Kotona pohdittua

Lupasin tehdä vielä koonnin kurssikokemuksestani. Tässä kurssin ohjelmarunko:

Ehdottomasti parasta antia oli keskustelut muiden opettajien kanssa. Yksin matkustaminen on kokemus sinänsä. Muut kurssilaiset sitä kovin ihmettelivät, joidenkin mielestä olisi parasta osallistua kurssille kaverin kanssa, jotta voisi keskustella kurssin asioista. Joillakin oli perheet mukana, joten tietysti se vaikutti heidän vapaa-aikaansa.

Kurssin sisältö oli mielenkiintoista, mutta olin yllättynyt, että katsoimme niin paljon videoita. Keskustelulle ja kokemusten vaihdolle olisi hyvin voinut varata vaikka kokonaisen päivän! Kurssin myötä heräsi kyllä kiinnostus Erasmus-toimintaan laajemminkin. Espanjalainen opettaja muun muassa kyseli, olemmeko lähdössä muihin hankkeisiin, heillä olisi kai toiveissa oppilaidenkin matkat. Täytyy toivoa, että vielä joskus urani aikana pääsen jälleen mukaan saamaan mahtavia kokemuksia!

Retki Toscanaan

Lauantaina oli vuorossa koko päivän retki Toscanaan. Ensin menimme San Gimignanoon. Kaunis paikka!

Näkymiä.
Paikallisia torimyyjiä.

Seuraavaksi ajelimme Chiantin alueelle, jossa tutustuimme viinitilaan ja lounastimme myös siellä.

Alkupalat.

Matkalla Sienaan poikkesimme vielä katsomaan Monteriggionin linnoitusta.

Sienassa meillä oli opastettu kävelykierros. Sienan historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintöluettelossa. Keskustori on ollut maailman suurin keskiajalla.

Illalla palasimme Firenzeen, ja kaiken kävelyn ja portaiden kiipeämisen jälkeen oli vielä 45 minuutin kävelymatka hotelliin. 🙂 Aamuyöstä olikin noustava lentokentälle lähtöä varten. Teen vielä myöhemmin koonnin tästä matkasta.

Kurssin päätös

Tänään oli kurssin viimeinen päivä. Se aloitettiin katsomalla videota suomalaisesta koulusta. Minulta pyydettiin sitten kommentteja moniin asioihin. Videolla muun muassa väitettiin, ettei suomalaisissa kouluissa anneta läksyjä. Joku kurssilaisista oli myös lukenut, että kaikki Suomen koulut ovat tismalleen samanlaisia ja että kaikilla on samanlaiset kirjat. Kerroin sitten opettajien pedagogisesta vapaudesta.

Aiheena oli myös ”non-violent communication”. Puhuimme ihmisten tunteista sekä tarpeista, jotka niiden taustalla ovat. Jokainen sai jonkun pakolaisen tarinan ja tarkastelimme, mitä tunteita he ovat mahdollisesti joutuneet kokemaan. Näimme myös videoita kouluista, joissa toteutetaan erilaisia tunnetaitoharjoituksia. Keskustelimme empatiasta.

Mukaamme saimme lopuksi tietenkin todistukset.

Kurssin päätöslounaalle mentiin kreikkalaiseen ravintolaan.

Iltapuolella kävin Galleria dell’Accademiassa katsomassa kuuluisaa Daavid-patsasta, mutta olipa siellä myös musiikkiin liittyvä museokin.

Hyvästelimme osan kurssilaisista, koska heillä on lento jo huomenna. Me loput lähdemme koko päivän ekskursiolle Toscanaan.

Nopea katsaus torstaihin

Kello tikittää, joten luvassa lyhyempi katsaus tähän päivään. Huomaan, että on hankala kirjoittaa asioista suomeksi, kun ne on käyty englanniksi ja muutenkin aivot ovat nyt englantimoodissa. No, yritetään.

Kurssipäivän aluksi saimme kirjoitustehtävän. Meiltä kerättiin aiemmin viikolla ajatuksia siitä, minkä koemme suurimmaksi haasteeksi monikulttuurisissa tai muuten erilaisia oppijoita sisältävissä ryhmissämme. Nyt meille jaettiin nämä kaikki haasteet/ongelmat, ja jokaisen piti kirjoittaa niihin ratkaisuehdotuksia. Se olikin kyllä aika vaikea tehtävä, koska monilla oli samanlaisia haasteita. Jotkut kokivat jopa turhauttavaksi sen, etteivät he saaneet uusia ratkaisuja ongelmiin, vaan oikeastaan samoja juttuja, joita jakoivat itse muille ratkaisuehdotuksiksi. Kuvassa erään kurssilaisen ongelma.

Itse sain kyllä ihan mielenkiintoisia ratkaisuehdotuksia, joskin osaa niistä olen jo kokeillut.

Näimme tänään vielä esittelyt yhdestä puolalaisesta ja yhdestä irlantilaisesta koulusta. Lisäksi puhuimme erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä.

Iltapäivällä oli jälleen opastetun kierroksen vuoro. Tällä kertaa aiheena oli ”The most famous monuments”. Opas oli tosi selkeä ja sain kaikenlaista uutta tietoa.

Medicin suvun palatsi. Michelangelo asui tässä talossa ollessaan 15-17 -vuotias.

Kierroksen jälkeen pääsin kuin pääsinkin Uffizin galleriaan, vaikkei minulla ollut ennakkolippua.

Botticellin Venuksen syntymä.
Leonardo da Vincin Kristuksen kaste.

Sadepäivä

Tänään oli luvattu koko päiväksi sadetta, mutta onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä. Kurssipäivä alkoi vähitellen, sillä osa kurssilaisista tulee paikalle miten sattuu. Ne kulttuurierot…

Aluksi puhuimme harjoituksista, jotka voivat auttaa ryhmäytymisessä sekä tilanteissa, joissa kielitaito on heikko. Kokeilimme itsekin yhtä. Tutustuimme myös flipped classroom -ideaan ja keskustelimme siitä. Jokaisen piti miettiä jokin oppitunti, jolla tuota menetelmää voisi käyttää. Kyse on siis siitä, että opetuksen ja kotitehtävien paikat vaihtuvat. Oppilaat voivat esimerkiksi katsoa kotona opettajan kuvaaman opetusvideon ja sitten tunnilla keskittyä harjoituksiin vaikkapa tasoryhmissä ja saada näin enemmän apua tehtäviin. Nykyisillä laitteilla tuo videopuoli voisi onnistuakin (siis luokilla, joilla on henkilökohtaiset laitteet), mutten tiedä, pitäisinkö itse niin ajatuksesta, että oppilaat katsoisivat kotonaan videoita, joissa puhun. Mutta kuten opettajamme sanoikin, tämä on yksi lisä opettajan ”menetelmäreppuun”.

Tauon jälkeen oli kreikkalaisten ammattikouluopettajien hulvattoman esityksen vuoro. He ovat melko hiljaisia kurssilla osittain ehkä kieliongelmista johtuen, mutta tämä esitys näytti heistä aivan erilaisen puolen. Heidänkin koulussaan noin puolet opiskelijoista on muista maista.

Pidin oman esitykseni myös tänään. Tuntuu hämmentävältä, kun joka päivä Suomea niin ylistetään. Nytkin sain saatesanoiksi: ”Let’s hear about the perfect school system!” Tuomiani englanninkielisiä esitteitä kuvattiin myös innolla. Joku olisi halunnut jopa videoida esitykseni.

Ystävyyttä ja avunantoa harjoitettiin myös kurssin jälkeen, kun irlantilaiset antoivat minulle lipun kiertoajelubussiin. Muutamia kuvia tuli taas otettua:

Arno-joen näkymiä.

Sateinen paluumatka.

Inkluusiota ja historiallista Firenzeä

Tänään kurssilla keskityttiin pitkälti inkluusioon. Keskustelimme määritelmistä ja meidän koulujemme inkluusion tasosta. Olin irlantilaisten kanssa samassa ryhmässä. Keskustelu ei tahdo oikein edetä, koska he ovat päättäneet, että Suomi nyt on kaikessa paras! En ole ihan varma, etteikö inkluusio olisi heillä jopa pidemmällä. Mutta he vain voivottelivat, ettei heillä ole antaa mitään minulle. Näin se ei kuitenkaan ole. Kurssin kaikki keskustelut antavat todella paljon ajateltavaa.

Saimme myös seurata kolmea kurssilaisten esitystä. He kertoivat omista maistaan ja kouluistaan. Kahden kreikkalaisen luokanopettajan koulu vaikuttaa samantapaiselta kuin Varissuon koulu, heilläkin on vain noin 25% kreikankielisiä. He kokevat kovia paineita muun muassa siitä, että maahan juuri tulleet laitetaan suoraan luokkiin. Kerroin Suomen valmistavasta opetuksesta, joka sai varsinkin irlantilaisissa suurta ihailua osakseen, mutta kreikkalaiset arvelivat, että erillinen opetus tuntuisi oppilaista vankilalta.

Kuva kurssipaikalta. Lisään kuvia luokkahuoneesta, jos saan kurssikavereilta luvan julkaista heidän kuviaan.

Tutustuimme videon kautta erään (amerikkalaisen?) koulun projektiin, jossa oli neljän viikon ajan toteutettu ns. empatiakasvatusta niin, että oppilaiden oli erilaisten tehtävien kautta pitänyt eläytyä pakolaisen rooliin. Tällaisen projektin arveltiin kuitenkin hyödyttävän lähinnä ennakoivana, ei silloin, jos koulussa on jo pakolaisia.

Lounastauon jälkeen saimme oppaaksemme kurssikeskuksen opettajan Enzon, joka vei meidät kävelylle ”Firenzen historiaan”. Ymmärtääkseni historia on juuri hänen ominta alaansa, ja tietoa löytyikin runsaasti. Seuraavana muutama kuva kierrokselta.

Kuva pienestä kappelista, jossa Dante Alighieri ilmeisesti vihittiin.

 

Samaisessa kappelissa luukku, josta jaettiin leipää mustan surman aikaan.
Luostarin sisäpiha.
Kapeita kujia.

Huomenna on minun vuoroni esitellä Suomea ja koulujani. Taidan ruveta vielä muokkaamaan esitystä, koska huomasin muiden esitysten kautta, mitä oli erityisen mielenkiintoista kuulla.

Kurssin aloitus

Ensimmäinen kurssipäivä Firenzessä on takana. Täälläkin vietetään pääsiäistä, joten osa liikkeistä on tänään ollut kiinni.

Kurssilla on lisäkseni viisi kreikkalaista, neljä irlantilaista, yksi espanjalainen ja yksi puolalainen opettaja. Aluksi tutustuimme tekemällä itsestämme seitsemän sanan elämäntarinan. Muilla oli mahdollisuus kysyä sanoista lisäkysymyksiä kolmen minuutin ajan. Jotenkin kummasti oman aikani loppuessa kysymykset eivät loppuneetkaan. Monilla oli kysyttävää suomalaisesta koulusysteemistä. Onko se niin upea kuin puhutaan? Opetetaanko siellä enää lainkaan käsin kirjoittamista? Onko oppiaineita ollenkaan?

Irlantilaiset kertoivat, että heidän kollegoitaan on lähdössä kahdelle eri kurssille Suomeen, ja ilmeisesti hekin olisivat halunneet lähteä. Uskon, että aiheeseen palataan vielä, kun pidän oman Suomi-esittelyni, jossa esittelen myös koulut, joissa työskentelen.

Kurssilla teimme useita ryhmätehtäviä ja -keskusteluja. Puhuimme siitä, mitä kulttuuri on ja perehdyimme erilaisiin kulttuuriin liittyviin ongelmatilanteisiin koulussa. Olisi hyvä muistaa, että oppilas, joka ei vaikkapa nuhdeltaessa katso silmiin, saattaa noudattaa oman kulttuurinsa sääntöjä, eli tässä tapauksessa osoittaa sitä, että ottaa vastaan itseään vanhemman henkilön nuhteet. Joissakin kulttuureissa silmiin katsominen siinä tilanteessa tulkittaisiin erittäin röyhkeäksi. Pohdimme kyllä myös sitä, minkä verran tulisi omaksua sääntöjä siitä kulttuurista, missä kulloinkin elää.

Kurssin vetäjällä on paljon omakohtaisiakin kokemuksia monikulttuurisuudesta, sillä hän on amerikkalainen, joka on naimisissa italialaisen kanssa. Lisäksi heillä on adoptiolapsi Vietnamista. Loppupäivästä teimme vielä kymmenen ohjetta kansalaisuuteemme liittyen, eli minun tapauksessani ”miten olla suomalainen”. Nämä olivat humoristissävyisiä listoja. Huomenna on aiheena inkluusio.

Lähtövalmisteluja

Osallistun Erasmus+ Multix -kurssille Firenzessä huhtikuun alussa 2018. Kurssi on nimeltään ”Facing Diversity: Intercultural Classroom Management”. Odotukset ovat korkealla, työskentelenhän Turun monikulttuurisimmassa koulussa kolmena päivänä viikossa ja muinakin päivinä S2-oppilaiden parissa.

Lähtövalmisteluja on tehty aktiivisemmin jo parin viime kuukauden ajan, toki eniten nyt kuluneella viikolla. Sijaisella on ohjelmat valmiina, kohta viimeistelen oman Suomi-esitykseni kurssille ja pakkaan tavarani reissua varten. Tervetuloa seuraamaan matkaani!