UIMAKOULUUN, vielä kerran

Uimakouluun, vielä kerran! ”Sen tietää siitä, et meillä on uimareput!” Pysäkillä odotellessa leikittiin laiva on lastattu P-kirjaimella alkavilla sanoilla. Kotkat keksivät niitä vaikka millä mitalla, leikki jatkui p- sanoilla bussissakin, ”peppu penkkiin”.

  

 

Rutiinilla meni, ulkovaatteet pois ja riviin istumaan. Siitä sitten pukuhuoneeseen ja saunomaan. Hiukan aina aiheuttaa keskustelua, kumpaan ”pukkariin” mennään. Molemmat ovat yhtä hyviä.

 

A-haa, eri opettaja ja hiukan eri systeemit. Kokoonnutaankin altaan tälle reunalle ensin.

Ensin sukelletaan Duploja pohjasta, kaikki osallistuvat, legot saadaan koriin.

”Näyttäkääs mulle myyräuinti!”, sanoo uimaope- ja Kotkat näyttävät

”Sitten meritähti-kellunta…”

”Selkäuinti…”

Sitten sukelletaan renkaasta läpi.

 

Kaikkien temppujen jälkeen päästiin altaan päähän. Sai hypätä! ”Karkit ja suklaat” hyppivät vuorotellen. Eirilaisia hyppytyylejä oli monta. Asiantuntijat varmasti kertovat itse kotona.  Kaikki uskalsivat hypätä, -hienoa!!

Sitten sai vielä uida altaan toiseen päähän.

Uimakoulu päättyi vikakerrallakin tuttuun: ”Akuakuankka, veitikka vankka…” Kaikki menivät veden alle. Uimakoulu on suoritettu ja päättynyt.

Sama toisinpäin, vaatteet päälle ja riviin istumaan. Seikkailimme, jäimme bussista matkanvarrella, kävelimme pysäkinvälin ja taas bussiin.

Ottipa voimille, ihanan tasainen bussikyyti voi tehdä tämän!

KOTKAT UIMAKOULUSSA

Tästä se sitten alkaa, itse valmistetut peffletit.

Halukkaat saavat lainata uimalaseja.

Sitten istuttiin riviin ja kuunneltiin ja sisäistettiin uimakoulun säännöt!

Ja sama seläntakaa kuvattuna. Tarkkaan Kotkat kuuntelivat ohjeet ja neuvot….

”Katso ikkunasta ulos, peruuta toiseen reunaan allasta…”

Ensin tulee ohjeita, sitten tehdään sama perässä.

Joutsenet levittivät siipensä…. Sitten otettiin ”pötkylät” kannattelemaan.

 

”Pötkylän” avulla voi kellua.

”Akuaku Ankka, veitikka vankka, huusi maailmalle: Mennään veden alle!” Ja pulp, sitten sukellus, kamera ei ehtinyt mukaan. Ensimmäinen tunti päättyy, sievässä rivissä marssitaan saunaan. Voidaan taas ihastella niitä pistoja ja ompeleita omissa peffleteissä, ei malta millään istua kokoajan…

Kun olet ”valmis” saat istua penkille odottamaan!

Toinen kerta uimakouluun, hienosti parijonossa. Parit on arvottu, samoin jonojärjestys ja on yhden reissun sama. Ei tarvitse kilpailla paikasta eikä parista!

Mitä ihmettä?? Bussi ei jatkanutkaan matkaa kaupungilta, jouduimme seikkailuun ja saimme vaihtaa bussia. Tottuneesti sujuu.

Taas mennään, pitkä on matka. Kun muut matkustajat ovat bussista jääneet pois, juhlitaan hetki sillä, että tämä on MEIDÄN bussi ja kuski!

Ovesta sisään ja vaatteet naulakkoon. Kaikki löytyy lähtiessä varmasti. Jokainen huolehtii omista tavaroistaan, hienosti huolehtiikin.

Pieni hetki ennen kuin päästään riisumaan. Leikitään vaikka odottamisleikkejä, ”Kätken kätken kiveä, sotken sotken savea…..”

Ja ”Kilikilipukki, vanha vuohiukki…”

 

Ja toinen uimakerta voi alkaa.

Ensin istutaan ikkunalle ja opetellaan suoristamaan nilkka, potkuttelemaan suorilla jaloilla, yllättävän haastavaa! Polvet ei taivu!!!

Pötkylöillä uimista.

Sitten ohjeita laudan käyttöön…

Tästä lähtee liuku, lasit päähän, suorat kädet, kasvot veteen ja ponnistus! Älä potki!!!!!

   

Ja taas marssitaan bussipysäkille. Jokainen kantaa omat varusteensa.

Kova nälkä jo kaikilla!

Varhainen aamiainen, uimakouluun lähdetään jo klo 8. Iloinen tunnelma pöytäseurueessa.

 

Meille jäi 10 minuuttia aikaa riisua, käydä suihkussa ja pukea uikkarit. Arvatkaa riittikö aika? KYLLÄ, kaikki seisoivat jonossa (asennossa) minuuttia ennen kuin uimavuoromme alkoi!! Hyvä Kotkat!! Supernopeat!!

Aloitettiin samasta kuin viimeksi, muistaako kaikki? Polvi ei taivu!

Lasien asenusta.

Ja leikkiä, kun sinuun kosketaan, nosta kädet ylös ja jähmetyt ikuisiksi ajoiksi! Sitten tulee ”sulattaja”, joka kaataa ämpäristä vettä päällesi ja olet vapaa! Kivaa!

Sulattajalla pitää kiirettä…

Kerrataan vielä uimalautaote. Päästään uimaan, kädet suorina, puhalla kuplia ja ota välillä ilmaa, jalat potkivat suorina kokoajan. Monta asiaa yhtä aikaa….

 

Pötköt käyttöön.

 

 

Keltaiset saavat lähteä uimaan altaan päähän saakka. Sitten siniset, ja viimeksi punaiset.

Kiipeä päätyyn istumaan.

Sitten!! Saa hypätä veteen! Saako pää edellä? EI!!!!!

Polskis ja loiskis, halukkaat hyppäsivät.

Pötköily on ihanaa.

Puhalletaan kuplia veteen!

Akuakuankka, veitikka vankka……mennään veden alle!!

Muutaman sai kamera ikuistettua.

Ja jonossa saunaan!!

”Kätken, kätken kiveä….”

Bussissa huomion kiinnittivät nämä mainostarrat. Mitä nämä tarkoittaa?

Paljonko on 40%?? Tarkat huomasivat myös ”kirjoitusvirheen” =) kevat

Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä tapahtuu, jos painaa bussin ”STOP” nappulaa turhaan?!? Pitääkö siten jäädä pois kyydistä?

Jos jäädään pois ja haetaan äkkiä kotoa rahaa ja mennään Cittariin karkkiostoksille!

NELJÄS KERTA

Bussin ikkunasta nähtiin: ORPOKOTI. Puutalo Eerikinkadulla, sen seinässä on kyyneleitä.  Nämä Kotka ”orvot” suorastaan nauttivat kovasta järjestyksestä, jota MinnaPinna pitää.  Ainavaan heitä tahtoo naurattaa…

Hiihtolomalla katsottu Onneli ja Anneli varmaankin herätti taas tämän jutun. Orpokotia on leikitty moneen otteeseen.  Bussissa keskusteltiin onko oikeesti orpokotia olemassa, missä ovat ne lapset, joilla ei ole äitiä ja isää, tai he eivät pysty lapsista huolehtimaan. Joku tiesi SOS-lapsikylästä, siellä lapset viettävät ihan tavallista elämää.

Tälläkertaa meillä oli pienet eväät mukana!

Löylynheitto on niin mukavaa, että sitä heitetään kokoajan, vuorotellen. Välillä tulee liian kuuma! Sievät pefletit lauteella.

Neljännellä kerralla eskarit viikkasivat itse vaatteensa siistiin pinoon. ”Mun äiti on opettanu!”  ”Mä olen oppinut ihan itse!”

Ja taas, tasan allasajan alkamisen aikaan marssimme jonossa altaalle.

Taas kertausta, suorat jalat, ojennetut nilkat. Hyvin muistetaan.

Altaan pohjalla on esineitä, aarteita. Ne pitää ensin poimia.

Sitten KotkaMYYRÄT lähtevät taas kaivamaan isoa käytävää.

Ja pötkylöillä uimista. Harjoiteltiin tähtikelluntaa.

Pötkylä kyllä kanattaa. Kädet ihan kiinni kylkiin. Potki vettä, suorin jaloin!

Ja ilman pötkylää!  Lisää ohjeita.

Sitten kaikille hevonen. Ja rinkula parin hevosen häntään tai kaulaan, se pitää nopeasti siirtää kaverin hevoselle.

Ja Akuakuankka……. Hienosti meni. Kerta vielä, kolmen viikon kuluttua.

Tätä patsasta olemme ihmetelleet jokakerran, kun olemme bussilla ajelleet ohi. Tänään googlasimme, teoksen nimi ”MATKAN VARRELTA”

Lisäksi bongattuja : poliisitalo, palokunnantalo, KOP-kolmio, Aboa Vetus-museo, Martin kirkko, Tuomiokirkko ja papin kirkko (taisi olla Mikaelin kirkko), jonkun lapsen oma koti, Marsu Halosen koti (luemme lepohuoneessa tarinaa Marsu Halosesta) kohde oli siis HALONEN ja niin tietenkin tänään hoksattu orpokoti.

 

Kotkat lensivät retkelle Tuorlan observatorioon

Kirpeä pakkassää ei pelottanut Kotkalaumaa ollenkaan, bussilla Tuorlaan katsomaan avaruuden ihmeitä. Kotkat ovat omin sanoin kertoneet kuvatekstit. Lopussa on Kotkien mielipiteitä retkestä.

Planeettoja video esityksessä tai aika lyhyt elokuva.. Se oli hyvä esitys. Se oli planetaario.

Tästä lähdettiin ulos. Tossa me katsottiin sitä jättitornia.

  

Me olemme menossa tähtitorniin. Sinne mentiin portaita pitkin. Suunnilleen kymmenenkilometriä korkealle. Ihan niin jännittävää, ihan taivaaseen asti mentiin. Kyl se aikakorkee oli, ainaki puiden yläpuolelle. Siellä oli 23 rappusta, laskin ne. Ei ollu jännittävää. (Korkeus 60 metriä merenpinnasta)

  

Tuo katto pyörii, joku väittää, että mekin pyöritään. Siellä oli se kaukoputki, kaikki näki sen.  Todella korkealla oli parveke. Hyvät näköalat oli!

   

Me olemme siellä parvekkeella. Aika korkee muuten. Sieltä näki horisonttiin. Sieltä näki koko paikan. Sieltä oli pelottavaa tulla alas. Korkeet näköalat.

   

Olemme pimeessä tunnelissa, jossa on avaruudesta kuvia. Olimme luolassa tai luolatunnelissa.  Toisessa kuvassa on hiomakone, jolla hiottiin peiliä.

    

Kiva retki. Aika semmonen jännittävä ja mielenkiintoinen retki. Kiva ja kylmä retki.

Tässä tähtitorni kesäasussaan.