Turku through the eyes of a German trainee

Catharina, a trainee at the city administration of Bonn in Germany, spent six weeks in Turku. In three weeks she visited three different schools.

I am Catharina, a trainee at the city administration of Bonn in Germany. During my training I learn a lot of different kind of tasks in the administration so when I am finished next year I’ll be able to work in every department.

The city of Bonn wants its employee to learn about the work in other cities abroad and wants them to improve their intercultural skills. Since education is one of the most important things in a society and the Finnish school system is famous all around the world, my goal was to learn more about it.

So I was really happy for the chance to spend six weeks in Turku. Four of them are already over and I’ve spend three weeks in three different schools.

The first week I’ve been in the special school Katariina, followed by a week in the Nummenpakka comprehensive school. My last complete week in a school I’ve been in the Vasaramäki comprehensive school. In all the schools I followed the principle with his or her daily work, I attended some classes to see what’s happening inside and talked to the teachers about their job. Only for one afternoon I visited the new Syvälahti school with its open concept.

I also spend some time with different colleagues of the basic and early childhood education administration. Here I learned about the work that is done in the offices and about some projects like ‘school on the move’ or ‘STEAM’.

For one day I have been in the Kukola kindergarten to see a day in a preschool and the afternoon in a daycare center. In Germany there is no real preschool. In the year before school a lot of kindergartens offer a little different program. They might bring these oldest children together once a week to practice some social skills and learn just a little bit. They also learn how to behave in traffic, to stop at a light and to watch out for cars. German children will get to the school on their own after a couple days of practice. So the differences to Finnish kindergartens or preschools are just small as far as I can tell.

Wherever I went one of the first things I heard is that trust is the basic of the whole school system. Cities, schools and teachers can decide a lot of things on their own and there are no inspections. Different than in Germany are definitely the sizes of schools and classes, German ones are bigger.

What I didn’t expect was that children in Finland actually start school later than most other countries and that their preschool is a lot about playing.

What really surprised me is that the pupils just have few lessons during their week. Pupils in Germany start with a similar amount of hours in the first year but they’ll have 30 lessons per week when they get into the fifth grade with a raising number in the following years. Still children wouldn’t get home later than Finnish children because there is only a long break after every second lesson and lessons start around eight every day. Schools don’t offer free lunch. One reason is probably that our lunchtime is later when most of the children are back home already.

Being in this city for a little while I realized a huge amount of (free) sports facilities. The city is full of parks and many people walk or take their bike. Comparing to Germany I see less people with overweight and more athletic people. The healthy lunches in schools and the exercises during the breaks seem to have a good impact, something we should definitely push more in Germany.

Avaa ovi perusopetukseen


Kuva: Kuntaliitto

Kuntaliitto nostaa aktiivisesti keskustelua perusopetuksen kehittämisestä kansallisesta näkökulmasta. ”Avaa ovi perusopetukseen” -sivu käsittelee mm. oppivelvollisuutta: pitäisikö sitä pidentää – ja jos niin kummasta päästä? Entä mistä saadaan resursseja kehittämiseen? Asialistalla on monen muun keskeisen kysymyksen lisäksi myös opettajuus, johtaminen ja resurssointi.

Paussi suosittelee käyttämään pienen kaffepaussin tämän sivuston parissa. Twitterissä keskustelua voi seurata hashtagillä #hyväkoulu

Valokeilassa: Olli-Pekka Heinonen, OPH, ja Laura Juvonen, Teknologiateollisuus

Palvelualuejohtaja Tommi Tuominen piipahti tällä viikolla Suurten kaupunkien sivistystoimen huippujohtajaseminaarissa. Käy kurkkaamassa maistiainen seminaarin annista alla olevissa videoissa.

Paussin Valokeilassa on tänään Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, jonka terveiset perusopetuksen kehittäjille voit katsoa tästä:

Valokeilassa on myös Yksikön johtaja Laura Juvonen Teknologiateollisuudesta: Millaista osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa? Mitä tarvitaan maailman suurten ongelmien ratkaisuun? Juvonen kertoo videolla myös Teknologiateollisuuden yläkouluille ja lukioille suunnatusta MyTech-ohjelmasta, joka tarjoaa opettajille työkaluja ilmiölähtöiseen oppimiseen. Ohjelman puitteissa jo toteutettuihin projekteihin voi tutustua Tarinoita oppimisesta -sivulla.

Askelia digiviidakossa

Digitalisaatio on sana, johon törmäämme nyt kaikilla elämänaloilla, myös koulutuksessa. Teknologian lisääntyminen arjessa herättää tunteita laidasta laitaan. Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteerin tehtävät juuri jättänyt Kaisa Vähähyyppä totesi blogikirjoituksessaan  digitalisaatiosta viisaasti: ”Siitä ei tarvitse innostua eikä sitä tarvitse inhota. Se on olemassa ja ympärillämme joka tapauksessa”. Koulun tehtävänä on valmistaa lapsia ja nuoria vallitsevaan – ja tulevaan – yhteiskuntaan sen monet eri vivahteet huomioiden. Kaikki ei ole digiä, mutta digiä on vähän kaikessa. Eikä vähiten opetussuunnitelmassa.

Parhaillaan tieto- ja viestintäteknologian (TVT) rooli peruskoulun arjessa on kasvamassa nk. päätelaiteprojektin edetessä. Tätä kirjoitettaessa Turun neljäsluokkalaiset ovat saaneet iPadinsä ja seiskaluokkalaisistakin jo suurin osa kannettavan tietokoneensa. Oppilaalle luovutettu laite on kuitenkin vasta alkusysäys, muutoksen mahdollistaja. Oleellisinta on, mitä luokissa tapahtuu nyt, kun teknologian hyödyntäminen on mahdollista milloin tahansa, joustavasti muiden työtapojen lomassa. Emme ole enää sidottuja 45-minuuttisten ”tietokonetuntien” ja ”kirjatuntien” vuorotteluun.

Tässäkin asiassa avainasemassa on opettaja. Tarvitaan opettajan tietoista ohjausta ja työtapojen harkittua valintaa, jotta teknologia asettuu sille sopivaan rooliin oppimisen välineenä ja nykyaikaisena tietotyökaluna. Ilman opettajan aktiivista panosta teknologia jää hyödyntämättä tai sen pedagoginen anti olemattomaksi.

Vaikka laitteiden levitys on jo hyvässä vauhdissa, matkamme on vasta alussa. Tavoitteenamme on se, että iPadeistä ja kannettavista tietokoneista tulee luonteva osa oppimisen välineistöä, mutta tähän tavoitteeseen ei päästä hetkessä. Tärkeintä nyt on, että emme jää paikallemme, vaan kaikki yhdessä liikumme eteenpäin – omista lähtökohdistamme, omaa vauhtiamme. Ei ole välttämätöntä loikkia, kunhan jokainen ottaa sopivan mittaisen askeleen toisensa perään kohti tavoitetta. Myös pienet harha-askeleet kuuluvat asiaan. Maaliin ei ole yhtä oikeaa reittiä.

Tieto- ja viestintäteknologian soveltamisen eri asteita on kuvannut havainnollisesti Ruben R. Puentedura, jonka SAMR-malli havainnollistaa neljä eri tasoa, jolla teknologiaa voidaan hyödyntää oppimisessa. Ensimmäisellä tasolla (Substitution) aikaisemmin esim. paperilla ja kynällä tehty oppimistehtävä on siirretty sellaisenaan sähköiseen muotoon. Viimeisellä tasolla (Redefinition) teknologiaa käytetään oppimistehtäviin kokonaan uusilla tavoilla, jotka eivät olisi mahdollisia ilman teknologiaa. Mitä korkeammalle tasolle päästään, sitä suurempi tutkimusten mukaan on teknologian vaikutus oppimiseen.

Puenteduran mallissa ei kuitenkaan ole tarkoitus loikata suoraan huipulle, vaan niin opettaja kuin oppilaskin etenevät oppimisessaan askelmalta toiselle. Lähde sinäkin liikkeelle portaalta, jonka koet sinulle sopivimmaksi ja jalansijan tuntuessa varmemmalta, kurottele kohti seuraavia askelmia.  Et ole tällä tutkimusmatkalla yksin. Oman koulusi opekollegoiden ja esimiehen lisäksi mm. TOP-keskus, tutoropettajat ja TVT-vastaavat ovat apunasi, kun tarvitset tukea, koulutusta tai neuvoja.


Kuva: TOP-keskuksen tiedote 1986

Kirjoittanut: Jouni Paakkinen, TOP-keskus