Berliini

Carl von Ossietzky lukio

Vierailu lukiossa oli positiivinen kokemus, koska se palautti luottamusta keskustelevaan ja opiskelijoiden keskittymistä vaativaan opiskeluun. Osallistuin filosofian kaksoistunnille, jossa aiheena oli oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Sama opiskelijaryhmä on ollut koossa jo kaksi vuotta, joten he eivät ujostelleet toisiaan. Opiskelijat analysoivat opettajan antamia tekstejä yksin ja pareittain. Lisäksi jokainen sai esittää tekstien perusteella argumentin ja muut saivat vastata vasta-argumentein. Yksikään opiskelija ei käyttänyt mitään sähköistä laitetta, vaikka sitä ei erikseen oltu kielletty. Luokkahuoneessa oli modernia esitystekniikkaa ja tämän kirjoittajan pettymykseksi liitutaulua ei näkynyt. Tuntien välisellä tauolla söimme suomalaista suklaata.

Lukion johtajan Frau Kowollikin ja yhteiskunnallisten aineiden osastojohtaja Herr Hagemannin kanssa sovimme alustavasti yhteistyön aloittamisesta.

Carl von Ossietzky lukio

Unlearning history – Theatertreffen

WE NEED TO REVIEW THE ENTIRE TERMINOLOGY” – Felwine Sarr

– Copyright ID4D, https://ideas4development.org/en/development-review-terminology/

Luento- ja keskustelutilaisuuden teemana oli historian ja tulevaisuuden sekä niiden välisten tarinoiden merkitys ihmisten, kansakuntien ja kulttuurien muutoksessa. Taloustieteilijä ja filosofi Felwine Sarr Senegalin yliopistosta toi esiin vaatimuksen tulevaisuuden avaamisesta yhdenmukaistavan ja tuhoavan uusliberalistisen teknosysteemin rinnalle. Hänen mukaansa nykyisessä ajassa vain tietynlainen talousmalli ja sen kriteerit määrittävät tulevaisuuden suuntaa. Tämän mallin historia ja käsitteet tulisi tuoda näkyviin ja keskustella niiden historiallisesta taustasta. Jotta jatkuvista globaaleista kriiseistä voitaisiin päästä, on kuviteltava sosiaalisten instituutioiden ja poliittisen toiminnan perusta tavalla, joka tuottaa mielekkyyden kokemusta ja yhteisiin päämääriin pyrkimystä. Esimerkiksi Afrikan tulevaisuus olisi perustettava prekoloniaalisesta historiasta oppien. Afrikassa voitaisiin luoda poliittisia malleja ja talousajattelua, joka ei perustuisikaan vain luonnon ja ihmisten riistoon, ihmisten jakautumiseen rikkaisiin ja köyhiin. Afrikkaisessa perinteessä esimerkiksi erilaiset rajat ovat luonteeltaan muuntuvia eikä siksi kolonialismin tuloksena synnytetyt valtiot sovellu prekolonialiseen Afrikkaan.

http://www.3sat.de/mediathek/?mode=play&obj=67361

Mielestäni Sarrin ajatuksia kannattaa pohtia myös Suomen koululaitoksen arjessa. Mikä on perusta ja merkitys, jota päivittäin tuotamme oppilaiden ja opiskelijoiden ymmärrykseen? Kykenemmekö kuvittelemaan avointa tulevaisuutta? Tuotammeko opiskelijoille valmiin tulevaisuuden, jonka keskeisin näkymä on teknosysteemin kehitys? Tällöin opiskelijan on vain sopeuduttava tai vaihtoehtoisesti tulevaisuus on häneltä suljettu. Työelämälähtöisyys, tekoäly, projektielämä ja niin edelleen ovat toki kiinnostavia ja ajankohtaisia ilmiöitä, mutta entä merkityksellinen tulevaisuus? Jos tulevaisuus tiedetään jo nyt yhdenmukaiseksi teknoutopian toteutumaksi, mistä nuori voi saada elämälleen merkityksellisiä unelmia? Nuorille on avattava mahdollisuus tulkita historiaa, arvioida nykyisyyttä ja luoda tulevaisuutta, joka voi olla teknoutopiaan sitoutuneen kuvittelukyvyn ulottumattomissa. Suomalaiset käyttävät maapallon resurssit loppuun jo huhtikuussa, lopun ajan elämme velaksi, jonka olemme ottaneet lainaksi itseltään kuolemalta. Velkamme maksajia ovat tulevat ihmis- ja eliösukupolvet. Emmekö muuhun pysty? Onko kuvittelukyky niin lamaantunut, että emme älyä muuta kuin tekoälyä?

Poliittisen kasvatuksen keskukset

Berliinin poliittisen kasvatuksen keskus palvelee kaikkia berliiniläisiä ja erityisesti opettajat saavat sieltä neuvoa ja aineistoja opetuksen suunnittelua ja toteuttamista varten. Aineistoa löytyy demokratian perusteita ja käytäntöä helposti selittävistä oppaista akateemisiin tutkimuksiin esimerkiksi DDR:n poliittisesta oppositiosta. Itse perehdyin jälkimmäiseen, mikä oli erittäin avartavaa. Jotkut uskalsivat kehitellä demokraattista mallia sosialistisesta valtiosta, jossa olisi ollut myös tunnustettu oppositio.

DDR:ssä pyrittiin kitkemään pois sellainen ajattelu, jossa tulevaisuus olisi avoin. Esimerkiksi kirjallisuus, jossa ihmiset eivät tienneet tulevaisuuttaan, julistettiin kelvottomaksi. Yhden ainoa tulevaisuuden julistaminen nykyisen toiminnan ikuiseksi välttämättömyydeksi varmasti lamaannuttaa ja tuottaa subjektille kysymyksen: onko minulla merkitystä tuossa maailmassa? Aikaisemmin esittelemäni filosofi Sarrin ajatuksiin peilaten mielenkiintoinen rinnastus hiipuikin mieleeni nykyisen teknosysteemiä tavoitteenaan pitävän ja DDR:n tulevaisuusnäkymän välille. Molemmat ovat vaihtoehdottomia ja suljettuja tulevaisuuksia. Samalla ne esittävät itsensä historiattomina, edistyksen loikkina, jotka ovat kategorisesti irti menneestään. Niiden välissä näyttää olevan aika, jossa mitään ei ole tapahtunut.

Saksan liittovaltion ja Berliinin poliittisen kasvatuksen keskukset vaikuttavat tuottavan erittäin hyvin eri ryhmille suunnattua tietoa esimerkiksi demokratiasta, tasa-arvosta ja kapitalismin kriisistä.

Saksan ja Euroopan historia on kaikkea muuta kuin stabiilin vallan historiaa. Siinä limittyy ihmisen universaalisuus ja erityisyys samaan aikaan. Museokäynnit vahvistivat toisaalta hegeliläistä ja tolstoilaista käsitystä tapahtumien omalakisuudesta, joissa yksilöt ovat enemmänkin ilmentymiä kuin liikkumattomia liikuttajia.

Lukion on korostettava asemaansa yksilön kehitykseen ratkaisevasti vaikuttavana instituutiona. Siksi on huomioitava eri taustaisten opiskelijoiden ääni, kertomukset ja unelmat, jotka tulevat osaksi koko lukion tarinaa. Lukio on osana muuttuvaa maailmaa kohtaamassa ongelmia, joiden käsittelyyn on varauduttu yksiulotteisesti julistamalla vakiintuneiden pedagogisten käytäntöjen kuolemaa. Nuo käytännöt ovat kuitenkin inhimillisestä todellisuudesta syntyneitä ja siksi yhtä vanhoja kuin ihminen. Teknologisen edistyksen vastaus monikulttuurisuuden haasteeseen on pelkkä käyttöliittymä. Perinteisen pedagogisen käytänteen vastaus on empaattinen vuorovaikutus, jossa on läsnä puhuva järki. Sen nimi on ymmärrys.