Haastava käytös

PÄIVÄN STRUKTUROINTI

  • selkeä päivärytmi ja struktuuri sekä kotona että päiväkodissa/koulussa auttavat lasta jäsentämään ympäristöään ja selkiyttävät kunkin päivän kulkua
  • päivän kulun voi muodostaa kuvien avulla, jolloin se on lapselle ymmärrettävämpi
    • kuvat voivat olla esimerkiksi itse piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai valokuvia; myös mm. Papunetistä löytyy paljon kuvia, joita voi hyödyntää
    • Papunet.net
  • apuna voi käyttää myös kuvitettua kellotaulua (aamu, päivä, ilta, yö) ja kellonaikoja, kun lapsi oppii ne tuntemaan
  • voidaan tehdä esimerkiksi päivittäin tai viikoittain yhdessä lapsen kanssa, jolloin lapsi tietää jo ennakkoon, mitä tapahtuu ja saa kokemuksen asioihin vaikuttamisesta
  • tieto siitä, mitä päivän aikana tapahtuu, missä ja kenen kanssa, luo lapselle turvallisuuden tunnetta

LIIKENNEVALOT

  • liikennevalojen avulla pyritään katkaisemaan ei-toivottua ja aggressiivista käytöstä ja saamaan lapsi miettimään, mistä käytös johtuu
  • liikennevalojen on hyvä olla konkreettiset, esim. pahvista leikatut ympyrät
  • liikennevalojen pelisäännöt käydään lapsen kanssa läpi ja mietitään yhdessä sopivat rauhoittumiskeinot ja miten suuttumusta voi purkaa turvallisesti ja sallitusti
  • kun lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, hänelle osoitetaan punaista valoa tai hänet ohjataan sen luokse/päälle
  • punainen valo: punaisen kohdalla pyritään katkaisemaan ei-toivottu käytös (huutaminen, väkivaltaisuus tms.) jollakin lapsen ikätasoon sopivalla tavalla (esim. syvään hengittäminen, tietyn lorun toistaminen ääneen, laskeminen kymmeneen)
    • keltainen valo on näkyvillä tai otetaan esille, jotta lapsi näkee sen
  • keltainen valo: kun ei-toivottu käytös on saatu katkaistua, lapsen voi ohjata siirtymään keltaisen valon luokse/päälle
    • odotetaan, että vihanpurkaus laantuu
    • samalla mietitään, miten ei-toivotun käytöksen voisi lopettaa kokonaan ja mitkä ovat sallittuja keinoja esimerkiksi vihan purkamiseen
  • vihreä valo: kun lapsi on rauhoittunut, hänelle voidaan näyttää vihreää valoa, joka tarkoittaa eteenpäin siirtymistä
    • lapsi ohjataan hetkeksi rauhoittumaan jonkin hänelle toimivan rauhoittumiskeinon kanssa
      • rauhoittumiskeino voi olla jotakin tekemistä, esimerkiksi kirja, piirtäminen tai muovailu, mutta kiukun purkaminen fyysisin keinoin toimii joidenkin lasten kohdalla paremmin (esimerkiksi tyynyn hakkaaminen tai siihen huutaminen, juokseminen ulkona talon ympäri tms.)

HYVÄN KÄYTÖKSEN VAHVISTAMINEN (positiivinen vahvistaminen)

  • tarkoituksena on kitkeä ei-toivottua käytöstä (esim. aggressiivinen käytös) ja vahvistaa toivottua käytöstä
  • lasta voidaan palkita hyvästä käytöksestä esimerkiksi kiitoksin tai jollakin konkreettisella tavalla
  • konkreettisena palkintona voi olla esimerkiksi tarra itse askarreltuun pohjaan ja kun lapsi saa kerättyä tietyn määrän tarroja, tehdään jotain lapsen mielestä mukavaa yhdessä (pyöräretki, piknik, pelaaminen yhdessä jne.)
    • vältä palkitsemista herkuilla tai tavaroilla
  • lapsen kanssa sovitaan yhteisesti, miten palkintoja voi ansaita
    • huolehdi siitä, että tavoitteet ovat saavutettavia, jolloin lapselle tulee onnistumisen kokemuksia säännöllisesti
    • esimerkkejä: kokonainen päivä niin, ettei ole jouduttu huomauttamaan käytöksestä, ikätason mukaisen kotityön tekeminen, kouluikäisellä läksyjen hoitaminen tai oman huoneen siistiminen itsenäisesti jne.
  • lapselle kerrotaan ja häntä kiitetään, kun hän toimii toivotulla tavalla
    • kiitoksen on tärkeää tulla välittömästi

FYYSINEN RAJOITTAMINEN / SYLISSÄPITO

  • fyysistä rajoittamista käytetään silloin, kun aggressiivista käytöstä ei saada muilla keinoin katkaistua ja lapsi on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita
  • lapsi otetaan syliin tiukasti, mutta satuttamatta (tilanteen pitää olla turvallinen sekä lapselle että sylissäpitäjälle)
    • oikean ja turvallisen otteen löytämiseksi voi kysyä neuvoa esimerkiksi päiväkodin henkilökunnalta
  • tilannetta sanoitetaan koko ajan lapselle ja hänelle kerrotaan, että hän voi rauhassa esimerkiksi huutaa tunteitaan ulos
    • lapselle kerrotaan, että sylissä pidetään kunnes molemmilla on parempi olo
  • lapsi saattaa sylissäpidon aikana itkeä ja raivota ja yrittää potkia tai purra sylissäpitäjää
    • lapsen ei saa sylissäpidon aikana antaa vahingoittaa itseään tai toisia
  • aikuinen ei saa keskeyttää prosessia, vaikka se tuntuisi vaikealta ja lapsi pyrkisi sylistä pois
    • lasta pidetään sylissä niin kauan, että hän rentoutuu ja rauhoittuu
    • lapsen pitää saada riittävä turvallisuuden tunne ja kokemus siitä, että häntä rakastetaan ja hänestä huolehditaan huolimatta siitä, miten hän on käyttäytynyt
  • sylissäpidon jälkeen lapselle annetaan positiivista palautetta siitä, että hän pystyi rauhoittumaan
    • lapsen kanssa keskustellaan siitä, mikä tunnekuohun aiheutti ja tunne nimetään
      • lapsen voi pyytää syliin tai asettua muuten hänen kanssaan samalle tasolle esimerkiksi lattialle
    • sanoitetaan tapahtumien kulku ja pohditaan yhdessä, miten lapsi voisi purkaa tunteita turvallisilla keinoilla, jotta samaan tilanteeseen ei päädyttäisi uudelleen
    • lapselle annetaan mahdollisuus kertoa omasta kokemuksestaan; apuna voi käyttää myös esimerkiksi piirtämistä
    • lasta ei syyllistetä negatiivisen tunteen kokemisesta, vaan kiinnitetään huomio siihen, että tunne meni ohi
    • jos tilanteessa on ollut muita osapuolia, harjoitellaan anteeksipyytämistä
      • myös mahdolliset jäljet siivotaan, jos tavaroita on heitelty tai rikottu tai toisten leikkejä sotkettu
    • tilanteen purkamisen jälkeen lapsi ohjataan takaisin päivärytmiin ja kerrotaan selkeästi, mitä seuraavaksi on ohjelmassa