Niittyvillojen syyskuu 2017

Kesästä jäljellä on pelkkä muisto, keltaisen viitan on saanut metsä ja puisto. Rouskut, tatit, vahakkaat, vanhat sekä nuorekkaat maasta ylös kurkottuu, nyt on metsän syyskuu.

Syyskuun ensimmäinen viikko oli meillä Niittyvilloissakin sieniviikko. Metsässä kävimme sienikori ja veitsi mukanamme ja toivoimme tietenkin löytävämme paljon sieniä. Todellisuus oli kuitenkin muuta, vaikka kuinka etsimme tarkoin silmin, ei koriin löytynyt kuin muutama kanttarelli ja tatti sekä kehnäsieniä. Metsä ja sienet odottivat sadetta. Metsä oli tosi kuiva, edes ojissa ei ollut vettä.

Sieni, jonka jokainen Niittyvilla oppi varmasti tänä syksynä tuntemaan on MYRKKYSIENI eli punainen kärpässieni.

Leikimme myös myrkkysieni-leikkiä ; siinä leikkijät ovat piirissä pienen pöydän ympärillä. Pöydällä on kymmenen leikkikärpässientä. Jokainen vuorollaan on kerääjä ja kääntää selkänsä siksi aikaa kun muut leikkijät valitsevat sienistä myrkkysienen. Hän, joka on keräysvuorossa, alkaa kerätä sieniä pieneen koriin. Muut lapset ovat hiirenhiljaa ja kun kerääjä tarttuu valittuun sieneen huutavat he yhteenääneen MYRKKYSIENI! Tämä on hyvin suosittu leikki aamupiirissämme.

Kädentaidoissakin askartelimme kärpässieniä. Askartelimme myös kartongista siilin, joka sai piikeiksi männynneulasia.

Jälleen metsäretkellä keräsimme askartelutarpeita, tällä kertaa pieniä keppejä, joista aikuiset tekivät kehikon, ja lapset taikoivat langalla siihen hämähäkinverkon sekä liimasivat värikkäitä paperin paloja. Siitä saatiinkin ihan kiva taulu, jossa myös siilillä oli oma paikkansa.

Kädentaidoissa maalasimme myös vesiväreillä; ensin maalattiin paperille värikäs pohja ja sen kuivuttua siitä paperista leikattiin syksyisiä lehtiä, koristamaan ryhmämme satupuuta.

Olimme metsäretkillämme tutkineet metsää myös luuppien kautta ja keränneet käpyjä. Kävyistä muutama lapsi tekikin käpylehmiä sillä aikaa kun isompi ryhmä oli Runosmäen palloiluhallilla jumppaamassa.

Ensin tutustuttiin jumppasaliin, leikittiin seuraa johtajaa sekä hernepussileikkejä. Lopuksi lapset ehdottivat, että heiteltäisiin palloja koripallokoreihin, se oli haastavaa, mutta hauskaa.

Palloiluhallin lisäksi motorisia taitoja harjoiteltiin syyskuussa pururadalla, jossa oli estejuoksua, alamäkijuoksua, laukkahyppyjä eteen/sivuille, yhdellä/kahdella jalalla hyppelyä, tarkkuusheittoa (käpyjä ämpäriin), keilojen kaatamista (palloa potkimalla yritettiin kaataa/siirtää ämpäreitä) yms.

Vihdoinkin saimme myös sadetta. Tästä voimme toki olla montaa mieltä, mutta kunnon sade-vesi-kuraleikkejä ei voita mikään.

Meillä Niittyvilloissa on ollut tapana, että aikuinen laittaa saappaat ja kurahousut valmiiksi eteiseen ns. palomiehen saappaat. Lapsi vain ”hyppää” niihin. Ryhmämme uudet lapset vieroksuivat ensin ideaa ja ottivat saappaat irti, mutta pian hekin oppivat uuden nopean ja helpon tavan pukea kurahousut eli ”kurikset” jalkaan.

Syyskuussa oli vielä koko talon yhteinen lauluhetki, johon kaikki ryhmät osallistuivat.

Omassa ryhmässämme vietimme oman lelun päivää, joka on aina kuukauden viimeisenä perjantaina. Tällä kertaa kaikki olivatkin muistaneet tuoda yhden lelun ja esittelyhetken jälkeen leikimme mukavia auto-, Barbie- ja nukkeleikkejä, musisointiakaan unohtamatta.

Ryhmässämme on uutena aikuisena syys-lokakuun ajan lähihoitajaopiskelija Ida. Hän on heti hurmannut lapset puolelleen, toimien taitavasti heidän kanssaan peleissä ja leikeissä.

Nyt matkaamme jo lokakuussa kohti uusia seikkailuja.