Merituuli

Ensimmäiset ajatukseni koskien lopputyötäni, ilmeni jo 7.luokan kuviksessa. Silloin aloin keräämään valmiiksi tulleita töitäni talteen, jotta voisin 9. luokalla toteuttaa miettimäni vision. No, nyt ysiluokalla pidin lupaukseni ja aloin toteuttamaan! 

Tavoitteeni koskien lopputyötäni, oli haastaa omaa tunnearvoni merkitystä. Vasta alettuani perehtyä minimalismiin oivalsin, ettei materialistisille asioille saa antaa niin suurta tunnearvoa, että niiden kadotessa jäisi suuri suru. En katsonut sen tarkemmin mallia kenestäkään taiteilijasta, vaan annoin mielikuvitukseni luoda minun näköisen vision tulevasta työstä.

Työni alkuaskel oli kolmen vuoden ajalla säilyttämieni töiden silppuaminen. Oli terapeuttista päästää irti, eikä harmi töiden menettämisestä tuntunut niin haikealta kuin odotin 😀 

Päätin tehdä työtäni koskevat valinnat sillä hetkellä kun oli niiden toteutuksen aika, ja se sopi minulle hyvin, olihan työnkin aiheena osittain hetkessä eläminen ja siihen tarttuminen. Konsultoin myös kavereitani yhteisessä pöydässämme, ja sain heiltä ulkopuolisen katsojan antamaa, työlle tärkeää palautetta. He löytyvät myös ottaminani kuvina työstäni 🙂

Musta ja valkoinen ovat toistensa vastakohtia, joten niiden valitseminen kysymysmerkin ympärillä kohtaaviksi väreiksi tuntui täydelliseltä kontrastilta työn teemaan. 

Kysymysmerkin ympärillä ovat upeat ystäväni, jotka ovat kaikki upeita ihmisiä omalla tavallaan. Alla oleva peili pyrkii haastamaan katsojaa siitä, miten itsensä näkee. Tarkoituksena on siis pyrkiä parempaan itsetuntemukseen sekä omien tottumusten ja tapojen reflektointiin.

Lopputyössä käytettyjä töitäni: