Mitä aistiesteettömyys tarkoittaa? Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeudet Aistiesteettömyyteen vaikuttaminen

Mitä aistiesteettömyys tarkoittaa?

  • Ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa aistiensa välityksellä.
  • Aistiesteettömien oppimisympäristöjen suunnittelussa ympäristön toimivuutta tarkastellaan aistien näkökulmasta. Siinä otetaan huomioon, millainen ympäristö kuormittaa käyttäjiään ja vastaavasti auttaa palautumaan, voimaan hyvin ja edistämään oppimista.
  • Liialliset aistiärsykkeet kuormittavat ja häiritsevät jokaisen keskittymistä, kuuntelemista ja vuorovaikutusta. Aistiesteettömässä suunnittelussa karsitaan ympäristön turhia ärsykkeitä.
  • Ympäristöjen ja tilojen aistiesteettömyys tukee kaikkien oppimista ja hyvinvointia, mutta on osalle välttämätöntä. Lapsille ja erityisryhmiin kuuluville henkilöille ympäristöstä tulevien aistimusten tietoinen poissulkeminen ja turhien aistimusten taka-alalle jättäminen on hankalampaa, osalle jopa mahdotonta. Erityisryhmiin kuuluvat henkilöt kuormittuvat ympäristön aistiärsykkeistä muita enemmän, mikä vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa ja oppimiseensa ja joissain tapauksissa estää heidän osallistumisensa kokonaan.
  • Liiallisesti kuormittavan toimintaympäristön aiheuttama stressi saattaa näkyä oppilaan ydinoireiden korostumisena, ahdistuneisuuden tai muun psyykkisen oireilun lisääntymisenä, haastavana käyttäytymisenä, koulunkäynnin ja oppimisen vaikeutumisena ja kouluakäymättömyytenä.
  • Aistiesteettömämpi oppimisympäristö tukee jaksamista koulupäivän jälkeenkin. Näin voimavaroja jää myös mielekkääseen ja palauttavaan vapaa-aikaan.

Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeudet

  • Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeudet voivat olla kehityksellisiä tai niitä voi esiintyä ohimenevästi trauman jälkeen. Aistitiedon käsittelyn haasteet ovat tavallisia esimerkiksi autisminkirjossa, mutta niitä voi olla jossain määrin kenellä tahansa vaikkapa väsyneenä ja stressaantuneena.
  • Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeuksiin liittyy aistimusten erottelun ongelmia, aistiyliherkkyyttä, –aliherkkyyttä ja aistimushakuisuutta sekä aistipohjaisen motoriikan vaikeutta. Nämä näkyvät esimerkiksi siten, että ympäristön tavanomaistenkin äänien sietäminen voi olla ylivoimaista tai että ympäristön hahmottaminen voi olla vaikeaa, mikä saattaa näkyä törmäilynä.
  • Liika aistikuormitus tuottaa aistiherkille totaalisen väsymyksen, mikä vaikuttaa toimintakykyyn ja estää oppimisen. Liiallisessa aistikuormituksessa kognitiiviset toiminnot, kuten muistaminen, toiminnan suunnittelu ja organisointi, toimeen ryhtyminen, ongelmanratkaiseminen ja loppuun saattaminen vaikeutuvat merkittävästi. Tietyssä kuormittuneisuuden pisteessä ei enää pysty edes vastaanottamaan sanallisia ohjeita. Aistikuormituksen aiheuttama tila vaikuttaa myös tapaan olla vuorovaikutuksessa. Aistikuormitus voi aiheuttaa levottomuutta, ärtyneisyyttä ja impulssikontrollin heikkenemistä.
  • Aistiyliherkkä henkilö huomaa tavanomaista vaimeampia ärsykkeitä, reagoi niihin tavanomaista nopeammin ja voimakkaammin eikä totu niihin tavanomaiseen tapaan. Ärsykkeitä voi olla vaikea sietää ja niitä pyritään välttelemään.
  • Aistialiherkkä vaatii tavanomaista voimakkaamman ärsykkeen havaitakseen sen ja reagoi siihen tavanomaista vaimeammin, jolloin esimerkiksi vuorovaikutukseen havahtuminen ja siinä pysyminen voi olla vaikeaa.
  • Aistimushakuisella on taipumus hakeutua tietynlaisten ärsykkeiden äärelle tai tuottaa tietynlaisia ärsykkeitä joko mieltymyksen vuoksi, oman vireystilan ylläpitämiseksi tai itsensä rauhoittamiseksi.
  • Aistijärjestelmien herkkyys voi vaihdella tilannekohtaisesti yliherkästä aliherkkään. Esimerkiksi univaje, sairastaminen, nälkä ja pitkittynyt stressi voivat vaikuttaa aistijärjestelmien herkkyyteen niin, että kaikenlaisia aistimuksia voi olla vaikeampi sietää. Myös ahdistuneisuus voimistaa aistiherkkyyttä, ja toisaalta aistiherkkyys lisää ahdistuneisuutta. Samalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti sekä aistiyli- että aistialiherkkyyksiä ja niiden lisäksi vielä aistihakuisuuttakin.

Aistiesteettömyyteen vaikuttaminen

Koulun henkilöstö pystyy vaikuttamaan aistikuormitukseen ja muokkaamaan oppimisympäristöjä aistiesteettömämmiksi muun muassa seuraavin tavoin:

  • Ympäristöjen, toimintojen ja tilojen selkeyttäminen ja hahmotettavuuden parantaminen.
  • Koulun selkeä pohjakartta esillä esimerkiksi eteisessä (oppilaiden ikätason mukainen opastetaulu).
  • Koulun selkeät, yhtenäiset, kuvalliset opasteet.
  • Koulumatkan ymmärtäminen mahdollisesti kuormittavana asiana.
  • Näköärsykkeiden rajaaminen, minimointi (tavarat siististi kaapeissa, sälekaihtimet kiinni).
  • Valaistuksen huomioiminen (häikäisemättömyys, himmennys).
  • Häiritsevien äänien, taustamelun ja kaikuisuuden vähentäminen (luokan ovi kiinni, koneista ja laitteista tulevien äänien huomioiminen).
  • Hajusteiden käyttämisen rajaaminen.
  • Opetuksen strukturointi.
  • Oppitunnin ja päivän struktuurin ennakointi visuaalisesti.
  • Ennakoimattoman koskettamisen välttäminen (esimerkiksi töniminen tai ahtaassa tilassa liikkuminen).
  • Aistituokioiden pitäminen (esimerkiksi rentouttava musiikkituokio, pallohieronta).
  • Kiireettömän ja turvallisen ilmapiirin luominen.
  • Hiljaiseen tilaan siirtymisen mahdollistaminen.
  • Rauhoittumisajan suunnitteleminen.
  • Eriyttämistilojen suunnittelu.
  • Tauotus.
  • Apuvälineiden käyttäminen (esimerkiksi kuulokkeet, painotuotteet, näprättävät tavarat).
  • Luontoelementtien tuomien tiloihin (esimerkiksi maisemataulut).
  • Tilat pidetään siisteinä ja tavarat järjestyksessä.
  • Oppilaalla on oma pysyvä paikka.
  • Aistiherkälle pohditaan sopiva istumapaikka luokkaan.
  • Pysyvät paikat omille tavaroille, mielellään omalla työpisteellä.
  • Ei irtotavaroita näkyville, mutta kaappien oviin ja laatikoihin selkeät kuvalliset opasteet, mitä mistäkin löytyy.
  • Ikkunat (tarvittaessa sälekaihtimilla peitettävät) tärkeitä, sillä suljetut tilat voivat aiheuttaa ahdistusta.
  • Henkilökohtaiset työskentelypaikat sijoitettava niin, ettei varsinkaan selän takana ole liikehdintää (esimerkiksi seinustoille).
  • Tilojen uudelleen järjestelyä (työpöydän kääntäminen itselle sopivaan suuntaan).
  • Ylimääräisen turhan kontaktin välttäminen (etäisyyden pitäminen neuvontatilanteessa).
  • Toiminnallisuus (onko mahdollisuus liikkeelle muita häiritsemättä?)
  • Tunnistetaan ja huomioidaan kouluruokailuun mahdollisesti liittyvät vaikeudet (itse tila ja syöminen).
  • Järjestetään oppilaalle mahdollisuuksia palautua aistikuormituksesta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (esimerkiksi oma ”turvapaikka”, vaihtoehtovälitunti, aistisäätelyn keinojen tarjoaminen).
  • Osoitetaan herkkyyttä vastata oppilaan erityistarpeisiin, joita aistiherkkyys tuo kouluympäristössä toimimiseen.
  • Mahdollistetaan välituntisin liikkumisen lisäksi myös rentoutuminen, hiljentyminen ja vetäytyminen (esimerkiksi lukuvälitunti tai kävelylenkki koulun ympäri).

Lähteet:

Aistiesteettömyyskartoitus. Haettu 2023 osoitteesta https://aistiesteettomyys.web.app/#/

Autismiliitto. Haettu 19.4.2023 osoitteesta www.autismiliitto.fi

Hannukainen, H. 2023 Turun aistiesteettömyyskoulutustilaisuudet

Hannukainen, H. 2019. Aistiesteettömät asumisratkaisut

Käypä hoito -suositus. Autismiystävällinen oppimisympäristö. Haettu 2023 osoitteesta www.kaypahoito.fi/nix03214

Käypä hoito- suositus. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja ADHD. Haettu 2023 osoitteesta https://www.kaypahoito.fi/nix00941

Valjakka, S; Topi, P-M. 2023. Autismiliiton kirjoitus