Tiedetään, että siirtymätilanteissa esimerkiksi laulu, kellonsoitto tai muu sellainen merkki saattaa helpottaa siirtymistä.
• Varataan aikaa siirtymiin, kerrotaan etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
• Käytetään vihjeitä kertomaan, että aikaa on muutama minuutti saada työ valmiiksi sekä kielellisesti että visuaalisesti.
• Annetaan selvät ja tarkat ohjeet, kuinka siirtyä seuraavaan toimintaan.
• Palkitaan oppilas toisten oppilaiden edessä, kun hän pystyy siirtymään toiminnasta toiseen.
• Ennakoidaan sosiaalisia tilanteita, etenkin jos ne ovat uusia.
• Kannustetaan huoltajia luomaan kotiin samantapainen opiskeluympäristö kiinteine aikoineen ja työrutiineineen, tarkastamaan lapsensa tekemät kotitehtävät sekä säännöllisesti tarkistamaan, että koululaukku sisältää tarvittavat kirjat ja vihot.

Esimerkkejä keskittymistä tukevista käytänteistä ja välineistä

Huom! Neuromoninaisuuden ilmenemismuodot koulussa ovat moninaiset: kielellinen erityisvaikeus, valikoiva puhumattomuus, lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus, laskemiskyvyn erityisvaikeus, ei-kielelliset oppimisvaikeudet, aistimusten erottelun vaikeus, yli- tai alireagointi aistumuksiin, motoriikka- ja liikeaistimusten vaikeus, aistihakuisuus, epätyypillinen kokemusmaailma, epätyypillinen tulkinta sosiaalisissa tilanteissa, epätyypillinen ilmaisutapa, kuormitusherkkyys, stressinsäätelyjärjestelmän heikkous, aloitekyvyn ja motivaation työläys, päättelykyvyn hankaluus, toimintasuunnitelman päivittämisen ja muodostamisen vaikeus, tavoitteiden ja välitavoitteiden muodostaminen vaikeaa, toiminnan suorittamisen vaikeus, rutiinien muodostaminen ja rutiinien oikea-aikainen käyttö hankalaa, haasteita kyvyssä jäsentää ja järjestää opittavia asioita mielessä, impulssikontrollin puute, kykenemättömyys hallita ja vaikuttaa omiin tunteisiin tai tunnistaa niitä, tarkkaavaisuuden suuntaaminen.

• Oppilaalla lupa esimerkiksi kävellä luokassa tai osallistua oppituntiin seisten/vaihtaa paikkaa
• Seisontapulpetit
• Tasapainolaudat
• Jumppapallot
• Nappulatyynyt
• Pöytäsermit
• Lattiasermit
• Sormiin näpräilyvälineet; sinitarrat, tupsupallot, muovailuvaha
• Time Timer
• Lepohetket
• Vastamelukuulokkeet
• Oppilaalla oma huppu päässä
• Purukoru
• Kuulosuojaimet
• Painotyynyt
• Kuminauha pulpetin jalkoihin
• Helminauha ranteessa
• Mahdollisuus piirtelyyn

Lähteet

ADHD-tutuksi. Haettu 2022 osoitteesta https://adhdtutuksi.fi/adhd-arjessa/koulu/

ADHD-tutuksi. Haettu 2022 osoitteesta https://adhdtutuksi.fi/adhd-ja-koulu/

ADHD-liitto. Haettu 2022 osoitteesta https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/ohjeita-opettajille/

Neuropsykiatriset haasteet koulussa. Ryytty Milla. 2022.

Oksanen, J. (toim.), Sollasvaara, R. (toim),  Savikuja, T.  2019. Esteille Hyvästit! Esteetön lapsuus neurokirjon lapselle ja nuorelle 2017-2019 -hanke

Savikuja, T. (toim.) ja Puustjärvi, A. (toim.) 2022. Nepsy-opas. PS-kustannus.