Tänään kurssilla tutustuttiin eri alustoihin ja appeihin, joita oppilaiden kanssa voisi koulussa käyttää. Tässä tulikin huomatuksi aikamoiset erot kreikkalaisten ja suomalaisten välillä. Kreikkalaisilla ei ole laitteita, eikä oppilaat saa tuoda puhelimia kouluun, kun taas meillä Turussa tilanne on todella hyvä. Kaikki esitellyt alustat olivat meille enemmän tai vähemmän tuttuja, tai jopa sellaisia joista olemme jo luopuneet, koska olemme saaneet parempia tilalle, kun taas kreikkalaiset totesivat että heillä ei ole näihin minkäänlaisia resursseja. Italian opettajat opettavat ammattikoulussa, joten heillä on jonkin verran laitteita käytössä, mutta he totesivat että erityisopettajina heidän oppilaansa toivovat pääasiassa kynä-paperitöitä, joten eivät käytä laitteita kovinkaan paljon.
Loppupäivästä keskustelimme yhteisopettajuudesta, joka meillä Pansiossa on vahvassa käytössä. Keskustelussa oli yhteisopettajuuden eri muodot, ja tässä onkin hyvä muistuttaa, että kaikki oppilaat ja kaikki opettajat samassa tilassa on vain yksi yhteisopettajuuden muoto.
Muita tapoja on jakaa ryhmiä eri tavoin ja tavoittein, samanaikaisopettaminen tai vaikkapa asian pilkkominen opettajille ja oppilaat kiertää eri opettajien luona.
Keskustelua herätti myös huonostivoivat lapset tai – perheet, ja totesimme että kaikilla meillä on tämän suhteen yhteinen ongelma ja vain vähän keinoja toimia tilanteessa. Tärkeää kuitenkin muistaa oppilastuntemuksen merkitys, vahva moniammatillinen tuki ja yhteistyö kotien kanssa.
Lopuksi teimme vielä ryhmäytymistehtävän, jossa kokosimme mukeja.
