Karhut kävivät tutkimassa kemiallisia reaktioita Turun yliopiston LUMA-laboratoriossa (http://luma.utu.fi/).

Suojavarusteina käytimme takkia ja välillä laseja.

Teimme sokerisateenkaaria. ”Yhdes ei ollu yhtää ja yhdes keskiverran ja niis oli elintarvikeväriä. Kun laittoi peukun putken päälle ja kaato niin tuli kaikkia värejä todella paljon ja ku kääntää ylös alaisin ja kääntää sen taas niin se on niinku vihreetä.”

”Siinä on etikkaa ja sooda. Sit se alko täyttymään. Voi tehdä kotonakin.”

Teimme vedestä, elintarvikeväristä ja maissitärkkelyksestä ei-newtonilaista nestettä.

”Siin oli vettä ja sitte mä en muista mitä se toinen oli jotain jauhontapaista sitten kun niitä sekotti niin ensin kannatti olla kumihanskat ja sit ottaa ne pois ja ku koikeilee niin se on tahmeeta joka jäi kiinni mut sit ku siitä teki lihapullan ja se näytti siltä niin sit siitä tulikin löllöä. Sit ku sinne koski kädellä niin ja kun otti sen käteen ja alkoi tekee pyöreet siitä ja sitten kun sen päästi niin se alkoi valumaan.”

Kemiallisen reaktion seurauksena muodostui slimeä eli limaa. Ei-newtonilainen neste muuttuu kiinteäksi, kun siihen kohdistaa painetta eli ”tökkii tai tekee pallon”.

Tarvikekaapin sisältö kiinnosti Karhuja. Pohdimme myös, voiko laboratoriossa olevia aineita syödä, juoda ja haistella.