Ahdistunut opiskelija oppitunnilla
Lähteet: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/ahdistus/ahdistuneen-oppilaan-tukeminen
mukauttanut Ada Johansson, psykologi
Ahdistuksen vaikutukset oppimiselle ja keskittymiselle
Ahdistuneisuus vaikuttaa negatiivisesti erilaisiin kognitiivisiin toimintoihin, kuten tarkkaavaisuuteen, työmuistiin sekä toiminnanohjaukseen. Tämä voi ilmetä esim. vetäytymisenä/opiskelija vaikuttaa poissaolevalta, kieltäytymisenä/välttelynä, keskittymisvaikeuksina, ajatusten harhailemisena ja tekemisen keskeytymisinä, muistivaikeuksina, sekä voimakkaana kuormittuneisuutena. Erityisesti voimakkaan ahdistuksen aikana, huomio keskittyy vahvasti ahdistusta herättäviin tekijöihin ja pyrkimykseen hallita ahdistusta, jolloin tarkkaavaisuuden siirtäminen opeteltavaan asiaan, ja asian sisäistäminen on usein kognitiivisesti mahdotonta. Siksi tällaisissa tilanteissa opiskelijan on hyvä ensin pyrkiä lieventämään ahdistusta siedättävälle tasolle, vasta jonka jälkeen oppiminen uudelleen mahdollistuu.
Ahdistus voi ilmetä eri opiskelijoilla eri tavalla, ja myös ahdistusta herättävät tilanteet ovat erilaisia. Kyse voi esim. olla sosiaalisesta ahdistuneisuudesta (mm. ajatukset, että oma käytös on muiden silmissä hävettävää, pelko torjutuksi tulemisesta), epäonnistumisen pelosta (”mitä jos vastaan väärin opettajan kysymykseen ja nolaan itseni”, ”mitä jos epäonnistun kokeessa täysin”), klaustrofobisesta olosta tai paniikkikohtausten pelosta ym. Kova melu ja hälinä saattavat joillakin altistaa ahdistukselle, samoin erittäin hiljainen tila (esim. koetilanteissa) voi herättää ahdistusta toisissa. Siksi samat tukikeinot eivät välttämättä sovi kaikille opiskelijoille, vaan opiskelijan kanssa on hyvä keskustella tarvittaessa juuri hänen tilanteestaan.
Usein ulkopuolisen voi olla vaikeaa huomata opiskelijan ahdistuneisuutta, sillä ahdistunut ihminen pyrkii yleensä kamppailemaan ahdistusta vastaan ja peittelemään sitä niin kauan kuin pystyy. Ahdistukselle on tyypillistä myös, että ahdistunut ihminen alkaa pelätä ahdistuvansa, mikä lisää välttämiskäyttäytymistä ja ahdistusta. Paradoksaalisesti hyväksyvämpi suhtautuminen ahdistuneisuuteen (”ei ole hätää, ahdistus saa tulla, jos on tullakseen, voin poistua tarvittaessa ja tulla sitten takaisin”), yleensä vähentää ahdistuneisuuden esiintymistä ja lieventää sitä. Mahdollisten tukikeinojen tarkoitus on tehdä tilanteesta tarpeeksi siedättävä, jotta opiskelija pystyy osallistumaan, keskittymään opiskeluun, ja saamaan kokemuksia selviämisestä. Näin pyritään myös ehkäisemään tai katkaisemaan mahdollinen välttämiskäyttäytyminen.
Luokassa voi myös käydä yleisesti keskustelua siitä, että kaikille eivät sovi samat tukikeinot. Se voi auttaa perustellessa, miksi joku saa toimia toisin kuin muut.
Ennaltaehkäiseviä keinoja ahdistuneelle opiskelijalle:
- istumapaikan valinta (usein takana tai sivussa)
- selkeät ohjeet tehtäville (mielellään kirjallisena)
- kuulosuojaimien/vastamelukuulokkeiden käyttö (erityisesti opiskelijoilla, joilla autismikirjon häiriö tai ADHD)
- oppitunnin/opintojakson ennakoitavuus
- turvallinen ja myönteinen ilmapiiri ryhmässä
- opettajan kanssa erikseen sovittu, että saa esim. tarvittaessa poistua luokasta ahdistuskohtauksen aikana
- ahdistunutta opiskelijaa auttaa usein jo se, että opettaja tietää hänen ahdistuksestaan
- opettajan myötätuntoinen ja rauhallinen suhtautuminen
- mahdolliset opettajan kanssa erikseen sovittavat tukikeinot (esim. vaihtoehtoiset suorittamistavat liittyen ryhmätöihin tai esiintymisiin, sovittu opettajan kanssa, ettei opettaja yllättäen pyydä opiskelijaa vastaamaan ilman että tämä on viitannut)
Ahdistuksen säätelemiseen oppitunnilla voi auttaa esim.:
- huomion siirtäminen ja vaihtoehtoinen tekeminen:
- näköaisti: huomion kiinnittäminen näköaistin avulla esim. edessä olevaan tekstiin (tekstin lukeminen ”väärinpäin”, laskeminen esim. kuinka monta A-kirjainta tekstissä on), yksityiskohtiin keskittyminen esim. kuinka monta keltaista/sinistä esinettä näen luokassa, ikkunasta ulos tuijottaminen
- kuuloaisti: musiikin kuuntelu, keskittyminen ympärillä kuuluviin ääniin
- tuntoaisti: erilaiset kädessä pidettävät esineet tai materiaalit, keskittyminen tuntoaistiin (esim. rannekorun helmien laskeminen ja tunnustelu, kumilenkin napsuttelu ranteessa)
- makuaisti: väkevä pastilli, purkka tai chili-karkki suussa
- Piirtäminen tai virkkaaminen, vaihtoehtoisen asian tekeminen (auttaa keskittymiseen usein myös opiskelijoilla, joilla on ADHD)
- laskeminen sadasta alaspäin vähentäen seitsemän numeroa kerrallaan
- hengitysharjoitukset ja erilaiset tietoisuustaitoharjoitukset
- rauhoittavat ajatukset (”ei ole hätää”, ”olen ennenkin selvinnyt, tunne menee kohta ohi”)
- lievemmässä ahdistuneisuudessa tarkkaavaisuuden aktiivinen kohdentaminen opetukseen tai esim. muistiinpanojen tekemiseen voi myös auttaa
- toiseen (yleensä rauhalliseen) tilaan siirtyminen (paras on, jos opiskelija pystyy tulemaan takaisin oppitunnille rauhoituttuaan, jolloin välttelykäyttäytyminen ei vahvistu)
- käsien tai kasvojen huuhteleminen kylmällä vedellä (-> wc)
Lisätietoja opiskelijoiden tukemisesta erilaisissa tilanteissa oppilaitoksissa: