Heips,
Norpat- ryhmä järjesti meille Siili Suhinan- lauluhetken, johon oli kutsuttu kaikki alatalon väki. Lumikot esittivät Hissu Hämähäkki- laulun kapuloilla säestäen.
Talvilumikoiden pienryhmässä aloitettiin askartelemaan Hissu hämähäkkiä, josta olisi tarkoitus tehdä ystävällinen ja kiltti, ehkä vähemmän pelottava. Kesälumikot keräsivät tietoa hämähäkeistä. He olivat selvittäneet ettei hämähäkki ole hyönteinen. Laskettiin sekä hämähäkin jalkoja että netissä olevien hämähäkkien lukumäärää ja tehtiin kynätehtäviä, jossa lapset selvitti hämähäkin reitin.
Hissu on kanssamme joulukuun ja saattaa olla, että hänellä on yllätys joka lapselle. SHHH se on vielä salaisuus……
Torstaina jumpassa tutustuttiin leikkivarjoon, kuunneltiin tarkasta ohjeet, kuinka tuli toimia, että hämähäkin pallo pysyisi varjon päällä. Voi sitä ilon ja naurun määrää. <3
Metsäretkellä perjantaina pysähdyttiin kallioille kukkulalle tähystelemään, jopa puun oksille kiiveten esim. torneja, muuttavia lintuja ja kaikkea muuta mukavaa.
Viikon 47 maanantaina ryhmäämme saapui toimintaterapeuttiopiskelija ja hänen seurastaan pääsemme nauttimaan neljä viikkoa. Hänen tarkoituksena on päästä syventämään osaamistaan sekä lapsen yksilöllistä havainnointia että ryhmän yhteistä toimintaa.
Tiistaina lähdimme ihastelemaan Skanssiin Hilda ja Hulda rottakavereiden koulu-esitystä. Esitys käsitteli ystävyyttä. Lapset uskaltautuivat osallistumaan hienosti jännityksestä huolimatta. Mutta bussilla matkustaminen oli selkeästi monen lapsen mielestä retken kohokohta.
Jatkoimme Hissu hämähäkin askartelua keskiviikkona, johon pääsivät nyt Talvilumikot osallisiksi. Näinpä saatiin 8 jalkainen, pörröinen Hissu valmiiksi!
Torstaina jumpattiin uudestaan lasten toivoma haamujumppa, joka oli taas yhtä hauskaa kuin viimeksi. Pieni hetki ulkoilua ja sisälle laulelemaan joulujuhlaan valittuja biisejä.
Perjantaina pöytäteatterissa hämmästeltiin metsässä kuuluvaa ulinaa, joka osoittautuikin hirviö veikkailuista huolimatta pieneksi parkupöllöksi. Kaikki lapset ja sadun eläimet yritti selvittää miksi hän itki. Loppu oli iloinen ja pöllö pääsi äidinsä hellään syleilyyn. The end!
Sydämmellistä viikon jatkoa!
T. Lumikot